Melkein täydellinen viikonloppu

Olipa erittäin mukava viikonloppu aviomiehen kanssa. Käytiin ulkona syömässä oikein pitkän kaavan kautta, kaverilla oli tuparit ja sunnuntaina vääntäydyttiin vielä brunssillekin. Iltapäivästä lämmitettiin sauna ja nautittiin toistemme seurasta. Pestiin toistemme selät suihkussa. Naurettiin paljon, oltiin lähekkäin ja oikein panostettiin suhteeseemme. Aika tavalla täydellinen viikonloppu siis, semmoinen josta sinkkuihmiset voivat vain olla kateellisia. Noin niinkuin päällepäin.

Ja mikäpä sen paremmin olisi kruunannut – kirsikkana kakussa sitten eilen saunapuhtaina kosketeltiin toisiamme. Raukeat suudelmat, aviomiehen vahvat kädet kehollani, kylpytakit auki ja alasti makuuhuoneeseen.

Floppi. Jopa optimaaliolosuhteissa; rentoutuneina, levänneinä, tyytyväisinä, hyvillä mielin. Kun ei onnistu, niin ei onnistu.

Se on muuten aika kova paikka itsetunnolle – olen sen vaimo enkä pysty edes sen vertaa miellyttämään seksuaalisesti, että pääsisi loppuun asti. En vaikka miten pistäisin oman nautintoni sivuun, en vaikka miten keskittyisin miellyttämään. Vaikka olisin miten porno. Kokeiltiin hellästi ja rajusti, alla ja päällä, suulla ja käsillä. Mutta kun ei niin ei. Viivyttelevä esileikki vaihtui taas rytmittömäksi nylkytykseksi, tuli hiki, ajatus alkoi harhailla. Mies painoi lantiosta niin, etten edes pystynyt liikkumaan mukana. Tuli mieleen Ted Bundyn ruumisfetissi. Ei muuten ollut omiaan lisäämään tunnelmaa.

Olen ihan oikeasti miettinyt, että onko vika minussa vai miehessä. Ehkä se kaipaa jotain rajumpaa, jotain pervompaa – jotain joka on niin not done ettei se uskalla edes ehdottaa. Tai ehkä se ei vaan kiihotu minusta kun olen niin ruma ja läski. Tai ehkä se on kaappihomo.

Tekisi mieli huutaa päin sen naamaa: kerro nyt mikä mättää niin voin tehdä asialle jotain!! Jos se, että laihdutan 30kg pelastaa seksielämämme, voin tehdä sen. Jos haluat että räimin sinua Nokian kumisaappaalla naamaan, kerro se. Jos haluat että kiristän nutturalla itselleni eskimosilmät ja piiskaan sinua raamatulla perseelle, sano. Jos salaa haluat pukeutua rintaliiveihini ja stay-uppeihini samalla kun vedän sinua sträppärillä hanuriin, ilmoita siitä minulle. Olen_valmis_tekemään_ihan_mitä_vaan.

Paitsi makaamaan kuolleena lahnana sun alla samalla kun puristat mustelmia mun lantioihin ja jyystät silmät kiinni apinan raivolla menemään.

Onhan se nyt hitto vie aika ankeata, kun muuten täydellisen viikonlopun pilaa seksi rakastamasi ihmisen kanssa. En enää halua edes yrittää.
rip.jpg

R.I.P, avioseksi. I give up.    

Kommentit (28)
  1. Hei!

    Kannan korteni kekoon näin ensikertaa blogissasi vierailleena sen kummemmin taustoja tuntematta, enemmän vain kommentoidakseni ongelmaasi.

    Toistuvasti näin kommenteissä kehoituksen puhu, puhua, ja puhua. Joskus ongelma nimenomaan on siinä, että kaikki pitäisi pystyä keskustelemaan ja erittelemään ja koko asia alkaa tuntua hankalalta, raskaalta, ja latautuneelta. Varsinkin kun mainitsit, että puhua olette jo yrittäneet.

    Seksuaalisuus tai seksuaalinen ”halu” kun minun kokemukseni mukaisesti hiukan kavahtaa syväanalyysia. Se halun häivähdys, joka vatsanpohjassa nipistää, on hankalasti luotavissa uudelleen komponenteista jos pyydetään erittelemään, mistä se aiheutuu.

    Tällä saan kyllä epäilemättä jonkun mittarin punaiselle, mutta puhun vain omasta kokemuksesta.

    Viettele. Ajattele että tuo tyyppi tuossa kotona on se joku, jota olet himoinnut ilman täyttymystä viikkoja, kuukausia. Flirttaile. Valitse ne mustat pitsialusvaatteet ja miellytä myös itseäsi fantasioiden, jottet ihan savuna ilmaan haihdu 🙂 Valitse syvään uurrettu paita, laita ruokaa vähissä vaatteissa. Mutta älä vaadi, äläkä pety, jos ensimmäiset 10 kertaa mies ei tajua. Vasta, kun seksistä tulee paineetonta, jotakin, jota ei vaadita, voi mies havahtua, jopa kiihoittua, jos teeskentelet ”tietämätöntä”.

    Kysymys ei ole siitä, että sinun tarvisi muuttua jotakuta varten, tai että ”miksi sinun pitää tehdä kaikki”. Totuus on, että pitkässä suhteessa kotosalla ei vain kompastuta toistensa genitaaleihin ja saada orgasmia, vaan se vaatii hieman efforttia, tällä erää sinulta.

    Eikä se ole painosta kiinni, kunhan pääset itse viettelijättären mielentilaan 🙂

    P.S. Olen käsittänyt, että aika lailla koko miehisen seksuaalisuuden spektrissä itseään miellyttävä nainen koetaan hyvin kiihottavana, ehkä ovesi jää joskus vahingossa auki?

    Toivottavasti talvi sujuu teillä lämpenevissä merkeissä!

    1. Kiitos kommentista – tuota viettelyä on useaan otteeseen kokeiltu…ehkä pitäisi vaihtelun vuoksi alkaa pukeutua lököverkkareihin ja huppariin muutamaksi kuukaudeksi, niin ne avokaulaiset puserot ja niin vähät vaatteet että palelee, taas huomattaisiin? 😀

  2. Tämä ketju on jo melkoisen pitkä, mutta ajattelin kantaa vielä oman korteni kekoon, koska minulla on kokemusta siitä, miten huonosta seksistä voi tulla hyvää.
    Tapasin nykyisen mieheni reilut kymmenen vuotta sitten ja aluksi tarinamme oli kuin suoraan ”uusielämä” -nimimerkin. Mekin harrastimme innokkaasti ja paljon seksiä, kaikkialla, kaikissa mahdollisissa asennoissa ym. ennen yhteenmuuttamista. Seksi kuitenkin muuttui melkeinpä sinä päivänä, kun muutimme yhteen. Mies alkoi kieltäytyä aloitteistani, ei vaivautunut tuhlaamaan aikaa esileikkiin, ei ollut kiinnostunut minun nautinnostani ja laukesi, jos ei ennenaikaisesti, niin vähintään ”lännen nopein” -tyyliin.

    Meillä molemmilla oli pitkä suhde takana, mies oli ehtinyt käydä pikaisesti naimisissakin, joten minulle seksielämän huononeminen ja miehen asenne olivat sekä yllätyksiä että järkytyksiä. Miestä puolestaan järkytti se, että minä suoranaisesti vaadin parempaa seksiä, jossa minunkin tarpeeni ja nautintoni on tärkeää. Mies ei avioliitossaan ei ollut joutunut kertaakaan vastaavien vaateiden kohteeksi. Meillä puhuttiin seksistä ja, ikävä kyllä, myös riideltiin siitä. Minusta oli aivan käsittämätöntä joutua riitelemään oikeudestani orgasmiin ja seksialoitteiden tekemiseen vakituisessa parisuhteessa 29-vuotiaana!

    Eipä siitä riitelystä hyötyä tuntunut olevan, paskamainen olo vain jälkeenpäin. En kuitenkaan antanut periksi, koska rakkautta riitti molemmilla ja suhde toimi muilta osin hyvin. Vähitellen jotain alkoi tapahtua, en tosin osaa nimetä mitään selkeää tapahtumaa tai hetkeä, jolloin tilanne muuttui …
    Me siis puhuimme ja kirjoitimme toisillemme pitkiä meilejä. Luin kaiken, mitä aiheesta käsiini sain ja luetutin ko. kirjat sekä artikkelit myös miehelläni. Ei se puhuminenkaan totisesti useimmiten herkkua ollut, mutta sinnikkyys palkittiin; kipeiden ja rasittavien keskustelujen kautta saatu tieto (joka välillä satutti molempia) sekä puhumisen tuoma henkinen läheisyydentunne lopulta kuitenkin johtivat tilanteeseen, jossa nykyään olemme olleet jo useita vuosia: meillä on hyvää ja säännöllistä seksiä, jota voi ehdottaa kumpi vain, mies nauttii minun tyydyttämisestäni yhtä paljon kuin minä hänen ja Mr Minit -ajat ovat vain etäinen muisto.
    Sinnikkyys näemmä palkitaan, raastavaltakin tuntuva rehellinen puhe voi tuottaa tulosta ja ”vanhakin koira oppii uusia temppuja”! En nykyään vaihtaisi tätä suhdetta mihinkään.
    Näinkin voi siis käydä…

    Kehotan sinuakin olemaan sinnikäs ja tekemään miehellesi selväksi, että mikään mitä hän sanoo ei voi olla pahempaa kuin omat kuvitelmasi seksielämänne huonouden syistä!
    Voimia,
    ~Minttu~

    1. Minttu, tuo sinun kommenttisi todellakin luo toivoa siitä, että tilanne voi joskus muuttua parempaankin päin. Olet nimittäin muistaakseni ensimmäinen blogiini kommentoija, jolla oli samanlainen tilanne, mutta jonka suhde ei päättynyt eroon…

      (Jos olen väärässä niin korjatkaa toki!!) 

      Siis – KIITOS <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *