Lihavuudesta ja minäkuvasta feat. Valokuvaaja

Toimituksenkin esille nostama Vagabondin postaus ylipainosta ja omasta minäkuvasta sai minut miettimään. Totta, sen itsetunnon ja itsensä hyväksymisen tulisi tulla ennen kaikkea oman pään sisältä, eikä siitä, mitä toiset sinusta miettivät ja mitä sinusta sanovat. Fakta lienee kuitenkin, että meille kaikille muille kuin täydellisen kropan omaaville (”täydellinen kroppa” muuten lienee ainakin subjektiivisella tavalla utopiaa, sillä olen aivan satavarma, että jokainen stressaa jostain omassa kehossaan) se itsensä hyväksyntä on sitä vaikeampaa, mitä enemmän nykyisistä kauneusnormeista poikkeaa.

Totta kai sitä peilaa – tahtomatta tai tahallaan – siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Vaikka kuinka yrittäisit olla välittämättä. Vaikka sinulla olisi maailman kaunein nenä, se muuttuu oman pään sisällä kamalaksi kotkannokaksi sillä sekunnilla, kun siitä on kaksi kertaa negatiiviseen sävyyn huomautettu. Ja vastaavasti: positiivinen palaute saattaa muuttaa sen kamalan kotkannokan universumin kauneimmaksi klyyvariksi. 

Vaikka olen itsekin oppinut enemmän tai vähemmän hyväksymään itseni sellaisena kuin olen – tai oikeastaan lopettanut murehtimisen siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ja keskittynyt sen sijaan omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiini BMI:stä välittämättä – puhisen joskus itsekseni peilin edessä, kun rekillä kivalta näyttänyt mekko saakin minut näyttämään säikäytetyltä pallokalalta.

Minun suurin häpeäni on minun vatsani; tuo minun oma etureppuni, jota toivoisi pystyvänsä vetämään pysyvästi sisään. Siinä se löllyy kuin nahkurin pussi; hoikempana ryppyisempänä ja jotenkin ilmansa menettäneenä, ja tuhdimmassa kunnossa pyöreämpänä, täyteläisempänä, läsnäolevampana.

Tunnustan, että häpeän myös sitä, että olen isoluinen. Ja tämä ei ole nyt mikään ”en ole lihava, minulla vain on isot luut ja siksi painan näin paljon” –tyyppinen harhaluulo; minä olen oikeasti ronskin kokoinen naiseksi, painoin sitten 68 tai 98 kiloa. Olen 170-senttinen, kengännumeroni on 40-41, kourani saisivat myyränkin kateelliseksi, ja rinnanympärykseni ei suostu liikkumaan 85 sentistä alaspäin, vaikka poistaisin lihan lisäksi nahkankin.

Muistan edelleen, kuinka 30 kilon painonpudotuksen jälkeen menin pää jännityksestä täristen liiviliikkeeseen, ja kuinka rinnanympäryksestäni oli kadonnut vaivaiset viisi senttimetriä – se pettymys! Ja kuinka edelleenkin M-koko oli mahdottomuus rintakehästäni ja rinnoistani johtuen.

Valokuvaajan kanssa en häpeä kroppaani. Sillä ensimmäisellä kerralla, kun rojahdimme sängylle, Valokuvaaja alla ja minä päällänsä istuen, ja hän riisui kesämekkoni paljastaen alusvaatteeni, hän pysähtyi ja katsoi minua kauan.

”Olet vielä kauniimpi ilman vaatteita.”

Kun Valokuvaaja veti minut lusikkaan, muistan ajatelleeni että apua, mun maha on kyljellään kaikkein epäsuotuisimmassa kulmassa. Kaiken kukkuraksi Valokuvaaja asetti kätensä vatsani päälle, melkeinpä puristi sitä.

”Tykkään sun masusta.”

Kun makasimme vierekkäin kylki kyljessä, Valokuvaajan käsi hiipi rinnoiltani kylkiluilleni.

”Olet niin ihanan pehmeä, ja kuitenkin sussa on sen verran kulmaa, etten pelkää että menet rikki, jos rutistan vähän rajummin.”

Ykkösmies ei ole ikinä positiivisesti kannustaen spesifioinut kehoni osia, joista hän pitää. Ja jos on, osat ovat olleet niitä, joista itsekin pidän (rintani, silmäni, sääreni). On mielenkiintoista huomata, miten Valokuvaaja poimikin vartalostani kaikki ne itseinhoni kulmakivet, ja melkeinpä ylisti niitä. Ehkä hän teki sen tarkoituksella, saadakseni minut tuntemaan oloni mukavammaksi ja luontevammaksi hänen seurassaan; mutta haluan uskoa, että hän tarkoitti, mitä sanoi. Siltä se ainakin tuntui.

Ja kas: perjantai-iltapäivästä saunoimme, jäähyilimme ja grillasimme vailla rihman kiertämää. Vietimme oikeasti koko iltapäivän alasti – vaikka seksiä emme harrastaneetkaan.

En pysähtynyt kertaakaan ajattelemaan, miltä mahareppuni näyttää. 

Kommentit (52)
  1. ”(”täydellinen kroppa” muuten lienee ainakin subjektiivisella tavalla utopiaa, sillä olen aivan satavarma, että jokainen stressaa jostain omassa kehossaan)”

    Minä onnellinen ilmoittaudun: en stressaa! Oon aina pitänyt mun kroppaa enemmän tai vähemmän täydellisenä, ainoo kerta kun on ollu pientä kriisinpoikasta oli ku imetyksen lopettamisen jälkeen tissit oli niin reppanat mut onneks nekin on jo vähän terhakoitunu. Toki mulla nyt sattuu olemaan ihan objektiivisestikin varsin hyvä kroppa mut toivoisin hirveesti et kaikki pystyis rakastamaan itteään sellasena kuin ovat (jos eivät pysty/viitsi jotain häiritsevää asiaa muuttaa), elämä on vaan niin paljon helpompaa sillai.

    1. Haa – loistavaa! Mä en oikeasti uskonut, että olisi edes olemassa ihmisiä, jotka ei stressaisi jostain ulkonäöllisestä asiasta. Ihanaa, että todistit teesini vääräksi. <3 

      1. Stressitön
        15.8.2015, 12:12

        Nuorempana ehkä stressasi jotain, enää ei. Ikää vähän yli 50 v. Sitä kun tajuaa, että on iloittava siitä, mitä on. Miksi ihmeessä hukata energiaa stressaamalla jotain epäolennaista asiaa.
        Voisin surkutella vatsamakkaroita, leveää takapuolta, aluillaan olevia suonikohjuja ja ties mitä. Listahan voisi olla loputon, jos sille tielle lähtisi.
        Sen sijaan iloitsen tyylikkäästi harmaantuvista hiuksistani, silmistäni (joista muuten viimeksi eilen sain pariinkiin otteeseen kehuja), upeista rinnoistani ja kauniista kasvonpiirteistäni, joita ovat kehuneet eri ikäiset miehet ja myös naiset.
        Ylipäänsä itsensä kanssa sinut olevat ihmiset ovat kauniita. He sädehtivät. Sädehtimistä ja hehkua ei voi numeerisesti edes mitata.

        1. Stressitön
          15.8.2015, 13:01

          Vielä äskeisestä. Miehet kyllä noteeraavat hehkun, eikä sillä asialla ole mitään tekemistä kilojen kanssa.

  2. Tartun nyt kaikkein oleellisempaan 😉
    Eli tähän: ” rinnanympärykseni ei suostu liikkumaan 85 sentistä alaspäin”

    Hyvänen aika, miksi rinnanympäryksen pitäisi olla alle 85 cm? Mulla se on 100cm. Oli jopa silloin kun enemmän treenasin ja mulla oli se ”täydellinen kroppa” (joskus jopa omasta mielestäni). Enkä ole kuin vaivaisen 7 senttiä sua pidempi. Juu, onhan mulla leveät hartiat, leveä rintakehä ja tisseissäkin löytyy. Mutta en ole ajatellut olevani mitenkään ”ronskin kokoinen”. Teininä sitä tietysti oli kaikennäköistä kompleksia, mutta nykyään olen vaan ihanan naisellinen 😀

    Mutta juu, vastaan on tullut monia, joita ulkonäköni ei miellytä. Joillakin jopa pakottava tarve kertoa puutteistani ihan ääneenkin, ”palauttaa maan pinnalle”. Nykyään nuo osaa ottaa olankohautuksella, koska kertovat sanojastaan enemmän kuin minusta. Myönnettävä on, että onhan tuo opettelua vaatinut.

    Mikähän siinäkin ärsyttää, jos joku näyttää viihtyvän kehossaan? Sinä, että hyväksyy itsensä puutteineen kaikkineen? Mikä on vaihtoehto? Muokata itseään koko ajan kohti ihanneminäänsä? Surra sitä, ettei koskaan sitä saavuta?

    1. Joo on se opittava olemaan välittämättä niistä joiden on pakko tosiaan avautua ja yrittää rikkoa itsetuntoa. Itsellä vielä vähän matkaa siihen, mutta hyvin tässä pärjätään 🙂

      Itse ihailen todellakin niitä jotka ovat sinut itsensä kanssa ja kantavat kroppansa ylpeenä. Koska olen huomannut, että tämä tekee naisista myös paljon kauniimpia. Näkyy päällepäin milloin rakastaa omaa itseään (siis niinku sillai hyvällä tavalla itserakas) ja kroppaansa.

    2. Heh 🙂

      Niin siis lasketko tuohon rinnat mukaan? Kun unohdin mainita, että omalla kohdallani tämä on mitattu rintojen alta.. Ykkösmiehen rinnanympärys (rintojen alta myös, muahaha) on 88cm (taas se maaginen kolmen sentin ero), ja se ei ole edes kovinkaan ”pulkannaru” fyysisen työnsä takia, vaikka aika lyhyt mieheksi onkin (173cm). 

      Mä luulen, että pohjimmiltaan ihmisten ärsytyksen takana on oma huono itsetunto. Että jotenkin toisia haukkumalla ja arvostelemalla haetaan itselle parempaa mieltä. Tyyliin ”mun elämä on paskaa, mutta olenpas sentään laihempi kuin tuo tuossa”. En tiedä…

      1. Heh, nyt mä ymmärrän. Mun mitta oli siis rintojen päältä. Alta on 80-85. Jo mä ihmettelinkin, että minkälaisiin keijukaisiin sitä pitäis itseään verrata :DD

        Mitoista puhuttaessa pitääkin ihmetellä vielä painoasiaa. Mähän olen joidenkin (miesten) mielestä hämmästyttävän painava, koska naisten _kuuluu_ painaa alle 65kg. No mähän en paina niin vähää koskaan. Aikuisiällä hoikimmillanikin paino on vain hitusen alle 70kg. Siitä hoikempana törröttää jo kaikki luut.Tällä hetkellä yritän pitää painon seiskalla alkavana.

        Ja mun miesystävä painaa mua 30 kiloa enemmän. Se tuntuu jotenkin kivalta. Vaikkei se silti mua kauheesti viitti nostella ;D

        1. No mun viitsii 😀 ja se on osa sitä parempaa seksiä, kun on fitissä kunnossa (53kg ja lihasta). Jaksaa myös olla haastavammissakin asennoissa ja ylipäätään pääsee niihin.

          1. Ei apua miten nolo kommentti! 😀

            Tähänhän vois samaan tyyliä joku 70 kilonen sulle sanoa että oot tissitön ja perseetön olento josta miehet ei muuta iloa saa ku sun notkeutes!

            Itse olen painoni kanssa ollut 50-60 molemmin puolin. Raskauksien takia kroppa on muuttunut, mutta itse pidän itseäni kyllä seksikkäämpänä 57 kilosena kuin 47 kiloisena! Ja eipä omaan notkeuteen ole kilot vaikuttaneet ja oma mieheni nostelee töissä parinsadankilon paketteja, vaikka itse on 70 kilonen, joten kyllä meikäläinen on syliin kevyesti noussut aina.

            Eikä itsellä kyllä ole lisäpaino vaikuttanut mitenkään seksiin. Parempaa ruipelona ku normaalin kropan omaavana? Just!

            P.S. Se että painaa vaikka sen 60 kiloa, ei todellakaan tarkota etteikö voisi olla timmi. Enempi lihaksia ku sun painosessa todennäköisesti. 😀

            1. Oma kommenttisi oli kyllä vähintään yhtä nolo, ellei nolompi.

          2. Heh, kerrotko vielä mitä ne on ne haastavammat asennot, mihin me 74 ja 104 kiloiset huonokuntoiset punkerot ei päästä? Pakkohan niitä on kokeilla kunhan pääsee tästä kotiin.. 😀

            Aini, paitsi ei saa olla paljoo sitä nostelua, koska miehellä tais rinta-olkapäätreeni tänään..

            1. No esimerkiksi nainen kokonaan käsiensä varassa tai koko painollaan miehen päällä. Kylläpä välittömästi nousee paskamyrsky, jos kehtaa mainita hoikkuuden etuja. En minäkään ruipelo ole kuitenkaan. Mutta se on totta, ettei musta miehILLE kamalasti iloa ole ollut, koska olen antanut vain nykyisen mieheni itseäni panna…(ei uskonnollista vakaumusta, eli ei siitä tartte seuraavaksi alkaa solvata).

              1. Eipä mies ole valittanut, jos olen koko painollani hänen päällään ollut. Ei se nyt niin pienestä rikki mene. Kokonaan käsiensä varassa, hm..

                Mutta joo. Me ollaan kyllä kohtuullisessa kunnossa molemmat. Notkeitakin. Ja seksi on aivan loistavaa ja antoisaa ja tarpeeksi vaihtelevaa. Mikään temppurata ei sitä enää paremmaksi muuta.

                Ja nämä nyt on lopultakin juttuja, jotka lähtee korvienvälistä.

              2. Mahtaisikohan johtua, että keskustelun aihe oli se, että kuinka voi olla sinut itsensä kanssa vaikka olisi vähän pyöreä. Aihe ei ollut mollata pyöreiden seksielämää kehumalla kuinka hoikemmilla se toimii paremmin 😉

                Päällä itsekin monesti ollut ja eipä ole valitusta tullut, ennemminkin kehuja. Ja mitä tulee käsienvarassa olemiseen, en edelleenkään näe syytä seisoa käsillään tai päällään saadakseen kaikkea irti seksistä 😀

              3. Samalla logiikalla yli 85 kg äijän alla ei kestä kukaan nainen 😀

                1. Valitettavasti olo on aika pannukakku sellaisen alla. 😀

                  1. Kellä on, kellä ei. Ei kaikki ole mitään heiveröisiä naisia.

          3. Ömm… Liittyykö hoikkuus ja notkeus toisiinsa? Itse nyt olen aina ollut suht notkea ja harrastanut tanssia jne. mutta muistan liikuntatunneilta myös hoikkia tyttöjä jotka oli ku rautakankia. 😀

            Ja mitä jaksamiseen tulee niin kai siinäkin enemmän vaikuttaa kunto kun paino? 

             

            Pohdiskelen tässä vaan ennenkun mennään sanomaan yli 70 kilosille että niillä on varmaan paska seksielämä. 😀

             

            terkuin 62 kilonen ja omaansa oikein tyytyväinen 

            1. Sorry, et varmaan tarkoittanut asiaa niin kuin sen luin. Mutta tulenpa nyt korjaamaan kuitenkin, koska särähti korvaan (vai silmään).

              Tulit siis sanoneeksi, että yli 70 kiloiset eivät voi olla hoikkia!?
              Tälleen melkein 180 senttisen vinkkelistä näen asian hieman toisin.

              1. En tarkottanut sitä niin! Anteeksi!

                Itse olen 157 senttinen ja painoindeksi heilahtaa ylipainoseen kun painoa on 65 kiloa (kuten synnytyksen jälkeen oli). Jotenka ajattelin enemmän omaa mittaani 70 kilossa!

                Siis kyllä 80 kiloa voi olla oikein hyvä jos on just vaikka sen 170 senttiä! Ja 90 kiloa jos omaa hyvän peban ja tissit! Mistä päästään aiheeseen : miksi mulla paino muuten tipahtaa usein tissien ohi sinne persukseen vaikka siellä ois jo sopivasti? 😀

            2. 83-kiloinen ja nykyään e-rit-täin tyytyväinen omaansa. Ja siinä vaiheessa kun nostin sääret 190-senttisen kaverin niskaan, niin kuulin jopa kehuja notkeudestani (se on se jooga katos nääs, haha). 😛

              1. No mites se päällä seinominen meni? 😉

                1. eiku siis onnistuisi?

                  Osaan taas kirjottaa 😀

                2. No itseasiassa.. 😀 

                  Ei vaan, mutta kerran koitettiin silleen, että yläkroppa on sängyn ulkopuolella ja ollaan ns. käsiseisonnassa lattialla siten, että alaruumis on vielä sängyllä silleen lettu taivasta kohden ja jalat niin pitkälle harallaan kuin nyt kunakin ajankohtana menee, ja mies sitten seisaalteen siinä pilkkii menemään.

                  Olisinkohan 20 sekuntia kestänyt, sitten ei pokka pitänyt enää – kummallakaan. 😀 😀 😀 (Kunnon puolesta en ehtinyt analysoimaan, että kauanko olisin pystynyt suoriutumaan, hehe.)

                  Mutta hauskaa seksiä se oli. 😀 

                  1. Haha, aika hyvä 😀 Mut kyl mä melkein meinaan että oli nyt kyllä siitä sun kunnosta ja koostas kiinni toi et ihan syytät jotain, että pokka muka petti 😉

                    1. No mistä arvasit!! 😀 😀 😀 Että jos oisin vetäny kunnon vinopenaa jo parikyt vuatta tiäx, ni varppina olis ollu iha super mega YYBER hyvää seksiä siis! 

          4. Paljon extreemimpiä asentoja = parempaa seksiä. Näinhän se menee. Ihanku se seksi olisi joku suorittaminen? Kyllä se nyt vaan on ihan kahden ihmisen nautinnollinen hetki ja monet nauttii eniten ihan perusasennoista. Ja vaikka läskiä löytyy täältäkin, niin kyllä sitä melko haastaviinkin asentoihin pääsee ja lihastakin löytyy.

            Ehkä en sitten vain edes tiedä mitä se nautinto edes on harrastaessa seksiä, koska mielestäni saan kyllä ihan riittävästi ilman mitään päälläseisontaa 😀

            1. Ja luulis että päällä seistessä menee veri ihan väärään päähän. 😀

              1. Hahahaha mikä keskustelu! 😀 Loistavaa, hyvät naiset! Jatkakaa! 

                1. Jos jaksaa valittaa/hävetä mahaansa, jaksaa treenata ja syödä järkevästi 😉

                  1. Jei – salil eka, salil vika! 😛

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *