Nörttipoika yökylään!
Nörttipoika tulee tänään yökylään; Ykkösmies lähti aamulla työkomennukselle ja palailee vasta joskus viikonlopun aikana, töistä riippuen. Olin ihan oikeasti vähän kahden vaiheilla kutsuako Nörttipoikaa yövieraaksi vai ei – vieraista, vaikkakin kuinka mieluisista, on kuitenkin aina oma vaivansa. Liinavaatteet nyt luku sinänsä (pesukone ja kuivuri on keksitty), mutta kaikki se muu. Ruuanlaitto, saunan lämmitys, myöhemmin nukkumaan, liian lyhyet yöunet, liian monta viinilasia ja aivan liian aikainen herätys painavat vaakakupissa aika rankasti varsinkin, kun huominen työpäivä venynee n. 12-tuntiseksi. Pohdin ihan vakavissani, ovatko seuraavan päivän silmäpussit kokoluokkaa “kahdelle orvolle kengurunpennulle tarjolla yksiöt muutamaksi kuukaudeksi” muutaman panokerran arvoiset.
Ja tulin tietysti siihen tulokseen, että ilman muuta.
Kompromissasin (?) tosin hieman ja ilmoitin että Nörttipoika saa luvan syödä kotonaan ennen lähtöään, että tällä kertaa catering on vain olutta ja pientä naposteltavaa. Itselleni viikon kulinaristisena kohokohtana heitän jotain einestä mikroon (en vaan pysty olemaan laittamatta jotain oikeasti itse tehtyä ja maukasta, jos Nörttipojan on tarkoitus ruokailla luonani – itselläni nyt ei niin väliä).
Töitten jälkeen on sitten ruhtinaalliset kaksi tuntia aikaa laittaa kämppä valmiiksi; hakea sylittäin saunapuita puuliiteristä, pistää sauna lämpiämään, vaihtaa lakanat ja pyyhkeet ja valmistella naposteltavat. (Sitä ennen pitää tietysti käydä kaupassa hakemassa ne naposteltavat ja Nörttipojan oluet – tämä kun juo eri merkkiä kuin Ykkösmies.) Koirat pitää tietysti myös ruokkia ja taluttaa, itsekin syödä ja suihkussakin olisi varmaan hyvä ehtiä käymään; pitää tuoksua puhtaalle ja ennen kaikkea raakkailla sääret ja haarukset. Sitten onkin varmaan jo aika hakea Nörttipoika juna-asemalta.
Saattaa tulla vähän kiire.
Mutta on se sen arvoista. Nähdä Nörttipojan ujoninnokas ilme kun hän astuu autooni, antaa viipyilevän suukon joka keskeytyy vain, koska olen terveellisen paranoidi enkä halua että kukaan tuttu näkee, ajaa talla pohjassa kotiin Nörttipojan lämpimän käden levätessä reidelläni ja salakuljettaa poika pimeän turvin sisälle; heittäytyä toistemme syleilyyn samalla sekunnilla kun ulko-ovi sulkeutuu. Kätensä vartalollani, lupaavasti pullottava lantionseutunsa lantiotani vasten. Kenkiä pois jaloista potkien makuuhuoneeseen, jossa takkatuli jo loimuaa luoden kehojemme varjoteatteria seinälle, puhtaanrapeat lakanat kutsuvat. Viipyileviä kosketuksia, intohimoista suutelua – vielä maltetaan pitää vaatteet päällä, mutta Nörttipojan kädet löytävät nappeja availlen tiensä paitapuseroni alle, kätensä hakeutuu hameenkaulukseni ja alushousujeni sisään ja löytää lupaavan kosteuden. Tätä jatkuu kunnes emme kestä enempää; kunnes vaatteet lentävät yhtenä myttynä lattialle, kunnes alastomat kehomme viimein löytävät toisensa. Se hetki, kun Nörttipoika vihdoin työntyy sisääni mielihyvästä huokaisten ja pysähtyy hetkeksi – katsoo silmiin, hymyilee halusta raskain silmin; se hetki on kaiken sen vaivan ja kiireen arvoinen.
Silloin maailmaan ei mahdu meidän kahden lisäksi ketään muuta. Silloin ei enää ole kiire.
Juu, ymmärrän kyllä, että täytyy syödä välillä, enkä moralisoi kuviota, elämäntilanteita on monenlaisia jne.
Auttaisko, jos tuosta asiasta puhuis sun miehen kanssa yleisellä tasolla. Ei sillä, että mun pitää saada enemmän seksiä / meidän pitää harrastaa seksiä / kuka haluaa ja ketä. Vaan siitä näkökulmasta, että nyt selvitetään vaikka kummankin hormoonipitoisuudet yhdessä, meette yhdessä lääkäriin jne. Kunnon vuositarkastus 🙂
En tiedä aiheesta haluttomuus, mutta jotenkin toi teidän tilanne näyttää olevan jotain muuta kuin et sun mies ei haluisi sua. Ja toihan on voinut lähteä ihan fyysisestä jutusta, jota sitten on henkinen pahentanut. Sehän on tabu, että mies ei halua / pysty vaikka yleistäkin.
Kun asia on selvitetty länsimaalaisesta näkökulmasta, vinkkaan, et Helsingissä on esim. Akupunktiohoitoja ko.vaivaan, jotka voisivat myös auttaa.
Jotenkin niin, sua vaivaa tämä, että miehestäsi ei tunnu enää siltä, että seksi on tärkeää ja että sä haluat sun miehen kuntoon ja selvittää, mistä kyse. Vaikkette usein harrastaisikaan. Usein asioilla on tapana selvitä. Esim.mä olin rutikuiva raskauden ainana ja jälkeen. Kappas selvis sitten, et tietyt hormoonit vaikuttaa mussa niin. Ihan turhaan etsin vikaa omasta päästäni tai miehestäni 🙂
No nyt luin sun blogin alusta sivulle kuusi saakka. Eli ongelmana on, että a) sun mies ei laukea b) ei halua seksiä. Masturbointi onnistuu. Ja seksi on nylkyttämistä. Mitenköhän tilanne on alkanut, vähitellen? Kuulostaa siltä, että sun mies haluaa sua, mutta pelkää, ettei laukea, ei halua pettymistä ja välttää seksiä. Kun harrastaa seksiä, yrittää laueta tarpeeksi kovalla hinkutuksella, mutta se ei useinkaan auta.
Kuulostaa tosi kurjalta oravanpyörältä. Henkiseltä ongelmalta. En usko, et kyse on mistään mitä sä voisit tehdä, koska ongelma on miehen päässä ja aika turhaan. Luulis, että sun miehellä on ihan kauheat paineet kun ei pysty vaikka haluaa ja ikäviä asioita on tapana vältellä.
Toivottavasti tajuisi hakea apua, eikä painiskelisi yksin päässään noiden ongelmien kanssa. Mieti, jos sä esim.haluisit, mutta et kostuisi ja saisi orgasmia.
Löysin blogin puutalobabyn kautta tänään. Luin n. kuukauden ajalta postaukset ja muutaman vanhemman, jossa olit käsitellyt aihetta.
Nyt en ymmärrä, että miksi ihmeessä sun mies ei selvitä, mistä haluttomuus johtuu? Miksei hän mene lääkäriin? Mikset olet puoliväkisin pakottanut sinne? Miksei hänen haluttomuuttaan hoideta? Ihan tylsää tämän takia hankkia sivusuhdetta! Tuntuu niin turhalta. Koska kyseessähän voi olla ihan joku pikkujuttu, josta sitten kasvanut isompi asia. Sehän on muuten jännä, et mitä enemmän toinen haluaa, sitä vähemmän toinen haluaa. Jos juttu lähtee väärille teille. Siis jos pitäis haluta, ei halua jne. Mä toivon, et saisit selvitettyä sun miehes kanssa mistä on kyse. Lääketieteelliset tutkimukset ja seksiterapia.
Jotenkin tää juttu tuntuu ihan turhalta! Ja täysin ratkaistavalta. Ihmeessä selvittäkää juttu perin pohjin yhdessä lääkärin avustuksella ja sitten jos oikeasti (muka) ois kyse siitä, että miehestäsi on tullut aseksuaali (en usko, että näin voi käydä, jos ennen nauttinut seksistä) niin jatka sivusuhteita.
No ehkä olet jo käsitellyt tämän aiheen. Emmätiiä tuntuu yhtä turhalta kuin et joo ryöstin pankin kun en jaksanut avata kotona olevaa raha-arkkua kun avain on hukassa. Tsemppiä kuitenkin. 🙂
Kiitos tsempeistä 🙂
Jos näin pähkinänkuoressa tiivistän, niin asia on kummitellut meidän huushollissa ehkä parisen vuotta. Tällä hetkellä ollaan melkein pattitilanteessa, joskin ontuvaa shakki-vertauskuvaa jatkaakseni otetta ei olla irroitettu vielä nappulasta eli siirron perumiseen on vielä mahdollisuus.
Mieheni ei tällä hetkellä ole valmis pari/seksuaaliterapiaan, sen sijaan kynnys lääkärille menosta (testosteroniarvot, yleinen terveys, kunto) on jo madaltunut huomattavasti. En halua pakottaa toista mihinkään.
Ja voihan olla niinkin että minä vaan henkilönä en enää haluta häntä (vaikka hän toisin väittääkin).
Asiasta ollaan puhuttu monta kertaa, tällä hetkellä ollaan suvannossa eli annetaan asian olla vähän aikaa rauhassa ja aloitetaan sitten keskustelut puhtaalta pöydältä uudellleen.
En missään nimessä luule, ettei tähän juttuun koskaan löydettäisi ratkaisua – en siis ole vielä antanut periksi. Mutta sillä välin…jos on nälkä, pitää syödä.