Akrobatiapornoa ja seksivammoja

“Tulevan keskiviikon tapaamisellamme on vain yksi päämäärä – että minä palaan kotiin ontuen ja Nörttipoika omaansa kassit rusinoina.”

Näin reteästi tuli viime viikolla uhottua eilistä tapaamista. Vaikka en mikään seksioraakkeli olekaan, ennustus kävi toteen.

Puitteet olivat upeat: ylellinen takkahuone, suuri takka paloi hiljaisella tulella – olipa joku sytyttänyt muutaman kynttilänkin. Sauna oli lämmitetty 80 asteeseen ja poreallas kupli kutsuvasti. Minibaari oli täynnä juomaa, ja meille tilat esitellyt hyvin asiallinen tyttö mainitsi vielä ennen poistumistaan, että lounas olisi vain puhelinsoiton päässä. Me seisoimme himosta täristen hotellin kylpytakeissa kahvikupit käsissämme ja nyökyttelimme hermostuneina odottaen tytön poistumista.

Tuskin ovi oli sulkeutunut, kun takerruimme toisiimme kuin magneetin vetäminä. Kylpytakit auki, työnsin pojan sohvalle istumaan ja istuin syliinsä; esileikkejä ei tarvittu. Sujautin hänet kärsimättömästi sisälleni; löysäksi keitetyn kananmunan tavoin (haha, huono metafora!!) olimme molemmat kolmessa minuutissa valmiit. Istuimme sylikkäin vielä pitkän tovin nauttien toistemme läheisyydestä, suutelimme raukeasti. Iho kuumotti vasta saavutetusta kliimaksista. Kahvikaan ei ollut ehtinyt jäähtyä.

Siirryimme yhdessä suihkuun ja saippuoimme toisemme perusteellisesti. Yllättäen erogeeniset alueet alkoivat saada enemmän huomiota; syleilimme toisiamme saippuasta liukkain kehoin ja suutelimme pitkään ja nälkäisesti. Oli sanomattakin selvää, että molempia halutti taas; aikamme leikiteltyämme tuli taas aika käydä tositoimiin. Vetäydyin epävarmasti Nörttipojan syleilystään, katsoin häntä silmiin.

“Entäs nyt?”

Nörttipoika käänsi minut ympäri ja painoi minut suihkun kaakeliseinää vasten; kätensä löysi etukautta jalkovälini. Ja hänen innokas elimensä ristiselkäni – 22 sentin pituusero muodostui akuutiksi ongelmaksi. Ei auttanut varpaille seisomaan nouseminenkaan, penis-vagina –distanssi oli ylitsepääsemätön. Tilanteen koomisuus nauratti, mutta himonsa ohjailemana Nörttipoika ei jäänyt toimettomaksi vaan nappasi minua ranteesta ja ohjasi minut suihkun vieressä oleville rottinkisille tuoleille. Nosti vasemman polveni tuolin selkänojalle, painoi varovasti yläselkääni saaden minut kumartumaan tuolin ylitse. Nappasin kädelläni tukea toisesta selkänojasta, kurottauduin yhden jalan varpailleni. Yhtäkkiä tuli mieleen  Jeminan blogi, purin huultani etten nauraisi ääneen. Tässäkö asennossa pitäisi vielä pystyä liikkumaan ja aktista nauttimaankin?

Hysteerinen kohtaus meni nopeasti ohitse kun Nörttipoika työntyi syvälle sisääni kaikkea muuta kuin varovasti. Vedin syvään henkeä ja olin kiitollinen siitä, että olin tekemisissä enemmänkin Kabanossin kuin HK:n Sinisen kanssa. Toinen kätensä lanteillani ja toinen niskallani hän polki menemään kuin mummun Singeri ja purkautui minuun karjaisten. Sääreni kramppasi ja lysähdin tuolille Nörttipoika päälläni. Päätimme siirtyä saunaan levähtämään.

