Valheita ja valeprofiileja
Iltalehdessä oli eilen juttua naisesta, joka sai aviomiehensä pettämisepäilyilleen konkreettisia todisteita luomalla valeprofiilin Facebookiin, ja haki sitä kautta kontaktia mieheensä. Mies hyväksyi kaveripyynnön ja pian alkoivatkin vihjailevat viestittelyt. Tapaamistakin mies mourusi (ja ilmeisesti mouruaa edelleen). Aviopari on nyt viestitellyt toisilleen puoli vuotta (!), eikä aviomies vieläkään tiedä viestittelevänsä oman vaimonsa kanssa.
Huomasin lukevani juttua ristiriitaisin tuntein.
Ensimmäisenä tietysti tuli mieleen, että huh – mitä jos Ykkösmieskin keksii jotain tuommoista. Sitten tietysti tajusin, että uhka on menneisyyden murheita; samalla hetkellä kun sovinto Nörttipojan kanssa oli tehty, poistin pettäjäsivustoprofiilini ja jätin nätisti hyvästit niin Upseerille kuin Jalkapalloilijallekin.
Sitten aloin pohtia, miten itsekin olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Muistin taas, miten sain minua pettäneen eksäni kiinni; ensimmäinen varoituskello oli tosiaan se puhelimen taukoamaton vartiointi. Tutkin puhelimen sopivan tilaisuuden tullen (mitä en muuten olisi koskaan tehnyt, ellei sitä oltaisi vartioitu niin henkeen ja vereen), ja tekstiviestit sanoivat tarpeeksi.
Seuraava veto oli ohjelmoida oma numeroni tekstiviesteilyn kohteen numeron tilalle, ja voilá: heti kun ulko-ovi sulkeutui ja eksä lähti kotiaan kohti, minä sain puhelun. Joka ei ollut minulle tarkoitettu. Muutin ääntäni ja vastailin parhaani mukaan kysymyksiin siitä, mitä “mulla on juuri sillä hetkellä päällä” ja “miten ikävä mullakin on sua”. Kunnes en enää kestänyt, vaan muutuin takaisin itsekseni ja sain eksäni näin rysän päältä kiinni.
Eksä löi luurin korvaan sillä hetkellä. Panikoi. Meidän juttumme ei sen jälkeen enää kauaa kestänyt.
Samoin toimin, kun sain Ykkösmiehen kiinni rakkaudentunnustuksista sähköpostin välityksellä. Paiskasin kissan pöydälle saman tien, asiasta keskusteltiin ja miehen piti tehdä valinta. Sen jälkeen asia haudattiin käsiteltynä, case closed.
Miten raastavaa täytyy siis olla pitää kulissia yllä puoli vuotta? Toivottaa miehelle hyvät yöt ja jäädä itse katsomaan telkkaria, kun mies pistää makuuhuoneen oven kiinni ja alkaa viestittelemään uudelle ihastukselleen (tai siis oikeasti vaimolleen)?
Vaimo on opetellut uuden murteenkin vain miestään hämätäkseen.
Mistä tuo kaikki energia kumpuaa? Mies uskottelee salarakkaalleen sitäpaitsi että vaimo on ex-vaimo, ja puhuu hänestä vähemmän imartelevaan sävyyn. Eli vaimo lukee nyt jo puolen vuoden ajan solvauksia omasta persoonastaan?
Ehkä vaimo pelkää, että mies jättää hänet; ei uskalla pistää miestään teoistaan tilille. Ja ehkä ihan samalla tavalla ja samasta syystä Ykkösmies on jo jollain tasolla tietoinen siitä, että jotain on muuttunut, mutta kissa pyörii vielä jaloissa sen sijaan, että maukuisi pöydällä?