Hirvee paniikki ja kauhee kiire

Olen jotenkin niin jämähtänyt itse muodostamaani tapaan postata jotain kolme kertaa viikossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, että olen ähissyt ja kipuillut jo eilisillasta asti sitä, etten kyennyt tekemään postausta tälle päivälle (tätähän ei vissiin lasketa).

Syynä yllättävälle postauslaiskuudelleni on se kaikkien tekosyitten äiti: tällä hetkellä on ihan liian kiire.

Töissä on kiire; vietin muun muassa koko eilisen asiakaskäynnillä. Itse käynti kesti parisen tuntia + lounaat päälle, mutta ajomatkoihin menikin sitten yhteensä viitisen tuntia. Mutta hyvä käynti oli, ehdin jopa bonuksena ihastuakin vienosti yhteen asiakkaaseeni (vihreät silmät, tummat hiukset, nuori ja PARTA, uuuuh <3). Tietysti salaa. 

Työkiireitten lisäksi yksityiselämässäni on parhaillaan käynnissä melkoinen myllerrys, joka ei tosin liity minuun ja Ykkösmieheen tahi rakastajiini mitenkään. Onpahan vaan asia, joka nyt hetken verran vie minulta melkoisesti mehuja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin; vaikka töissä olisikin aikaa kirjoittaa, takki on tällä hetkellä sen verran tyhjä, että kirjoittamisesta ei oikein tahdo tulla mitään. 

Lisävinkumisena mainittakoon, että jouduimme Logistiikkapomon kanssa perumaan tälle kuukaudelle suunnitellun tapaamisen sekä minun yllä mainittujen, että hänen työkiireittensä takia. Näemme toisiamme seuraavan kerran siis vasta ensi vuonna, eikä aikaa viestittelyllekään oikein tahdo jäädä. Yhyy. 

Jouluakin pitäisi laittaa – en ole saanut aikaiseksi edes joulutähtien laittamista ikkunaan, muusta koristelusta puhumattakaan. Mutta kun ei jaksa, ei ehdi, ei kykene. 

Jotenkin kamalan kuluttavaa tämä joulunalusaika. Olisipa jo 2016. 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Pet peeves

Olen viimeisen vuoden aikana, tutustuttuani joogan ja meditaation ihmeelliseen maailmaan, huomannut muuttuvani ihmisenä. En halua sanoa kasvavani, sillä se kuulostaa jotenkin niin…teennäiseltä, jopa ylemmyydentuntoiselta. (Tai ehkä se on vain tämä suomalainen mentaliteetti, joka pistää ajattelemaan niin.)

Tärkein muutos persoonassani on ollut se, että minusta on tullut positiivisempi, ymmärtäväisempi ja kärsivällisempi. Eikä tämä muutos ole vain omassa päässäni, vaan sitä ylistävät niin kollegani ja pomoni, kuin myös Ykkösmies, jonka sanoilla sytytyslankani on nykyään pidempi.

Mutta eipäs nyt kiirehditä johtopäätöksiin. En minä vieläkään Buddha tai Gandhi ole. Jotkut asiat vituttavat huolimatta siitä, miten “valaistunut” tai “sisäisen rauhan saavuttanut” yksilö on.

Ajattelin näin maanantain kunniaksi listata, mitkä asiat vituttavat todennäköisesti vielä haudassakin.

Tyypit, jotka eivät ajaessaan käytä vilkkua. Odotat siinä liikenneympyrän huulilla turhaan, kun vatipää ei indikoi poistumistaan.

Edessäsi ajavat tyypit, jotka käyttävät vilkkua, mutta vasta sitten kun ovat iskeneet ensin jarrut pohjaan.

Tyypit, jotka muuttavat liikennesääntöjä; esimerkiksi antavat ykskaks yllättäen tietä kolmion takaa tulevalle. EI PIDÄ TOIMIA NOIN, perässätuleva saattaa yllättyä ritarillisuudestasi!

Tyypit, jotka tulevat päivittäistavarakauppaan päättämään, mitä ostaisivat. Sen voi kuulkaas tehdä kotonakin ja panna ylös ihan listan muotoon, sen sijaan että tullaan tököttämään siihen hyllyn eteen puolen tunnin neuvonpitoon.

Tyypit, jotka saapuvat kokoukseen kategorisesti aina vartin myöhässä. A) Älä tule myöhässä. B) Jos tulet myöhässä, älä tee siitä vartin kabaree-esitystä ja keskeytä jo alkanutta palaverointia tarpeettomasti. Ihan kuule kuiskattu ja nopea anteeksi riittää, ja sitten perse penkkiin ja turpa rullalle ja sassiin.

Tyypit, jotka saapuvat vierailulle “spontaanisti”, ilman erillistä ennakkovaroitusta ja/tai sopimusta. Juu, mulla on pieruverkkarit päällä ja kahvi on loppu, enkä päästä teitä sisälle. Haistakee.

Tyypit, jotka pitävät ärsyttäviä rakkejaan vapaana. “Ei tää mun Kultsipultsi ole vihainen.“ Juu ei ole, mutta mistä tiedät, ettei minun 60+ -kiloinen hauvelini ole, kun kerran annat Kultsipultsin juosta sen luokse vapaana?

Tyypit, jotka pitävät ärsyttäviä rakkejaan vapaana ja sanovat, ettei Kultsipultsi ole vihainen samaan aikaan, kun revin sitä irti oman, silti kuin ihme kyllä rauhallisena pysyvän koirani kaulasta.

Tyypit, jotka tulevat kutsumatta kylään JA ottavat lapsensa pyytämättä mukaan JA pyytävät käskevät minua viemään sen takia koirani ulos kyläilyn ajaksi VAIKKA sataa JA sitten se lapsi vielä pudottaa mehulasin (että sille ylipäätään pitää tarjota mehua, hirvee vaiva kun ei se sitä juo kuitenkaan loppuun ja mehua menee hukkaan) ja sirpaleita ympäriinsä JA koiran antura rikki kun missaat yhden lasinsirun JA verta joka paikassa JA siivooja kiittää.

(Meidän kotiin on kutsuttu vakiona ainoastaan yksi lapsi, ja hän on tervetullut. Mutta hän ei tulekaan vanhempiensa kanssa kutsumatta kylään, vaan asiasta sovitaan aina erikseen, kuten hyviin tapoihin kuuluu.)

Naapurit, jotka tulevat kutsumatta kylään perjantai-iltana, kun vain heidän poikansa on kutsuttu vierailulle. Kännissä. Keleen keski-ikäiset, viinaa ei pidä ottaa, ellei sitä kestä. Kotiinne jankkaamasta ja sössöttämästä siitä helevata!

Pomot, jotka antavat kaksi tuntia aikaa vievän toimeksiannon ja tulevat jo tunnin päästä kuikuilemaan olan yli että onkosejovalmis. No ei ole, kuten sanoin siihen menee kaksi tuntia! Tiimalasissa on vielä hiekkaa, meessinä helevettihin siittä!

Kun keität unenpöpperössä suodatinkahvia ja se saatanan suodatinpussi ihan kiusaksi menee lörpölleen niin, että kahvista tulee joko a) laihaa, b) poroista, tai c) laihaa ja poroista.

Kun alkaa sataa sillä sekunnilla kun astut koiran kanssa ulos, ja sade loppuu samalla sekunnilla, kun palaat takaisin sisälle ja kuratassukoira livahtaa olohuoneeseen ennen kuin olet pyyhkinyt sen tassut.

Mandariininsiemenet kun et voi syleksiä niitä mihinkään vaan ne pitää niellä ja puu voi kasvaa mahaan.

Kun valkoviini on lämmintä.

Kun punaviini on kylmää.

Kun viini on loppu. 

Mites muiden pet peeves – mikä vituttaa tänä maanantaina? 

https://www.youtube.com/watch?v=mPaJdatwum4

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään