Ei, tästä ei ole tulossa laihdutus- tai ruokablogi – mutta ikuisuusprojektini kymmenen kiloa kymmenessä viikossa on lähes loppusuoralla, ja olen tyytyväinen; aamulla vaaka näytti tänä sunnuntaina päättyvän kahdeksannen viikon kunniaksi yhdeksän kiloa vähemmän!

Olenko nähnyt nälkää ja syönyt vain pieniä kiviä viimeisen kahdeksan viikon aikana, riehunut veren maku suussa salilla? Olenko lukenut roppakaupalla laihdutuskirjoja, liittynyt (taas) Painonvartijoihin tai hankkinut personal trainerin ja dieettineuvojan? No eh, en todellakaan.

Päätin tällä kertaa, että menen omaa kehoani kuunnellen. Jos tekee mieli herkutella, herkuttelen vailla sen kummempia omatunnontuskia; jos on nälkä niin syön. Ja jos biletyttää niin juon.

Kaikki lähti ruokailutottumuksien muutoksesta. Siinä, missä meillä ennen syötiin tyypillisen suomalaisen perusruokavalion mukaan lihaa, pottua ja näön vuoksi kasviksia, mutta pääasiallisesti lihaa ja paljon, olemme nyt hurahtaneet aasialaiseen ruokaan. Siinähän pääosa on kasviksilla, ja proteiini ja hiilihydraatit näyttelevät vain also starring – tyyppistä sivuosaa. Niinpä meillä on wokattu, wokattu ja wokattu. Ostettu erilaisia nuudeleita. Ihmetelty, miten erikseen pahalta ja happamalta maistuvat garnityyrit ja salaatit voivat yhtenä suupalana nautittuna pistää pienet bileet pystyyn suun sisällä.

Olen aina ajatellut, että kasvikset ovat pahoja, mauttomia, lötköjä. Enpä vain osannut valmistaa niitä oikein. Wokkaus on itseasiassa oikein mainio tapa valmistaa vihannekset; varioida voi loputtomiin, wokkaus on nopeaa ja koska vihannekset itseasiassa vain näön vuoksi käytetään tulikuumalla pannulla, kaikki vitamiinit säilyvät optimaalisesti. Wokattua porkkanaraastetta? Kokeilkaapa.

Thaimaalainen jokirapusalaatti sosekeittojen asemesta lounaaksi – resepti muistaakseni Apu-lehdestä. 

Viikolla siis wokattiin, joskus herkuteltiin pihvillä ja kasvisvuoalla (myös kätevä, sillä voi valmistaa etukäteen vaikkapa sunnuntaina ja annostella ja pakastaa valmiiksi loppuviikkoa varten). Porsaanliha jätettiin (viikolla) pois sen rasvapitoisuuden vuoksi. 

Sunnuntain herkkuateria: possua bo ssäm. Resepti Lilystä – täältä. (Linkistä myös huomattavasti parempi kuva!)

Viikonloppuisin sen sijaan elettiin kuin siat pellossa. Jokaviikkoiseksi lauantaitraditioksi muodostui jo toisella viikolla noutoruoka. Myönnän, että aloin hekumoida siitä jo viimeistään keskiviikkoisin – ja päädyin yleensä pizzaan, jota siis voisin syödä vaikka joka päivä koskaan kyllästymättä. Hieman rajoitin täytteitten valikoimassa ja valitsin yleensä semmoisen lätyn, jossa on vain yhtä lihaa – mutta sekin saattoi olla salamia. 

Ja sunnuntaiaamuisin älyttömän kokoinen esipaistoleipä suoraan uunista. Päälle voita, lohta, kinkkua, juustoa….mitä ikinä tekikin mieli. Mutta myös kurkkua, tomaattia, salaattia, paprikaa. Yksi herkutteluaamiainen.

Muun viikon vietinkin sitten leivättömänä; aamiaiseksi jogurttia ja mysliä (ja hunajaa), lounaaksi sosekeittoja (toki tuhdilla tujauksella kermaa ja perunoita, ettei tullut liian vähäkalorinen versio). Välipalaksi hedelmiä, 2-3 päivässä. Paljon vettä. Illalliseksi tuhti, mutta kasvispainotteinen (so. ainakin puolet annoksesta) lautanen. Joskus vielä jälkiruuaksi kourallinen sipsejä tai puoli tusinaa cashew-pähkinöitä jos oikein napostutti. Sokerinhimoon tikkari.

Salilla olen käynyt vieläkin aika laiskasti – sairastuin myös aika tujakkaan flunssaan joka pisti kuntoilustopin peräti kolmeksi viikoksi. Ja silti tuloksia on syntynyt. Sunnuntaitraditioksi on tosin muodostunut rivakka aamulenkki metsässä koiran kanssa.

Ykkösmies on riemuissaan uudesta ruokavaliostamme. Muistaa koko ajan kehua, miten maukkaita ruokia valmistan nykyään. Ja on itsekin laihtunut kuusi kiloa, vaikka sortuukin välillä herkuttelemaan hampurilaisilla ja ranskalaisilla. Tätähän voisi jatkaa vaikka loputtomiin. Ja niin me taidetaan tehdäkin!

En lakkaa hämmästelemästä, miten helppoa tämä on ollut. Vaikka en vieläkään ole lähelläkään normaalipainoa, voin kuvitella sen saavuttavani ehkä jo tänä vuonna. Tätä dieettiä on nimittäin mukava ja helppo seurata. Lähinnä koska se ei edes tunnu dieetiltä.