Saunan jälkeen makoilimme sylikkäin takan edessä olevalla pehmeällä matolla pyyhkeen suojatessa sitä alastomien kehojemme kosteudelta. Huone oli hämärä, takan tuli loi tunnelmaa. Nörttipoika silitteli kehoani, kohottautui kyynärpäänsä varaan, hymyili. “Sä olet tosi kaunis.” Kumartui suutelemaan rintaani, kieputti kieltään nännilläni. “Mä haluan sua taas.” Hän liikkui sisälläni, tällä kertaa hitaasti ja hellästi, kunnes en voinut enää pidätellä itseäni; takerruin häneen huutaen. Hän vetäytyi minusta ja katsoi kysyvästi silmiini. “Saanko?” Alkoi suudella vatsaani, nivusiani, hetkeä myöhemmin tunsin hänen samettisen kielensä vielä orgasmista herkällä klitoriksellani. Kosketus oli hellä, melkein kiusoitteleva ja tuntui mielettömän hyvältä. Kohotin lantiotani; hän vastasi sanattomaan pyyntööni ja lisäsi kosketuksensa voimakkuutta välillä imien, kiireettä, ja jatkoi säännöllistä liikettään kunnes huomasin olevani taas lähellä kliimaksia. Uskomatonta. Hän huomasi tilani ja työntyi taas sisääni oman hekumani huipulla, jota tuntui kestävän ikuisuuden; sen intensiivisyys lisääntyi kerroksittain, jokaisella työnnöllä, kunnes itsekin pääsi perille. Jälkeenpäin viivyttelimme vielä pitkään sisäkkäin kehomme vielä täristen, jälkimainingeista nauttien. Hengitin hänen tuoksuaan, tunsin hänen sydämensä sykkeen omaani vasten. Olisin voinut viettää siinä hetkessä ikuisuuden. 

Lounaan jälkeen siirryimme saunan kautta suihkuun ja jälleen kerran suihkuhetkemme venähti. Vahingosta viisastuneena (ei enää akrobatiaa, kiitos) siirryimme kuitenkin porealtaaseen, minä Nörttipojan syliin. Oli kummallista rakastella vedessä; liikkeet hidastuivat, toistuivat aaltomaisina maininkeina. Tuntui hyvältä, mutta olin jo niin voipunut ja arka että tiesin ettei tässä kliimaksiin asti päästäisi. Poika tuntui olevan samoissa mietteissä, pysäytti liikkeeni ja suuteli minua.“Tää on ihan hyvä näin.” Yksi juttu piti kuitenkin vielä kokeilla. Virnistin, vedin syvään henkeä ja sukelsin; hamusin hänet suuhuni kyljistään kiinni pitäen. Hetken päästä keuhkojeni kapasiteetti pakotti minut nousemaan pintaan ja tapasin Nörttipojan nauramasta sydämensä pohjasta. “Sä oot ihan hullu.”

Vasta päivän loppupuolella Nörttipoika havahtui silittäessään sylissään olevia sääriäni. “Hei mikä sulla on tossa?” 

polvi.jpgSe perkeleen rottinkituoli ei ollut armelias polvelleni.

Lisäksi voidaan konstateerata, että nelikymppistä toimistorottaa ei ole luotu sirkusseksiin; alaselkää jomottaa, pohkeet huutavat hoosiannaa ja sisäreisiä pakottaa. Nilkutan menemään kuin kahdeksankymppinen matkalla bingoon.

Mutta se oli ehdottomasti sen arvoista.  

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi

Reality bites eli tahallaan off-topic postaus

Huomenna on tapaaminen Nörttipojan kanssa. Enpä sitä vielä olekaan hehkuttanut tarpeeksi. Ai olen? No sitten mennäänkin tänään täysin asian vierestä ja annetaan sillä välin suspensen nousta toisiin sfääreihin ennen seuraavaa (torstain) päivitystä. Parempi keksiä jotain muuta ajateltavaa, muuten jää etananvanat toimistotuoliin. 

Realityohjelmat on ihan perseestä. Ja aivan kamalan koukuttavia. Jo niistä puhuttaessa pitää olla vähemmän tarkka kieliopin kaa. Siis niinku oikeesti hei!

Meillä kotona katsotaan silmät soikeina kaikkia MTV:n (ryyppäys)realityohjelmia (ihan jopa siis haetaan niitä netistä erikseen). Jersey Shore, Geordie Shore, Valley… Sama konsepti, eri kansallisuudet: lyödään kesäksi kämppä täyteen nuoria sinkkuja, annetaan joku paskaduuni ja sponssataan taksireissut klubeille, ja tietty viinat. Heilumista vippitilassa, mokomatkin tekojulkkikset ja wannabeet. Pyh.

Naureskellaan sitten miehen kanssa vahingoniloisesti kun joku oksentaa porealtaassa ryyppyillan jälkeen tai laskee allensa, kauhistellaan että “voi ei miten toi nyt ton kaa meni panee”. Päivitellään itseruskettavia, tekoripsiä ja –tissejä. Ihmetellään, miten monta erilaista pantterikuosia maailmasta löytyy, ja kuinka kamalassa krapulassa voi vielä tehdä duunia. Arvostellaan surutta ulkonäköä, vaikka ollaan itse liki 20 vuotta vanhempia ja sitämyöten kaksin verroin kurppaantuneempia (poislukien Mike “the Situation” joka siis on itsekin oman arvioni mukaan jossain puolivälissä kuuttakymppiä ja kuolemaa).

Hirveän viihdyttävää, kun voi nollata aivot. Ei tarvitse erikseen keskittyä, voi huoletta katsoa puolella silmällä ja rupatella ohessa mukavia. Kevyt transsi rentouttaa, kuten lukioaikoina luennoimaan tullut psykologi oikeutti Kauniitten ja Rohkeitten katselua (joka muuten silloin oli uusi sarja Suomessa).

Tajuankin yhtäkkiä, että kultaisina opiskeluaikoina vietin juuri tuommoista elämää. En koko kesää, vaan koko vuoden. Sitä tosin kutsuttiin vaihto-oppilasvuodeksi, ja sponsorina oli MTV:n asemesta Kela.

Ja sitten herätään siihen omaan tämän päivän todellisuuteen. 

  • Tekoripset – check. Kylläkin kestoripset. (Tekotissejä ei sentään vielä löydy, kun omastakin takaa on riittävästi.)
  • Solarium – check. Löytyy kotoa.
  • Pantterikuosit – check. Pyjamasta työvaatteena käytettävään toppiin. Muutama käsilaukku. Korkokengät. Korvakoruja. Luulin aina, että aviomieheni kutsuu minua Snookiksi vitsinä. Eeehhhh…ehkä se olikin pieni vihje?

Jokainen viikonloppu menee enemmän tai vähemmän viihteellä riehuessa. Kun omanikäiset ovat jo nuupahtaneet kotiin, otetaan naapurin pojista next generation seuraksi. Bileseura 2.0 – eihän omanikäiset enää jaksa heilua. Tehdään itse salmaria. Podetaan krapulaa sohvalla, tilataan pizzaa. Nykyään tulee harvemmin oksenneltua, mutta let’s be honest – sitäkin tapahtuu joskus.

Koskakohan me kasvetaan aikuisiksi? Tai ainakin älytään, että jos oma elämä alkaa muistuttaa realityohjelmaa, ei se välttämättä nelikymppisenä enää ole hyvä asia. Semminkin kun siitä ei edes makseta, ja sen seuraamisen kanssakin lienee vähän niin ja näin. 

jersey_shore1_0.jpg

P.S. Snooki wants smoosh-smoosh! 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä