Epätoivon vimmalla
Ykkösmies päivitti nykyistä työtilannettaan: kaksi suurta asiakasta ja uusia projekteja, molemmat peräperään ja molemmat 30 kilometrin säteellä home basestamme. Tulkinta: ellei ihmeitä tapahdu, Ykkösmies nukkuu joka yö kotona tästä illasta ainakin tulevaan syksyyn.
On tietysti kiva, ettei tarvitse olla yksin kotona iltaisin. Ja koirista on tietysti aina seuraa vaikka Ykkösmies olisikin reissun päällä (lue: niitä pitää ruokkia ja taluttaa, ja nuorempi vinkuu vessan oven takana aina kun käyn tarpeillani), mutta eivät ne yllättäen voita Nörttipojan yökyläilyjä – niitä kun mennään seksin jälkeen saunaan ja harrastetaan saunan jälkeen seksiä, kukutaan aivan liian myöhään ja kyhnätään lähekkäin ja aloitetaan raukealla aamuseksillä. Sanoinko jo että seksiä. Siis SEKSIÄ.
Lähitulevaisuudessa seksitapaamisemme ajoittuvat siis Nörttipojan solukämpille, päiväsaikaan toimistotunneille jos Nörttipojalla on vapaapäivä, ja pikaiset aamuhumputtelut jos iltavuoro. Sinänsä ihan jees.
Mutta kun kumpikin kaipaa niitä yhteisiä öitä yhdessä. Kolmen tunnin aamutapaaminen on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta eihän siinä ajassa ehdi harrastaa seksiäkään kuin pari –kolme (?) kertaa; ja sen jälkeen pitää taas kärvistellä puutteessa viikkotolkulla.
Ellei sitten päädy ottamaan riskejä. Vaarallista.
Kuten helmikuussa hehkutinkin, päädyin kääntämään takkini ja tykkäämään tyttöjen illoista, jotka olivatkin aivan muuta kuin joulukranssien askartelu-paskartelua jossain vetoisassa liiterissä vihreätä teetä siemaillen. Taisin myös tuolloin uhota, että niistä tehdään perinne – ja niin kävikin. Seuraava ilta on jo lyöty lukkoon tämän kuun lopulle; ja tapahtumapaikkana on tällä kertaa jokin muu paikkakunta kuin omani eli yövyn poissa kotoa. Ystävistä kaksi asuu kimpassa; heillä etkot, sitten baariin ja takaisin yöksi.
Houkuttelevaa.
Punnitsin eri vaihtoehtoja; tiesin jo, että jollain ilveellä halusin Nörttipojan mukaan. Valehtelisimmeko olevamme vanhoja ystäviä? Tuskin menisi läpi, ja sitäpaitsi joutuisimme vetämään roolia koko illan läpi. Tapaisinko Nörttipojan vasta jälkeenpäin etukäteen varaamassani hotellissa – ei kai sitä kehtaisi tyttökämppäänkään viedä? Ilta pitäisi lopettaa lyhyeen enkä viitsisi varmaan oikein mitään juodakaan – ja miksi menisin yhtäkkiä hotelliin yöksi? Kertoisinko totuuden? Yksi kolmesta ystävästä jo tiesikin meistä – mutta entä ne kaksi muuta? Luotanko? Mitä useampi salaisuudestamme tietää, sitä todennäköisemmin se tulee julki. Ja kehtaanko ylipäätään röyhkeästi kysyä, saako salainen rakastajani tulla TYTTÖJEN ILTAAN?
Päätin että hitto vie luotan ja hitto vie kehtaan. Päätöstä ei ehkä tehty yläpäälläni. Mutta se tehtiin.
Käytiin seuraava ryhmä-äppikeskustelu.
Minä: Heeei leidit, siitä tyttöjen illasta…mulla olisi tunnustus ja epätavallinen pyyntö.
Leidi #1: OMG….
Leidi #2: Kerro
Siinä vaiheessa tajusin, että minun pitäisi oikeutetusti mahduttaa motiivini rakastajan hankkimiselle, sekä tieto rakastajasta, sekä pyyntö Nörttipojan kutsumisesta tyttöjen iltaan vain muutamaan Whatsapp-viestiin. Tiivistyksen tiivistystä parhaimmillaan.
Minä: Öööö, olen hankkinut kotiolosuhteitten pakottamana itselleni rakastajan. (Tämä on se tunnustusosio.) Hän on minua yli vuosikymmenen nuorempi ja vähän nörtti.
*Näp-näp-näp* Tuskanhiki.
Minä: Niin ajattelin kysyä kun meillä on aikatauluttamisvaikeuksia, että voisinko ottaa sen mukaan sinne tyttöjen iltaan? (Tämä on se epätavallinen pyyntö –osio.) Jos ei niin ymmärrän hyvin! Mutta on kyllä hyvin käyttäytyvä ja ainakin mun mielestä ihan kiva tyyppi…
Leidi #2: (Huomioitavaa on, ettei edes näyttänyt järkyttyvän tai yllättyvän tunnustuksestani!) Mietin tässä käytännön järjestelyjä että missäs meinasitte “nukkua“ 😀
Leidi #1: (Ei myöskään järkyttynyt.) Minä taas mietin että kun se on tyttöjen ilta niin saadaanko me tehdä sille drag-makeover? 😀
Minä: Haha. Hotellissa ihan meinattiin, että ei tule meluhaittoja yöllä. Mitäs jos se ei suostu makeoveriin, voisko se siltikin tulla?
Leidi #1: No totta kai voi jos pysyy meidän tahdissa!
Leidi #3: (Joka jo tiesikin..) Totta kai on ookoo että “salainen ystäväsi” tulee!
Leidi #1: Onko sitä nimelläkin paiskattu vai kutsutaanko me sitä vaan Nörtiksi?
Minä: Aaahhhaaah on sillä nimikin vaikka kyllä se varmaan tuohonkin reagoisi. Sen nimi on xxxxx.
Leidi #1: Hyvä muuten että vielä erikseen mainitsit mikä osio on mikäkin, haha! Odotan innolla avecisi tapaamista, syynätään sitten yhdessä onko se tosiaan hyvin käyttäytyvä hyvä tyyppi 😉
Leidi #2: Niin ja me ei sit hei voida taata etteikö se kuitenkin aamulla herää salameikattuna ja kynsilakat kynsissä!
Ystävät. <3
