(Moraalinen) dilemma

CC ehdotti hienovaraisesti, että voisimme ehkä tavata minun vapaaehtoistyörupeamani lopuksi; minulla on muutama “vapaapäivä” (s.o. ei vapaaehtoistyövelvotteita) ennen paluulentoani, ja maa, jossa tulen olemaan töissä, ei vaadi CC:ltä viisumia.

CC on töissä matkatoimistossa, joten hän voisi kuulemma suit sait sukkelaan hommata itselleen lennot ja meille hotellin halvalla. Voitaisiin olla muutama päivä yhdessä ja tutustua toisiimme vielä paremmin, kasvotusten. Hän haluaisi viedä minut romanttiselle illalliselle ja nauttia kanssani lasillisen shampanjaa.

Ja tietysti hän haluaisi myös, että tutustuisimme toisiimme fyysisesti.

Tarkoittaa siis selvällä suomen kielellä, että CC haluaisi menettää neitsyytensä minun kanssani.

Vaikka en haluaisi mitään muuta enemmän, kuin kellistää tämän ihanan, älykkään, komean ja hyvinvarustellun nuoren jumalan sänkyyni ja nauttia muutaman päivän lihallisista iloista ja nuoren miehen kyltymättömästä innosta, muutama asia lievästi sanottuna hieman arveluttaa, eettisesti ja muutenkin.

En ole koskaan tavannut CC:tä. Olemme kuitenkin puhuneet videolla Messengerin kautta ja viestitelleet lähes päivittäin, ensin Messengerissä ja myöhemmin Whatsappissa. Seuraamme jopa toistemme Insta-tilejäkin. Kyseessä ei siis voi olla Catfish.

Olen kyllä ennenkin tavannut miehiä hotelleissa ensimmäistä kertaa, yleensä vain muutaman viikon viestittelyn jälkeen. Useinkaan ei olla edes oltu yhteydessä videopuhelimitse ennen ensitapaamista. Miksi nyt sitten arveluttaa? Koska tällä kertaa olisin vieraassa maassa, yksin.

CC on 20-vuotias, neitsyt ja muslimi. Esiaviollinen seksi on hänelle haram, kiellettyä. Hän on valmis “joustamaan” uskonnostaan, mutta minua pelottaa, mitä mahdolliset seuraamukset voisivat olla. En halua kuulostaa yli-itsevarmalta, mutta ensimmäinen kerta on varmasti aika iso juttu tuolla taustalla, enkä haluaisi, että CC tekee jotain, mitä katuu jälkeenpäin.

Hän on toki aikuinen ihminen, ja vieläpä erittäin vanhasieluinen sellainenkin, mutta jotenkin tässä nyt alkaa tämä ikäkysymys harata vastaan; että onko 20-vuotias sittenkään tarpeeksi kypsä tekemään tuollaisen peruuttamattoman päätöksen?

Toisaalta taas: mikä minä olen kyseenalaistamaan hänen valintojaan? Puuseppä oli uskontokunnasta, jossa esiaviollinen seksi on myöskin kielletty. Puuseppäkin oli 20-vuotias tavatessamme ensimmäistä kertaa.  Puuseppä ei ollut tosin neitsyt, sillä jossain kesäjuhlilla oli tullut napsuteltua lanteita vastakkain jonkun yhtä ihmiskehosta uteliaan tytön kanssa. Tai jotain. 

Mietin myös, miksi juuri minä olen valikoitunut tähän tehtävään. Miksi ei joku nuorempi, hoikempi, kauniimpi? Mitä minussa on muka sellaista, että juuri minun kanssani tekisi mieli heittää periaatteet ja arvot nurkkaan? Voisin ikäni puolesta olla CC:n äiti. Mutta toisaalta…tyyppi haluaa matkustaa varta vasten minua tapaamaan. Eikö lähempääkin löytyisi? Olenko vaan niin uskomattoman mahtava ja fabulous persoona, että minä olen kaiken sen arvoista? 

Ai niin ja sitten on vielä tietysti se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, mikäli tapaan CC:n: hotellissa on vastassa puolentusinan miehen joukkio, CC:tä ei näy missään, minulta pöllitään passi ja minut myydään seksiorjaksi jollekin öljysheikille.  

Nelikymppiset ylipainoiset seksiorjat kun varmaakin ovat todella suuressa suosiossa ihan missä maailman kolkassa tahansa.

Mitä te tekisitte? Minä kun nimittäin ihan hirveästi kyllä haluaisin tavata… 

moral_dilemma.png

Kommentit (19)
  1. Jos haluat nähdä niin ensin varmista että CC haluaa menettää neitsyytensä sinulle ja tiedostaa varmasti ettei tästä kuitenkaan ole tulossa mitään sen suurempaa että haluat olla miehesi kanssa yhdessä. Jos CC on 100% varma niin voi miettiä miten olisi turvallisinta nähdä. Tuossa yhdessä ehdotettiin erillisten hotellien varaamista, mikä on mielestäni hyvä idea. Toisekseen sopisin että nähdään eka sen dinnerin merkeissä esim (julkinen ravintola) ja teksin selväksi kanssa että jatketaan sen jälkeen fiiliksen mukaan ja onhan se hänelle ihan ok että jos ei päädytääkään samaan hotellishuoneesee. Uskon kuitenkin että jos haluaa päätyä samaan huoneeseen voin sen järjestää jotenkin niin että toinen menee ensin ettei tule mitään pahoja katseita. Itse sanoisin että go for it muta ole super varovainen, suostu juttuihin omilla ehdoillasi. Onhan tuossa riskinsä. Täällä itse olen näillä näkymin lähdössä erään miehen kanssa viikonlopuksi muualle Suomeen, missä asuu (työskentelee/asuu osittain täällä pk-seudulla) ja ei olla nähty vielä. Hullua I know, mutta toisaalta lähdinhän ex-miehen matkaan ensimäisellä kerralla hänen serkkunsa isän syntymäpäiville ja sieltä pädyttiin hänen äitinsä luo yöksi. Itse ajattelin jollekin kaverille infota asiasta ettei jos minusta kuulu maanantaina niin tietää mitä tehdä.

    1. Komppaan tätä 🙂 Olen seuraillut blogiasi jo pitkään pitkään, ja mielestäni tämä ihminen on avartanut katsantokantaasi taas eri tavalla kuin joku edellinen.
      Erilliset hotellit/huoneet, yhteinen ravintolailta, ja sitten ”teille vai meille” JOS siltä tuntuu. Voihan tämän vaiheen jättää myös väliin. Minusta vaan tuntuu, että katuisit, jos jättäisit kokonaan tapaamatta. Hän kuitenkin tuntuu iskostuneen sinuun melkoisen syvälle, näin tyyppinä 🙂

      1. Joo, totta. Tämä tyyppi kolahti aika kunnolla. 🙂 

        Kiitos kommentista! <3 

    2. Tämä ei itseasiassa ole ollenkaan huono idea – noinhan se voisi toimiakin…hmmm 😉 

      Hyvää viikonloppua yllätysmiehen kanssa! 🙂 Mä teen muuten itse aina samaa, eli infoan jotakuta koko nimillä, puhelinnumeroilla ym. 

  2. Joskus riskejä kannattaa ottaa ja siihen kannustaisinkin. Tässä tapauksessa on kuitenkin liikaa epävarmuustekijöitä ja riskit turhan suuria, joten ohjeeni on: ”hei älä mee”. Halutaan lukea sun blogia vielä tulevaisuudessakin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *