Miesrintamakuulumisia

Elämä on tällä hetkellä kuin katsoisi ulos ikkunasta, näkisi auringon paistavan ja lintujen laulavan, päättäisi mennä kävelylle ja heti ovesta ulos astuttuaan tulisi imaistuksi – ellei nyt ihan hurrikaanin, niin ainakin trombin syövereihin.

Elämä on siis tällä hetkellä hieman yllättävää.

Logistiikkapomon kanssa viestittelyt jatkuvat yhä, vaikka ovatkin säästöliekillä; saattaa mennä muutamakin päivä, etten kuule hänestä mitään. Siksipä viime lauantaina saatu pitkä viesti tulikin lievästi sanottuna hieman puskista.

“Anteeksi, ettei minusta ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin. Olen puskenut 60-tuntista työviikkoa, ja sen lisäksi kotona on “riitaa”. Lainausmerkeissä, sillä olen alkanut epäillä, ettei avioliittoni kestä tätä. Ja mikä vielä pahempaa, olen alkanut epäillä, etten edes halua avioliittoni kestävän tätä.”

(Välihuomautus: en tiedä, mikä “tätä” on. Enkä ole kysynyt. Tiedän vain, että ylitöistä uupunut aviomies ei ole saanut kotiin tultuaan ihan semmoista tukea, kuin mitä olisi puolisoltaan odottanut. Eli ehkä se on “tätä”.)

“Olen alkanut ymmärtää, että en voi taata toisen onnellisuutta omani kustannuksella, en voi jatkuvasti vain huolehtia toisesta huolehtimatta itsestäni. On aika alkaa etsiä omaa onneani, ja sitä en nyt löydä. Siis en ainakaan tästä avioliitosta. Aion olla itsekäs ja rakentaa oman onneni.“

En sitten tuohon reagoinut muuten kuin sanomalla, että on näissä olosuhteissa ymmärrettävää, että viestittelyrintamalla on ollut vähän hiljaisempaa; ja että toivottavasti asiat ratkeavat niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Toivotin jaksamista ja totesin vielä, että ansaitset olla onnellinen, koska olet aika hyvä tyyppi. Ainakin joskus. Silmänisku.

“Haha, sä olet mainio! Nauroin ekaa kertaa moneen päivään. Kiitos tästä!”

Puskista tuli niinikään Messututtavuuden yhteydenotto sähköpostin kautta. Hän kuulemma haluaa vieläkin minut rakastajattarekseen ja “kohdella minua kuin jumalatarta” (tässä vaiheessa vedin kahvia väärään kurkkuun ja sain yskänpuuskanaurukohtauksen ja olin tukehtua).

Mikäli haluan, ohjelmassa on sviitti hotellissa, ziljoonan ruokalajin illallinen viineineen päivineen, ylellinen kylpylähemmotteluhierontahässäkkä ja varmaan perkele myös tooga-asuisia parikymppisiä kreikkalaisia jumalia syöttämässä minulle viinirypäileitä divaanilla makoillessani samalla, kun Messututtavuus laskee minulle kylpyä kyyhkysenmaidosta ja laulaa sanskriitinkielisiä rakkauslauluja pukeutuneena 1500-luvun trubaduuriksi.

Jos ei oteta huomioon sitä pientä nyanssia, että alan vakavasti epäillä Messututtavuuden mielenterveyttä, niin onhan tuo ihan harkitsemisen arvoinen ehdotus, eiköstä vaan? Heh.

Punatukkainen Poika lähettelee minulle useamman meilin viikossa, juttelemme kamalasti matkustamisesta, kirjallisuudesta ja elokuvista; emme niinkään pienoismallien rakentamisesta. Meilien takaa alkaa paljastua herkkä, älykäs ja ehkä helläkin nuorimies. Taidan haluta ensimmäisillä “treffeillä” käpertyä hänen kainaloonsa sohvalle katsomaan Hobittia tai jotain Star Warsia; sillä sitä hänkin kaipaa; tyttöä jonka voi vetää kainaloon ja katsoa leffaa ja vaan olla, ja tietysti myös joskus seksiäkin. (Jätin armollisesti korjaamatta, että nelikymppistä ei ehkä pitäisi enää kutsua tytöksi.)

Nimesimme yhdessä hänen läheisyydentarpeensa ”simulaatiotyttöystäväkuvioksi”; so. tehdä juttuja joita voisi tehdä tyttöystävän kanssa ilman, että sitä tyttöystävää on. Girl friend experience siis. Kuulostaa aika kivalta. Ja aika samalta kuin Nörttipoikajärjestely oli aikoinaan – ja sehän oli ihan toimiva ja mukava suhde. 

Last but not least: Finanssimies on myöskin yhäkin kuvioissa. En kyllä luota tyyppiin pätkääkään; kaiken muun lisäksi pornon suurkulutus ei ole miehessä piirre, johon ensimmäiseksi lankean. Eikä minulle tarvitse lähettää niitä linkkejäkään parhaillaan katsottuun runkkumateriaaliin. Siis oikeasti tyyliin “katson nyt tätä ja masturboin”. Yäks. Jostain kumman syystä en hyppää ilmaan riemusta saadessani häneltä viestiä, enkä myöskään kiirehdi siihen vastaamisessa. Alan myöskin vakavasti epäillä, että minun täytyy olla joko a) todella puutteessa, b) todella humalassa, tai c) molempia huoliakseni hänet edes booty-calliksi.

Itseasiassa – miksiköhän se on edelleen edes kuvioissa? 

delete.gif

Kommentit (13)
  1. Täysin aiheeseen liittymätön kommentti, mutta. Oon pitkään seuraillut sun blogia ja aattelin, että voisi olla seuraavan käytäntö aiheisen toivepostauksen aika. Oon parikymppinen nainen ja seksi on kivaa, mutta ongelmana nimenomaan että se on kivaa enkä pääse yksin taikka yhdessä ns seuraavalle tasolle. Hyvä Puuma, uskoisin että sulla ois neuvoja ja ns kädestä pitäen ohjeita miten saada. Tää vois parantaa elämänlaatua muissakin osoitteissa – vähän niinku hyvinvointitalkoot 😉

    1. Ai että orgasmikirjekurssi vai? 😉 

      Olen imarreltu, mutta en tiedä osaanko tässä asiassa auttaa, orgasmi on niin yksilöllinen asia ja ihmiset syttyy vaan niin eri jutuista… Pistän kuitenkin harkintaan! 🙂 

      1. Niin ja olet kertonut, ettet (juuri koskaan) edes laukea yhdynnässä ilman suoraa klitorisstimulaatiota, kuten en minäkään. Joten ehkä oikeasti emätinorgasmeja saava nainen olisi parempi neuvomaan.

    2. oceansoul / housuitta
      16.12.2015, 17:17

      Suosittelen jatkamaan ”harjoituksia” yksinään ja ottamaan avuksi jonkin hyvän vibran klitoriksen kiihottamista varten. Toki voi kumppaninkin kanssa sitä orgasmia yrittää metsästää (kunhan siitä ei tule mitään pakkomielteistä toimintaa :D), mutta yleisesti ottaen vain on helpompaa ensin yksin se oppia… varsinkin jos suhde ei ole vielä kovin pitkä, jolloin mukana voi olla jännitystäkin. Säännöllinen itsetyydytys, avoimuus ja hyvä itsetunto auttavat orgasmijutuissa.

      Puuman mahdollista kirjoitusta odotellessa, tervetuloa tutustumaan esimerkiksi housuitta-blogin ”naisen orgasmi” -tagin alta löytyviin kirjoituksiin http://housuitta.com/tag/naisen-orgasmi/ . 😛
      Kuten Puumakin totesi, yksilöllistähän se on, joten esim. mitään yleispäteviä klitoriksen (tai ”g-pisteen”) tyydytysvinkkejä on vaikeaa antaa.

      Vaikkei se orgasmi vielä tulisikaan, ei kannata masentua. 😉 Monet naiset – jotka eivät ole vielä nuorena orgasmia saaneet – ovat oppineet sen taidon, kun ikää on kertynyt lisää.

  2. Ois kiva kuulla pitkästä aikaa jotain ykkösmiehestäkin?! Puhutteko tästä seksittömyydestä enää ollenkaan? Tai ylipäätään siitä, miten teillä menee? Jotain syvällisempää tähän blogiin olisi kiva saada kun nykyään vaan panojuttuja..

    1. Täytyy katsella jos saisi jotain aiheesta väännettyä lähiaikoina. Mutta meillä menee ihan hyvin, tuosta seksittömyydestä ei tosiaan olla sen jälkeen puhuttu kun päätettiin siirtyä avoimeen suhteeseen. Siitä puhuttiin ja väännettiin aikoinaan niin paljon, että kumpikaan ei jaksa sitä enää ottaa erikseen puheeksi. 

      Valitettavasti siis kovin ”syvällistä” ei minun elämäni tällä hetkellä ole, on vain kepeitä seikkailuja ja uusien miesten mukanaantuomaa jännitystä. Ei sitä aina jaksa filosofoida ja pohtia syntyjä syviä kulmat kurtussa… 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *