Nörttipojan gaala

Taksi kaartaa pois, vie meidät pois yhdestä elämäni uskomattomimmista illoista. Kahdestaan taksin takapenkillä, hetken hiljaisuus. Molemmat ajattelevat samaa: vau, me oikeasti tehtiin se. 

Sama hiljaisuus vallitsi jo matkalla Kellohallille: olemmeko oikeasti täällä? Aiommeko oikeasti tehdä tämän? Rentoudu…hengitä. Hyvin se menee.

Omasta näkökulmastani katsottuna, tämä on ollut mielettömän iso askel. Pohdin kauan, pitäisikö minun oikeasti ilmestyä paikalle – blogin lukijat tietävät niin paljon minusta, mukaanlukien menneisyyteni… Anonymiteetti on aina taannut tietyn etäisyyden sille, mitä minun ja eksäni välillä on tapahtunut, ja vaikka olen melko varma että kukaan ei vieläkään tiedä henkilöllisyyttäni, tarinallamme on nyt konkreettisesti kahdetkin kasvot ja se on tavallaan pelottavaa.

Olin myös huolissani, miten meidät otetaan vastaan – etenkin niitten ihmisten toimesta, jotka ehkä eivät voi hyväksyä suhdettamme. Onneksi kaikki tapaamamme ihmiset olivat uskomattoman avoimia ja ystävällisiä – kiitos siitä teille! 

gaala_0.jpg

Rankan menneisyyteni lisäksi blogin tematiikkaan kuuluu tietysti myös se eroottinen puoli, mikä tietysti loi hieman outoja/erilaisia keskusteluja: “Moi, mä jo tavallaan tunnenkin sut” oli yksi avaus, johon en oikein osannut siinä hetkessä reagoida. Huomasin, että ihmiset katsoivat minua ja punastuivat – ja joku jopa kouraisi takapuoltani (en nähnyt kuka olit, mutta kyllä, huomasin sen 😉 ). Kaikki tämä yhdessä loi tunnelman, joka oli ehkä aluksi hieman…tavanomaisesta poikkeava, mutta lopulta kuitenkin ja ennen kaikkea miellyttävä.

En voinut olla ajattelematta, miten erilaista elämäni nyt on verrattuna siihen, mitä se oli muutama vuosi sitten ja mitä se oli ennen CougarWomanin tapaamista. Miten onnellinen olen nyt, ja miten onneton olin silloin. 

Matkalla taksissa takaisin hotellille CougarWoman laskee kätensä reidelleni; minä lasken omani hänen kätensä päälle ja katsomme toisiamme pitkään. Olemme onnellisia. Tämän pienen, varastetun hetken olemme yhtä, yhdessä. 

Kommentit (55)
  1. Voi jessus näitä timo/tiina tuomitsijoita. Tämä blogi herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia eri ihmisissä, mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Mutta on aivan eri asia pohtia omassa päässä heräämiä ajatuksia itsekseen tai kaverin kanssa, kuin hieroa niitä bloggarin naamaan. Mitä oikein kuvittelitte saavuttavanne loukkaavalla kritiikillänne?! Että CW olisi mennyt itseensä ja kertonut kaiken miehelleen ja tässä maailmankaikkeudessa olisi sitten jotenkin kiertoradat paremmin kohdillaan, kun mies olisi esimerkiksi voinut vetää omat johtopäätöksensä ja molempien tilanne ja elämä muuttuisi jotenkin eettisesti oikeammaksi?! HAH. Ilkeä tuomitseminen on paljon pahempaa kuin huolella suunniteltu gaala, jonka itse uskon houkutelleen siksi, että CW halusi piristystä arjen harmauteen ja myös hyvin ansaittua kiitosta siitä, että on helvetin hyvä kirjoittaja.

    Olen miettinyt perustaisinko henkilökohtaisemman blogin, mitä olen aikaisemmin pitänyt lähinnä ruokateemasta, mutta eipä käy kateeksi bloggaajat, jotka saavat kommentteja *sensuroitu*:lta. Jos kirjoittaa avoimesti omasta elämästään, pienikin nälväisy voi satuttaa. Harvemmin bloggari kuitenkaan kirjoittaa tarkoituksenaan satuttaa. Teissä heräävä pettymys/ahdistus ei ole hänen ongelmansa. Eikä hänen vastuullaan. Jokainen voi valita, mitä blogeja lukee.

    Ja mitä tulee haluttomuuteen, niin sairastan itse gynekologisia kipuja ja minut jätettiin sen takia. Kun seksi sattui tai ei tuntunut miltään, halusta tuli enää haluamisen haluamista, ei fyysistä halua. Kun selvisi, ettei yksiselitteistä hoitoratkaisua ole tiedossa eikä mikään auttanut, lakkasin jossain vaiheessa yrittämästä. Pelkäsin, toivoin ettei seksiä olisi olemassa. En halunnut menettää miestäni. Suhteestamme tuli rankka ja väsynyt. Kommunikaatio ei pelannut. Syitä haluttomuuteen on siis monia eikä haluavalla ole välttämättä energiaa selvittää asiaa. Sitä pelkää, ettei ratkaisua tule ja sen selviäminen virallisesti herättää pelkoa jätetyksi tulemisesta. Tiedoksi vain teille ”Miksei se halua” – kommentoijille. Itse en ole koskaan kokenut hyvää seksiä ja olen ollut yksin useamman vuoden. Tämän blogin lukeminen on saanut minut itkemään, kadehtimaan ja nauramaan sekä pohtimaan omaa moraalitajuani. Arvostan kirjoittajaa hänen rohkeudestaan ja avoimuudestaan. Toki olen säälinyt myös aviomiestä, mutta viime kädessä hänelläkin on vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja elämästään. Sitä paitsi hehän jo puhuivat yhdessä vaiheessa, että toinen saa käydä vieraissa. Joten kyse ei enää ole pettämisestä kirjaimellisesti, vaikka mies ei arvaisi totuutta. Olen tajunnut oman eroni jälkeen, miten raskasta eksälleni täytyi olla elää vuosia vähäisellä seksillä kanssani. Mielestäni olisi elämän tuhlausta, että CW vain tukahduttaisi oman seksuaalisuutensa ja eläisi kärsien. Elämä kannattaa elää täysillä ja nauttia silloin kun voi, sen olen omista vastoinkäymisistäni oppinut. Eikä rakasta puolisoa ole helppo jättää vain seksin toimimattomuuden takia. CW: panehan ja gaalaile munkin puolesta! 😀

  2. Mitä eroa on tässä nyt sitten pettäjällä ja perus pirkkopettäjällä? En ymmärrä eroa. CW on blogin alusta asti tehnyt selväksi mikä tässä on idea.. tosin ehkä rakkaudesta ei kannata puhua ykkösmiestä kohtaan enää tässä vaiheessa… tai missään vaiheessa kun nörtti on astunut kuvioon mukaan. Paremminkin riippuvuudesta tai turvallisuudentunteesta..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *