Koti Helsingissä
Kaupallinen yhteistyö: Hotelli Arthur
Perjantaina, kun pallojäätelöt on syöty, Poeka katsoo minua.
“Let’s go home.”
Sanavalinta naurattaa minua; miten kukaan voi kutsua hotellihuonetta kodiksi? Ja jo yhden yön jälkeen?
Ja sitten tajuan: siltä se minustakin tuntuu. Kodilta.
En useinkaan pidä ketjuhotelleista, sillä ne ovat mielestäni niin kovin…kliinisiä ja aina samanlaisia. Ymmärrän kuitenkin toki, että tietynlainen “tasapäistäminen“ mahdollistaa ketjunlaajan laaduntarkkailun, kun kriteerit pidetään jotakuinkin identtisinä.
Ja joillekin se kliinisyys ja usein pelkistetty ja kiiltäväpintainen sisustus on juuri se juttu, ihan samalla lailla kuin omaa kotia ostavillakin: jotkut tykkäävät uudesta, ja toiset rakastavat vanhaa.
Minä tykkään hotelleista, joissa on persoonallisuutta ja särmää, ehkä vähän rosoakin. Siksi pyrinkin yleensä suosimaan yksityisiä hotelleja ketjujen asemesta, ja niinpä ilahduin, kun löysin nettivaraussivuilta yli satavuotiaan hotelli Arthurin ihan Helsingin keskustasta. (Sain muuten paremman tarjouksen heidän omien sivujensa kautta, KesäHesa-kampanjansa ansiosta. Kannattaa siis aina tarkistaa myös hotellin omat sivut!)
Hotelli Arthur lupautui ystävällisesti päivittämään huoneemme, vaikkakin uskaltauduin kysäisemään kaupallisen yhteistyön mahdollisuutta vasta saapumistani edeltävänä päivänä: varaamani huoneen sijaan löysimme itsemme ylimmästä kerroksesta, saunallisesta ateljee-huoneesta. Huoneen sijainti oli meille ihanteellinen; suojaisassa sopukassa vähällä käytävätrafiikilla.
Kuva on Arthurin nettisivuilta; oma sänkykuvani oli huomattavasti myllätympi!
Huone ei ehkä ole ihanteellinen pienten lasten kanssa matkustaville tai liikuntarajoitteisille, sillä huoneeseen pääsy vaati rappujen kiipeämistä – se oli yhdeksännessä kerroksessa, kun puolestaan hissi meni ainoastaan kahdeksanteen asti. Mutta meille vetreille nuorille (!!) tämä ei ollut ongelma.
Ja sitä särmää huoneessa oli. Ihastuin välittömästi huoneen puuelementteihin – lienevätkö ihan rakennuksen alkuperäisiä? Jos, niin pointsit siitä, että niitä ei ole häivytetty mihinkään, vaan otettu osaksi huoneen karismaa. Puu sisustusmateriaalina antaa minulle henkilökohtaisesti aina lämpimän, kotoisan vaikutelman.
Tykästyin myös tosi paljon nojatuoleihin, ja hehkutinkin niitä niin, että Poeka jo jossain vaiheessa toppuutteli naureskellen; come on, they are just chairs. Mutta kun ne oli niin kivoja! It’s like from this angle you only see regular white leather and then you look at the side and go boom! Look at these embroideries! (Okei, ehkä olin vähän vaahtosuinen haha.)
Kuvan käsilaukku ei kuulu sisustukseen.
Ja se sauna! Se lämpesi kolmena iltana neljästä; Poeka ei saanut siitä tarpeekseen. Halusin antaa hänelle omalta osaltani suomalaisen loman; suomalainen sauna ja karjalanpiirakat aamiaisella olivat olennainen osa tätä elämystä ihmiselle, joka ei ole oikeastaan koko elämänsä aikana ollut lomalla, saati yöpynyt hotellissa.
Persoonallisuutta – check. Särmää – check. Rosoa – aamiaisesta mainittakoon, että siellä oli ruuhkaa. Tämä on tietysti odotettavissakin kesäisessä Helsingissä, mutta olisin toivonut, että henkilökuntaa olisi ennakoiden työllistetty sen verran enemmän, ettei olisi ollut tarvetta itse raivata tilaa pöydälle; edellisten aamiaisvieraiden astioita piti siirtää syrjään useampana aamuna. Pikku vaiva tietysti, mutta eh…tätä joudun tekemään joskus kotonakin (köhköh). Tästä vähän risuja siis.
Toinen parannusehdotus ns. ruokarajoitteisia ajatellen (Poeka kun ei syö sianlihaa): aamiaistarpeet olisi hyvä nimikoida erikseen sen sijaan, että kattauksen päässä on yksi “menu”, jossa luetellaan, mitä kaikkea on tarjolla. Nyt piti alussa vähän arpoa, että missä leikkeleessä on sianlihaa ja mikä on kalkkunaa; ja mistä lihapullat on valmistettu.
Toisaalta taas – aamiaishenkilökunta oli ruuhkasta huolimatta kyllä hyvinkin ystävällistä, ja pysähtyi näennäisen kiireettömästi ja hymyillen kertomaan jokaisen leikkeleen ja muun lihaisan aamiaistarpeen sisällöstä erikseen. Tuli tunne, että täällä panostetaan henkilökohtaiseen asiakaspalveluun. Myös se, että aamiaistilaan astuessa lähes jokainen vastaan tuleva henkilökuntaan kuuluva toivotti hyvät huomenet ja hymyili – tuli olo, että huomattiin ja huomioitiin.
Ja itseasiassa – kun kirjautuessani ulos nappasin vastaanotosta hotellin käyntikortin, huomasin, että kodikkuus ja ystävällisyys olivat juurikin hotellin avainsanat. Hyvin brändätty?
