My (our) precious?

Katseltiin eilen flunssaisen sunnuntai-iltapäivän ratoksi The Hobbittia. Kun tuli kohtaus, jossa Bilbo Baggins tapaa Sméagolin, Ykkösmies repesi nauramaan.

“Mistä vetoa että meidän lapsi tulee näyttämään juuri tuommoiselta.”

Totesin hymähtäen, että se ei ole mahdollista, jos otetaan huomioon että lapsonen saa kuitenkin viisikymmentä prosenttia minunkin geeneistäni; muuten kyllä.

Ykkösmies vakavoitui, katsoi minua pitkään.

“Mä muuten luulen että oma päätökseni on jo tehty. Että ei meidän tarvi enää erikseen miettiä, mikäli tikku menee plussalle, että pidetäänkö me se vai ei.”

Tajusin, että ajattelen itse ihan samalla tavalla. Täytyy varmaan varmuuden vuoksi alkaa jo hamstraamaan Hobbit-aiheisia lastenvaatteita.

smeagol.jpg

Our precious. 

Kommentit (15)
  1. Me puhuttiin alienista aika useasti, kun tuntu niiiiiin hämärältä nähdä ne potkut ja muljuilut mahan läpi. 

  2. Onnea ison ja ennen kaikkea onnellisen päätöksen johdosta! 🙂

    En nyt voinut olla miettimättä, että haluaisiko ykkösmies lasta, jos tietäisi nörttipojasta? :/ toisaalta voi kyllä ajatella, että ne asiat eivät liity toisiinsa. Niin ja ehkä koko lasta ei olisi tulossa jos ei olisi ollut nörttipoikaa?

    1. Heh, kiitos. 🙂

      En itseasiassa tiedä! Mutta se on kyllä totta, että jotenkin kummallisella tavalla koko Nörttipoikaepisodi sai minut kliseisesti sanottuna löytämään rakkauden Ykkösmieheen uudelleen, eli siinä mielessä ilman Nörttipoikaa ei ehkä oltaisi tässä tilanteessa nyt.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *