Nörttipoika vastaa – ja minäkin vähän

Hyviä, kiperiä kysymyksiä tuli palautteena Nörttipojan ehdotukselle “kyselytunnista”! Ja poika vastasi ajatuksella (ainakin minun mielestäni). Osa kysymyksistä oli meille molemmille – omat vastaukseni tavallisella fontilla; ja Nörttipojan kursiivilla.

Kyllä täytyy myöntää, että ensi kertaa lukiessani menin vähän hämilleni – en jotenkin ollut koskaan tullut ajatelleeksi miten paljon kuitenkin hänelle merkitsen, vaikka toki tiesinkin ettei hän ihan kaikkein köykäisimmin tarkoitusperin tähän leikkiin lähtenyt. Onneksi omat tunteeni häntä kohtaan ovat kuitenkin verrattaen samanlaisia; ei siis niin että toinen tuntisi enemmän kuin toinen.

En nyt tarkoituksella lähde kommentoimaan hänen vastauksiaan sen enempää, pläjäytän ne nyt vaan eetteriin:

Mikä sai Nörttipojan hakemaan nimenomaan varattua naista?

En ollut hakemassa parisuhdetta perinteisessä mielessä, vaan jotakuta jonka kanssa voin nauttia ilman paineita siitä, että suhde kasvaa isommaksi tai pidemmälle. Ja tietenkin – se ekstrajännite joka syntyy tiedosta että toinen on tahollaan parisuhteessa, kiihottaa.

Eikö seksi ole teille vähän niinkuin ”pyhä asia” joka on tarkoitettu toisiaan rakastaville ihmisille, joten miten voitte vain harrastaa seksiä seksin takia? Oma käsitykseni saattaa olla vanhanaikainen, toivottavasti ymmärrätte pointin 😀 Ja kyllä, olen lukenut koko blogin.

Ymmärrän, ja pitkän aikaa jaoin käsityksesi. Kun ensi kertaa harrastimme seksiä, se olikin vain seksiä seksin takia, mutta jossain vaiheessa siitä tuli muutakin. Voidaan huoletta todeta että meistä on tullut erittäin hyviä ystäviä; voin jakaa hänen kanssaan kaikki salaisuuteni ja tiedän ettei hän tuomitse minua. Joten tavallaan uskon että me rakastamme toisiamme, tai ainakin sitä fiilistä mikä meillä molemmilla on kun tapaamme. En ole rakastunut häneen, mutta hän on minulle tärkeä. Enkä olisi alkanut tämmöiseen jos olisin ajatellut ettei se kestä yhtä päivää pidemmälle, kuten jotkut jotka pokaavat baarista random-tytön yhdeksi yöksi.

Kyllä ja ei. Minäkin ajattelin ennen noin, mutta olen nykyään vähän ambivalentti sen suhteen, miten mielekästä monogamia ylipäätään on suhteessa (ainakaan sellaisessa jossa ei ole lapsia).  Mutta eh, ei se niinkään ole että vaan paukuttelemme menemään ilman sen kummempaa tunnesidettä. Tuota r-sanaa vähän vierastan, oli se sitten missä kontekstissa tahansa, mutta kyllä me välitämme toisistamme paljon. Ja se tunneside kyllä tuo lisää dimensiota seksiinkin.

salasuhde.jpg

Kuinka kauan ajattelet suhteenne kestävän?

Ei mitään hajua. Voin tietysti puhua vain omasta puolestani – riippuuhan se siitäkin että jos tapaan joskus jonkun jonka kanssa sitten haluankin olla “oikeassa” suhtessa. Mutta tähän mennessä en koe semmoiseen suhteeseen mitään tarvetta. Mutta kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

En itseasiassa ajattele, elän enemmänkin tässä hetkessä. Ellei nyt mitään mullistavaa tapahdu, niin saattaahan tämä kestää kauankin… Meistä on tosiaan, kuten Nörttipoikakin totesi, tullut hyviä ystäviä, joten uskon että suhteemme tulee ainakin jollain tasolla säilymään kauankin.

Jos alkaisit seurustelemaan, niin lopettaisitko tämän seksisuhteen sitä ennen?

Tällä hetkellä uskon että kyllä, ks. myös edellinen vastaukseni.

Oletko mustasukkainen CougarWomanin aviomiehelle? Miltä tuntuu ajatella, että he nukkuvat yönsä yhdessä, jakavat arkensa ja asiansa yhdessä, osoittavat hellyyttä toisilleen? Vai ajatteletko ollenkaan asiaa?

Kyllä ja en. Kyllä, haluaisin viettää enemmän aikaa  hänen kanssaan. Ja ei, en voi olla mustasukkainen miehelle, jonka kumppani näkee tarpeelliseksi hakea seksiä oman suhteensa ulkopuolelta. On myös erittäin tärkeää ymmärtää, että en ole hakemassa jotakuta arkea jakamaan, joten en oikein siitä arjen jakamisesta voi sitten ollakaan mustasukkainen. 

Kuinka kutsut CougarWomania mielessäsi? Nimellä? Tyttöystäväksi? Fuckbuddyksi?

Nimellä. Ei kai ole olemassa termiä joka täydellisesti kuvailisi meidän suhdettamme. Hän ei ole tyttöystäväni mutta ei fuckbuddynikaan, vaan jotain siltä väliltä. Jos keksit kuvaavan termin, kerrothan minullekin (haha).

Oletko kertonut muille tästä suhteesta?

Kyllä. Muutama läheinen ystäväni tietää meistä, kuten myös yksi veljistäni. Tämän lisäksi muutama on nähnyt hänet kotonani mutta he eivät tiedä suhteemme syvyyttä tai laatua – ja itseasiassa eipä se heille kuulukaan.

Mitä tunnet CougarWomania kohtaan?

Kuvittele, että sinulla on joku, jonka kanssa voit jakaa kaiken – pimeimmät salaisuutesi ja syvimmät pelkosi. Ja että tämä joku ei tuomitse sinua kun olet kertonut jotain menneisyydestäsi, jotain jolla on ollut sinuun kauaskantoiset vaikutukset. Siksi rakastan häntä ystävänä, erittäin hyvänä ystävänä. Me vain satumme siinä sivussa harrastamaan seksiäkin, mutta tämä suhteemme aspekti ei itsessään muuta tunteitani häneen.

Miksi et halua parisuhdetta?

Pidän vapaudestani, ja oltuani vastikään pitkässä parisuhteessa en halua aloittaa mitään vakavaa ennen kuin olen saanut aikaa myös itselleni. Tämä suhde toimii siksi hienosti; saan päättää enemmän mitä haluan. 

Miltä sinusta tuntuu kohtaamisienne jälkeen?

Varastitko koskaan keksiä keksipurkista ja söit sen? Minusta tuntuu kohtaamisiemme jälkeen ihan samalta, mutta ilman syyllisyydentunnetta koska tässä tapauksessa se keksi halusi sitä ihan yhtä paljon kuin minäkin. 🙂 Vakavasti puhuen – tunnen oloni euforiseksi, valmiiksi valloittamaan maailman ilman että kukaan pystyisi minua estämään. Ja tietysti tunnen oloni perin juurin tyydytetyksi, sainhan juuri jotain hyvää (heh).

Kuinka usein ajattelet CougarWomania kun ette ole yhdessä tai yhteydessä? 

Melko usein. Mutta joskus saattaa mennä päiviäkin etten ajattele häntä ollenkaan. Moderni teknologia tietysti mahdollistaa “muistutukset” chat appien tai mailin muodossa. Ja totta kai, mitä kauemmin edellisestä kerrastamme on ollut, sitä enemmän ajattelen häntä.

Sitten oli vielä pari kysymystä pelkästään minulle:

Jos Nörttipoika alkaa jossain vaiheessa seurustelemaan, niin luuletko olevasi mustasukkainen tyttöystävälle?

Varmaan jollain tasolla ehkä joo, tai ehkä enemmän harmittaisi että hyvä järjestely loppuu. Mutta täytyyhän hänenkin joskus saada tältä elämältä kaikki mitä hän haluaa, se kai on luonnollinen kontinuumi. Kyllä toisaalta ihan mielelläni sen hänelle soisin, kunnon onnellisen parisuhteen. Eli varmaan olisin enemmän onnellinen hänen puolestaan kuin mustasukkainen…

Pelottaako, että Nörttipoika alkaa seurustelemaan ja teidän suhde loppuu siihen?

Kyllä ja ei. Tiedostan ettei tämä nyt ikuista ole, mutta aika kova kolaus se olisi jos huomenna saisin tiedon että game over. Mutta toisaalta hänellä ei tällä hetkellä ole kiinnostusta  perinteiseen seurustelusuhteeseen ja toisaalta taas, kuten sanoinkin, uskon että jollain tasolla pitäisimme kontaktia kuitenkin. Jos seksiaspekti joskus loppuu meidän kahden välisessä kanssakäymisessä, pistän varmaan niin sanotusti verkot uudelleen veteen, mikäli tilanne kotona on säilynyt entisen kaltaisena. 

Niin – miten tämmöisen suhteen nyt voi määritellä – ja onko se edes tarpeen

Kommentit (4)
  1. I’m feeling all fuzzy inside 😉

  2. Aina ei tarvitse määritellä kaikkea johonkin boxiin. Elämä on rikasta, sävykästä ja anteliasta, jos suostuu näkemään ja suomaan itselleen ja/tai muille muutakin perusvaihtoehdot.

    Tämä tarina muistuttaa minua omasta suhteestani erääseen mieheen, johon tutustuin ystävän kautta ollessani itse varattu. Törmäilimme vuosien varrella toisiimme eri tilaisuuksissa, viihdyimme hyvin yhdessä, ja jossain vaiheessa tuli melkein tavaksi päätyä illan päätteksi hänen luokseen. Emme koskaan harrastaneet seksiä, mutta muunlaista läheisyyttä kylläkin. Välillä mietin, olenko ihastunut tai rakastunut häneen. Lopulta tärkeimmäksi muodostui kuitenkin ystävyys: saimme toisiltamme sellaista ymmärrystä, fyysistä ja henkistä lämpöä ja sielujen sympatiaa, jota emme samalla tasolla muualta noina vuosina saaneet (hän oli sinkku). Olemme edelleen satunnaisessa yhteydessä (itse olen edelleen varattu), ja tuntuu mukavalta tietää, että joku mies, joka tuntee minut niin hyvin, ajattelee minusta pelkkää hyvää.

    1. oho kirjoitusvirhe: muutakin KUIN perusvaihtoehdot…

    2. Niinpä! Kai me vaan niin hanakasti haluamme lokeroida…opettelen itsekin vielä elämää ilman, että jokainen asia täytyisi kätevästi arkistoida jonnekin. Miksi ei voi vaan olla ja nauttia? Ei ole vain mustaa ja valkoista, vaan myös harmaan sävyjä (joskaan ei tässä tapauksessa viittäkymmentä, heh).

      Tuommoiset ”sielujen sympatia -ystävät” lienevät aika harvassa, toivottavasti jaksatte/pystytte pitämään yhteyttä jatkossakin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *