Nörttipoikaa jännittää!

Nörttipoika alkaa jo matkakuumeilla, vaikka Helsinginreissuun on vielä…krhm…melkein kolme viikkoa. (Huh – kylläpä aika menee nopeasti!) Vaikka viime aikoina tapaamiset ovat molempien työkiireistä johtuen jääneetkin vähemmälle, yhteyttä on silti pidetty sähköpostitse hyvinkin tiiviisti.

Pitkä viikonloppu kanssani on Nörttipojan mielestä jännää monessakin mielessä.

Ensinnäkin Nörttipoika jännittää “valokeilaan” joutumista. Yritin vakuutella, että mistään konkreettisesta spottivalosta ei tule olemaan kysymys – gaala menee miten menee, ja Nörttipoika edustaa minun avecinani, ei sen enempää eikä vähempää. Se reppana kai jo ajatteli, että pitää juosta kadulla paparazzeja karkuun. Suloista.

Toisekseen Nörttipoika jännittää, miten häneen suhtaudutaan jos joku hänelle ylipäätään tulee juttelemaan; tuomitsevatko, kun härvää naimisissa olevan naisen kanssa? Ovatko peräti ilkeitä? Pitääkö suojautua kertakäyttösadeviittaan mätien tomaattien ja kananmunien varalta? Mitä jos suusta pääsee sammakoita?

Kolmanneksi – ja tämä on se tunneperäisesti ymmärrettävin ja myös ehkä vaikein syy – Nörttipoika jännittää pitkää viikonloppua minun kanssani. Koska ei kuulemma ole koskaan ollut kenenkään naisen kanssa reissussa, ellei entistä tyttöystävää lasketa. Ja hänenkin kanssaan vain kerran, eikä reissu ollut missään mielessä menestyksellinen.

Nörttipoika oli valmistellut romanttisen viikonlopun, vuokrannut hotellin vieraasta kaupungista, kävivät illastamassa hienossa ravintolassa. Ja koko homma meni ihan keturalleen ehkä liian korkeiden odotusten myötä. Tuli riitaa, huutoa, hysteeristä itkua. Kotiin mentiin puhumatta, mököttäen, sielut vereslihalla. Vain, koska Nörttipoika halusi vihdoin voittaa tytön luottamuksen ja ajatteli ehkä vähän yksinkertaistaen, että ehkä maantieteellinen muutos olisi tarpeeksi konkreettinen auttaakseen unohtamaan menneet; aloittamaan seksuaalisen suhteensa kaukana tytön isän pahansuopuutta säteilevästä aurasta.

Silloin Nörttipoika näki ensimmäistä kertaa tytön silmistä heijastuvan inhon, kun poika yritti tulla lähelle, koskettaa. Silloin Nörttipoika myös ensimmäistä kertaa tajusi, että ehkä heidän parisuhteensa ei koskaan tulisi sisältämään seksuaalista elementtiä. Silloin Nörttipoika alkoi antaa periksi, irtaantua. Luovuttaa.

Jos olisin ollut Nörttipojan luona kun tämä kertoi peloistaan, reaktioni olisi ollut helppo. Olisin mennyt lähelle, halannut. Unohtanut kliseet ja todennut vain, että on ihan ookoo jännittää; että se ei haittaa, ja että ymmärrän hyvin miksi jännittää. Harmitti, että piti tyytyä vain naputtelemaan se kännykän kautta sähköpostissa.

Se kuitenkin riitti; Nörttipojan vastaus oli jo tyypillisen napakka.

“No, erona tietysti se, että sinun kanssa ei varmaan tarvitse reissussa jännittää että saako sitä seksiäkin :P”