Kuolematon antoi hyvän neuvon edellisen postaukseni kommenttikenttään:

”Itse sanoisin, että jos pidät uneasi merkityksettömänä, ei kannata asiaa ottaa nörttipojan kanssa esiin. Hänhän ilmeisisti oli sinusta kuitenkin jo kiinnostunut, joten alkaisiko hänen mielikuvituksensa laukkaamaan? Jos taas sinusta tuntuu että unella on syvempi merkitys niin puhu ihmeessä 🙂 Ja jos olet epävarma mitä ajattelet niin selvitä ensin oma pääsi ja sitten vasta sotke nörttipojan pää. ;D”

Harmi, että neuvo tuli hieman liian myöhään; menin sitten tietysti kertomaan Nörttipojalle painajaisestani. Että heräsin ahdistuneena hysteeriseen räkälimaitkuun keskellä yötä, koska näin unta että menetin hänet. Nörttipoika ei säikähtänyt. No eipä tietenkään – joskus ihan ärsyttää miten “täydellinen” ja ymmärtäväinen hän on.

Eihän tuommoisia miehiä pitäisi olla olemassakaan.

Seurasi pitkä ja intensiivinen sähköpostien vaihto, jossa puhuttiin suhteemme päättämisen todennäköisyydestä ja toisten ihmisten tapailusta.

En muuten jotenkin ollut koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että Nörttipoika tosiaan käy treffeillä tilaisuuden tullen – vaikka toki se on jopa toivottavaa, näin tarkemmin ajateltuna. Enemmän huolettaisi jos hän nököttäisi vain kotona odotellen tapaamisiamme. Mutta jotenkin se kuitenkin yllätti, ja hätäännyin jo että juttumme voi olla piankin ohi (kärpäsestä härkänen) – pitäisikö minun jo alkaa ottamaan kontaktia Nörttipojan mahdollisiin korvaajiin?

Alla Nörttipojan “parhaat palat”. En enää edes jaksa huolestua suhteemme intensiivisyydestä – alan todella tuntea voimakkaasti häntä kohtaan, ja annan sen tapahtua. Hän antaa sen tapahtua.

***
Olen todella otettu että uskalsit kertoa unestasi, kiitos kulta luottamuksestasi – se merkitsee minulle enemmän kuin tiedätkään. Ymmärrän että voit tuntea noin, vaikka sitten vain unessa  – tuntisin itsekin aivan samoin jos yhtäkkiä ilmoittaisit, että sinulla on joku toinen (paitsi miehesi, tietysti..)! Me olemme jo niin paljon enemmän kuin vain kavereita tai fuckbuddyja, ja näin pitkän ajan jälkeen on melkeinpä normaalia, ettei haluaisi menettää toista? En minäkään halua menettää sinua, en vielä pitkään aikaan. 

***
Totta kai meidän suhteemme täytyy loppua joskus, ainakin nykyisessä muodossaan. Valehtelisin jos sanoisin etten pidä silmiäni auki tai käy tilaisuuden tullen treffeillä muitten kanssa; viimeisen puolen vuoden aikanakin muutaman. Olen joskus käynyt kaljalla jonkun kanssa, mutta siitä ei ole kehittynyt sen kummempaa.  Mutta juuri koska minulla on sinut, tiedän mitkä odotukseni ovat “oikealta” suhteelta; tiedän mitkä haluan, ja mitä en halua. Joka tapauksessa tulen kai ennemmin tai myöhemmin tapaamaan jonkun. Ehkä standardini ovat sitten tavallista korkeammalla, mutta en ole löytänyt vielä ketään lähellekään tarpeeksi mielenkiintoista, ehkä myös koska en ole vielä valmis “oikeaan” suhteeseen. Tiedän sen myös koska treffien aikana sitä tunnetta, mitä minulla on sinun kanssasi, ei ole.

***
En ole kertonut treffailustani koska se ei ole johtanut yhtään mihinkään, ei edes viattomaan suukkoon: joku voi olla ihan mukava mutta “mukava” ei ole minulle riittävä syy alkaa suhteeseen tai edes jatkaa toisiin treffeihin. Tarkoitan tällä sitä että sinun ja minun suhteemme on niin intensiivinen tunnetasolla, en osaa edes alkaa kuvailla sitä! Ja jos olen treffeillä jonkun kanssa, joka viehättää minua vähemmän kuin sinä, miksi jatkaisin hänen kanssaan niin kauan kuin minulla on sinut? Olen mieluummin sinun kanssasi – olkoonkin sitten muutaman tunnin kuukaudessa – kuin jonkun vähemmän seksikkään, vähemmän kiinnostavan, vähemmän älyllisesti haastavan kanssa vaikka joka päivä.

***
Nautin huomiosta, totta kai. Ja jos joku pyytää minua treffeille, menen. Myös koska minun tavallaan täytyy, ymmärräthän. Mutta sen, että olemme yhdessä vieläkin melkein puolen vuoden jälkeen, tulisi kai sanoa sinullekin jotain? Älä unohda että merkitset minulle uskomattoman paljon, et sinä ole tämän suhteen ainoa onnekas ja onnellinen osapuoli…minulla on sinun kanssasi hyvä olla.

***
Ymmärrän ettet halua jäädä yksin, ettet halua enää olla ilman tätä jännitystä. Mutta rehellisesti sanottuna, en haluaisi että alkaisit ottaa kontaktia muihin miehiin – enpä tosin voi sinua kieltääkään mikäli sitä haluat. Olen aina sanonut että meidän suhteemme on mielettömän hyvä ja intiimi; siksi jo ajatus siitä että treffailisit jo toisia miehiä tai edes puhuisit heidän kanssaan (seksuaalisista) toiveistasi, satuttaa. Mielestäni on turhan aikaista lähteä hakemaan jo uutta jotakuta ottaen huomioon että meidän suhteemme ei ole lähelläkään loppuaan. Se tunne kun olemme yhdessä, kun rakastelemme…siitä on hankala pistää paremmaksi.

***
Et sinä ole menettämässä minua, et vielä pitkään pitkään aikaan. Haluan olla sinun kanssasi nyt. Älä huolehdi, äläkä itke kulta. Se tekee minutkin surulliseksi. 

***

Mitenhän luulen, että se itku tulee joskus vielä oikeastikin, todellisuudessa eikä vain unimaailmassa?