Uniapneasta ja ultimaattumeista ja vähän erostakin

Mainitsin Ykkösmiehelle, että yksi uniapnean oireista saattaa olla seksuaalinen kyvyttömyys ja/tai haluttomuus. Miehen kasvoilta kuvastui samaan aikaan yllätystä ja…toivoa.

Emme nykyään hirveästi keskustele seksistä – tai lähinnä sen puutteesta – ja jos keskustelemme, minä aloitan ja Ykkösmies vaihtaa puheenaihetta nopeammin kuin kolibri siipiään räpäyttää. Kun joskus tuskailen puheenaiheen vaihdosta, Ykkösmies vain toteaa, että ei se siitä puhumalla parane; ei tälle nyt vaan mitään voi. On selvästi kyllästynyt jankkaamiseeni.

Alan toiveikkaasti uskoa, että suhteemme fyysinen kylmyys (tai no itseasiassa seksittömyys, kyllähän me pusitaan ja halitaan ja silitellään toisiamme turvallisella tasolla; sellaisella joka ei vahingossakaan johtaisi vaimon kiihottuneeseen tilaan) tosiaan johtuu miehen uniapneasta.

Olisi niin helppoa, mikäli se todellakin olisi varsinainen syy; mukavan konkreettinen, ihanan fysiologinen, parannettavissa.

Nyt, kun uniapnea on oikeasti diagnosoitu, kiinnitän oireisiin huomiota ja huomaan että mies on todella väsynyt ja saattaa ruuan jälkeen nuupahtaa sohvalle syvään uneen alta minuutin. Aikaisemmin olen pitänyt sitä jotenkin normaalina – ainahan ne miehet nukahtaa sekunnissa ruuan ja seksin jälkeen?

Vaikka seksuaalinen haluttomuus mainitaan uniapnean oirekuvauksessa nimenomaan ei-absoluuttisena oireena (toisin kuin yölliset hengityskatkokset), jätän tätä tarkoituksellisesti miehelle korostamatta; paremminkin konstateeraan että se on yleistä, tavallista, ei-ennenkuulumatonta. Sillä jos mies itsekin uskoo, että seksuaalinen haluttomuus johtuu uniapneasta (joka siis leikkauksella korjataan), hän voi leikkauksen jälkeen psyykata itsensä uskomaan että haluaakin minua taas? Suurin osa “miesongelmista” (kuten äitini erektiohäiriötä kutsui kun uniapnean googletti ja linkin blogiini veti) on kai kuitenkin ainakin osaksi psyykkistä sorttia?

Viime kerralla tynkäseksittömyyskeskustelumme aikana uskaltauduin ensimmäistä kertaa myös jäsentelemään tarpeitani kunnolla. Olen toki ennenkin tuonut julki, miten onnettomaksi suhteemme seksittömyys minut saa; mutta tällä kerralla vähän justiinamaisesti heristin proverbiaalista kaulinta ja annoin miehelle selkeät kolme vaihtoehtoa, joita siis katsotaan sen jälkeen kun hän on leikattu ja siitä täydellisesti toipunut – loistava tilaisuus antaa tilanteen parantumiselle ihan konkreettinen aikajana ja deadline sen sijaan että epämääräiltäisiin venyvillä käsitteillä kuten “sitten joskus” ja “lähitulevaisuudessa”:

  1. Alamme harrastaa säännöllistä seksiä (juu juu, “kerran vuodessakin on säännöllistä” – jokaisen kyselynasettelun sudenkuoppa).
  2. Muutamme suhtemme oikeasti avoimeksi (eikä silleen leikisti kuten se on nyt, että “periaatteessa saa härvätä kunhan toinen ei siitä koskaan saa tietää”) ja laadimme yhdessä uudenlaisen suhteemme yhteiset pelisäännöt.
  3. Avioero. Sanoin heti perään, että tämä on viimeinen mitä haluan, mutta että en kertakaikkiaan ole valmis luopumaan seksuaalisuudestani jo nyt, vielä alle nelikymppisenä.

    justiina.jpg

Avioero. Jo koko sanan lausuminen oli tuskan takana. Mieskin hätkähti, vaikka ei yleensä hätkähdä mistään.

En oikeasti halua erota miehestäni. Mutta en usko että voin koko lopun seksuaalisen elämäni pettääkään – se on nimittäin alkanut kuluttamaan, syömään sisältä.

Pettäminen on sitäpaitsi rankkaa työtä ja vaatii norsunmuistia – pitää muistaa ei ainoastaan jatkuvasti hävittää “todistusaineistot”, myöskin, mitä on puhunut ja kenelle. Olen jo paristi saanut itseni kiinni viittaamasta keskusteluun, jota siis en ko. miehen kanssa ole käynyt; onnekseni ne ovat toistaiseksi menneet niin päin, että Nörttipoika on happamasti huomauttanut ettei ole koskaan ottanut osaa mainittuun keskusteluun.

Mutta tiedän jo, etten halua viettää seuraavaa kahtakymmentä (?) vuotta pettäen. En edes seuraavaa viittä.

…Toisaalta taas – aikomuksenani ei alunperin ollut pettää lainkaan, joten tämmöiset julistukset ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja. 

Kommentit (8)
  1. Ja vielä edelliseen; joskus mua ihan hirvittää kun ihmiset mitätöivät seksin merkitystä parisuhteessa, sen puutetta on ihan normaalia kestää?!! Whaaaat? jos asian kääntää toisinpäin niin: seksihän on ”yleisten sääntöjen” mukaan lähes ainoa asia, jota ei saa hakea parisuhteessa olleessaan sen ulkopuolelta, se ei ole hyväksyttävää. Jos sulla on mies, joka ei puhu sun tunteista sun kanssa – so, puhut sitten tyttökavereidesi tms kanssa, se ei ole pettämistä. Mutta jos sulla on mies, joka ei pane sua – no sitähän ”et saa” hakea muualta. Joten seksin jos minkä on parasta toimia parisuhteessa, eikös niin? 😉 ja kyllä, joka suhteessa voi tulla eteen hiljaisempia kausia, mutta jos seksielämä kuolee kokonaan.. Kannattaa miettiä tosiaan onko siihen valmis.

  2. Mä latelin ex-avioliitossa samasta syystä noita ultimatumeita, pahensivat vaan tilannetta. Lopulta kun tilanne oli jatkunut nelisen vuotta pahentuen koko ajan, mies suostui seksuaaliterapiaan. Liian myöhään, sanoisin, jotain oli jo mennyt meidän välillä niin rikki ettei sitä mikään terapia korjannut. Terapiassa (miesterapeutti btw) kuulin senkin, että olin vain pahentanut tilannetta uhkailemalla erolla, syrjähypyllä jne. Ja kuulin paljon muutakin, kuten että olisi pitänyt ymmärtää enemmän ja kaikkea. Lopulta sitten totesin saman kuin sinä tekstissä: en tyydy tähän. En ollut valmis jättämään seksielämää – huom olin alle 30v..!! (samoin ex) Niinpä siinä sitten kävi että löysin toisen js sille tielleni jäin (tuomitkaa vaan, I couldn’t care less). Eron tiimellyksessä exä totesi että no, teit sitten sen mitä uhkasit, hait ja sait seksiä muualta. Mitäpä siihen muuta kuin että niinpä niin (teki mieli sanoa että no ainakin sua varoitettiin, monta vuotta!!) Tuo uusi suhde johti avioliittoon ja lapseen ja seksielämä on edelleen, 7 v yhdessäolon jälkeen todella hyvää 🙂 ja väittävät vielä, ettei vaihtamalla parane..!! 😉 joskus muuten paranee!! Ps. Ennenkuin joku harmittelee exän kohtaloa, niin hyvin sille kävi. Uusissa naimisissa hänkin, pari lasta ja elämä oletettavasti hymyilee 😉 olen ajatellut monta kertaa että ehkä heidän seksuaalinen yhteensopivuutensa toimii jotenkin paremmin, samoin kuin mun & nykyisen miehen. Happy ending! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *