(Moraalinen) dilemma
CC ehdotti hienovaraisesti, että voisimme ehkä tavata minun vapaaehtoistyörupeamani lopuksi; minulla on muutama “vapaapäivä” (s.o. ei vapaaehtoistyövelvotteita) ennen paluulentoani, ja maa, jossa tulen olemaan töissä, ei vaadi CC:ltä viisumia.
CC on töissä matkatoimistossa, joten hän voisi kuulemma suit sait sukkelaan hommata itselleen lennot ja meille hotellin halvalla. Voitaisiin olla muutama päivä yhdessä ja tutustua toisiimme vielä paremmin, kasvotusten. Hän haluaisi viedä minut romanttiselle illalliselle ja nauttia kanssani lasillisen shampanjaa.
Ja tietysti hän haluaisi myös, että tutustuisimme toisiimme fyysisesti.
Tarkoittaa siis selvällä suomen kielellä, että CC haluaisi menettää neitsyytensä minun kanssani.
Vaikka en haluaisi mitään muuta enemmän, kuin kellistää tämän ihanan, älykkään, komean ja hyvinvarustellun nuoren jumalan sänkyyni ja nauttia muutaman päivän lihallisista iloista ja nuoren miehen kyltymättömästä innosta, muutama asia lievästi sanottuna hieman arveluttaa, eettisesti ja muutenkin.
En ole koskaan tavannut CC:tä. Olemme kuitenkin puhuneet videolla Messengerin kautta ja viestitelleet lähes päivittäin, ensin Messengerissä ja myöhemmin Whatsappissa. Seuraamme jopa toistemme Insta-tilejäkin. Kyseessä ei siis voi olla Catfish.
Olen kyllä ennenkin tavannut miehiä hotelleissa ensimmäistä kertaa, yleensä vain muutaman viikon viestittelyn jälkeen. Useinkaan ei olla edes oltu yhteydessä videopuhelimitse ennen ensitapaamista. Miksi nyt sitten arveluttaa? Koska tällä kertaa olisin vieraassa maassa, yksin.
CC on 20-vuotias, neitsyt ja muslimi. Esiaviollinen seksi on hänelle haram, kiellettyä. Hän on valmis “joustamaan” uskonnostaan, mutta minua pelottaa, mitä mahdolliset seuraamukset voisivat olla. En halua kuulostaa yli-itsevarmalta, mutta ensimmäinen kerta on varmasti aika iso juttu tuolla taustalla, enkä haluaisi, että CC tekee jotain, mitä katuu jälkeenpäin.
Hän on toki aikuinen ihminen, ja vieläpä erittäin vanhasieluinen sellainenkin, mutta jotenkin tässä nyt alkaa tämä ikäkysymys harata vastaan; että onko 20-vuotias sittenkään tarpeeksi kypsä tekemään tuollaisen peruuttamattoman päätöksen?
Toisaalta taas: mikä minä olen kyseenalaistamaan hänen valintojaan? Puuseppä oli uskontokunnasta, jossa esiaviollinen seksi on myöskin kielletty. Puuseppäkin oli 20-vuotias tavatessamme ensimmäistä kertaa. Puuseppä ei ollut tosin neitsyt, sillä jossain kesäjuhlilla oli tullut napsuteltua lanteita vastakkain jonkun yhtä ihmiskehosta uteliaan tytön kanssa. Tai jotain.
Mietin myös, miksi juuri minä olen valikoitunut tähän tehtävään. Miksi ei joku nuorempi, hoikempi, kauniimpi? Mitä minussa on muka sellaista, että juuri minun kanssani tekisi mieli heittää periaatteet ja arvot nurkkaan? Voisin ikäni puolesta olla CC:n äiti. Mutta toisaalta…tyyppi haluaa matkustaa varta vasten minua tapaamaan. Eikö lähempääkin löytyisi? Olenko vaan niin uskomattoman mahtava ja fabulous persoona, että minä olen kaiken sen arvoista?
Ai niin ja sitten on vielä tietysti se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, mikäli tapaan CC:n: hotellissa on vastassa puolentusinan miehen joukkio, CC:tä ei näy missään, minulta pöllitään passi ja minut myydään seksiorjaksi jollekin öljysheikille.
Nelikymppiset ylipainoiset seksiorjat kun varmaakin ovat todella suuressa suosiossa ihan missä maailman kolkassa tahansa.
Mitä te tekisitte? Minä kun nimittäin ihan hirveästi kyllä haluaisin tavata…
