Minnäe murrepostaan (myöhässä mutta kuitennii)

Joululomalla kahtelin että ihimeellisiä murteella kirjoitettuja postauksia on alakanut ilimestyä ko sieniä satteella. Ihan harmitti etten itte päässyt mukkaan, niitä oli ihan älyttömän kivvaa lukkee. Toisaalta taas minun murre taitaa olla aika sekalaista, niin paljo ympäri Suomee on tullu asuttua. Sitäpaitsi mää oon aika herkkä muuttamaan ommaa puhetta sen mukkaan, kenen seurassa oon. Nyt on kaverina yks savolainen, huomaan että oman puhheen poljentokkii on alakanu muuttua sammaan suuntaan. Totta se seura tekkee kaltaisekseen.

Ehämmää päivittäin kyllä ihan näinkää puhu tietenkää. Mutta aattelin kuitennii kokkeilla että miltä tuntuu kirjottaa tällä lailla, vaikka tietennii vähä myöhässä oonnii. Aika vaikeeta on. Sekkaet on ko ei oo tottunu, oppinu että kirjottaessa pittää kirjottaa mahollisimman tolokusti.

Jotennii sitä aina luulee, että vuoden vaihde jotennii ihmeellisesti muuttaa asioita. Että uuden vuoden alaku ikkäänkuin alottaa koko elämän alusta. Harvoin kait se nuinkaa mennee. Ja jotennii se aina kuitennii yllättää; mitäs helevettiä, mikkään ei oo muuttunu. Sammaa paskaa se on ku ennennii. Uuenvuoen luppauksia en oo kyllä ennää pitkään aikaan tehnyt, mitä sitä suotta kun rikottua ne tullee kuitennii.

Vaan huomista ootan kyllä älyttömän innokkaasti: sovittiin Nörttipojan kanssa treffit ku sillä on vappaapäivä. Meen huomenna sen luokse “päiväkahaville” – johan siitä onnii yli kuukauven päivät kun viimeksi oon saanu seksiä. Vähä harmittaa kyllä että eijoo enempää aikaa, kolomella tunnilla pittää pärjätä. Käyn vaan äkkiä mutkin ja meen sen jäläkeen iha normaalisti töihin. Saattaapi olla melekosen muikee olo kyllä. Jännää muuten että meijän suhe on kestäny ens viikolla jo  yheksän kuukauven verran. Mummu jo varmaan kyselis että eikö se jo oo paskasankosta ripa katkennut, eli ollaanko vieläkii yhessä. (Tuo ommuuten jännä juttu tuo “eli” –  sanan käyttö merkityksessä “vai”. Mummu aina kyselikkii vierailta että “otatko kahvia eli teetä”. Venäjän kielen vaikutustahan tuo tietennii on, venäjän sanasta “ili”. Mummu oli myös kova povvaamaan, siltä sennii taidon oppinu.)

Postailen sitten huomenna lissää että miten meni jos jää aikaa. Iltapäivästä tosin on suunniteltu kokkous, tiiä sitten kuinka kauan siinä mennee, nuo työpaikan ukot tykkää ussein vekuttaa turhiakkii. Tykkäävät vissiin omasta äänestään ja viisauestaan. Vaan jos aikaa jää yli niin koitan kuitennii ainakii muutaman rivin rustata. Ja luppaan että en tee sitä ennää murteella – nyt jo ruppee tuntumaan siltä että pää hajjoo ku on nii vaekeeta!

Sitäpaitti mää luulen että erotiikkaa tihkuva postaus tällä murteella kuitennii vois olla aika haastavaa (ainakii lukijalle). Vaan totta sitä on ihmisiäkii jotka siitäkii tykkäävät, mistä se minä tiijän.

Hyvvää päivänjatkoa kaikille!

Kommentit (4)
  1. Hahaa, voin kuvitella murre-panopostauksen hillittömän sketsiefektin! Tee se! Pliiis!! 😀

  2. Oletko lukenut Anna-Leena Härkösen Ei kiitos- kirjan? Entä aiotko mennä katsomaan kyseisestä teoksesta tehdyn elokuvan? Samojen teemojen äärellä liikutaan…

    1. En (vielä) ole, mutta olen tietoinen tematiikasta (kiitos muistaakseni Toreyn 🙂 ). Eli on to do – listalla 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *