Ensi viikon tiistaina tulee kuluneeksi viisi kuukautta ensimmäisestä rendez-vouzistamme Nörttipojan kanssa. Uskomatonta. Kyllähän molemmat hakivat “sitä pidempiaikaista jotain”, mutta kumpikaan meistä ei olisi uskonut että “se pidempiaikainen jokin” kestäisi näinkin pitkään. Ehkä hieman naiivia, mutta jotenkin tämä Rouva ei tullut ajatelleeksi, että mitä kauemmin tunnemme, sitä monimutkaisemmaksi tilanteemme käy.

Olemme näitten viiden kuukauden aikana nähneet tasan 10 kertaa; ja viestitelleet lähes päivittäin – joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus viestit käsittelevät arkipäivän tapahtumia (“mitä, olet kipeänä vai – no juo paljon kuumaa ja lepää”), aika usein seksiä (“olisitpa täällä nyt niin…”), ja joskus, kuten eilen, viestit saavat omituisen käänteen ykskaks yllättäen – kun mainitsin että oloni alkaa olla taas aika “rauhaton”:

“No voithan yrittää vietellä miehesi.”

Nappasin täkyyn ja myönsin, että siinähän voisi olla ideaa, ja myönnän että tein sen tarkoituksenani provosoida. Mutta että eikö se ainakin jollain tasolla häiritsisi Nörttipoikaa?

“Ei, ei häiritsisi. Koska eihän minulla siihen mitään sanavaltaa ole; jos haluat sitä, teet sen joka tapauksessa välittämättä siitä miltä se minusta tuntuisi. Koko ajatus siitä että harrastaisit seksiä jonkun muun kanssa, vaikka se sitten olisikin miehesi, ei tunnu minusta ollenkaan hyvältä…mutta fakta on se, että olen sinun suhteesi kolmas osapuoli. Kunhan olet rehellinen ja kerrot jos niin käy ettei minun tarvitse arvailla.”

Hetkinen. Lähtötilanteesta “etsin varattua naista koska se kiihottaa ja estää suhteen etenemisen koska en halua muuta kuin seksiä” nykytilanteeseen “en haluaisi että harrastaisit seksiä muitten kanssa”? Meilasin hieman hämmentyneenä takaisin:

“Missä vaihessa tätä järjestelyämme muutit mieltäsi pelisääntöjemme suhteen – olin siinä uskossa että ymmärsit että avioliitossa oleva seksipartnerisi saattaisi saada joskus kotonakin, fakta joka sinun tulisi omien sääntöjesi mukaan hyväksyä luonnollisena osana järjestelyämme? Logiikka ontuu nyt.”

Kerroin samassa hengenvedossa, että itseasiassa meidän “suhteemme” aikana myös aviovuoteessa on heiluteltu peittoa; en sitä aikaisemmin ollut kertonut (osaksi koska en tiennyt miten avata kyseinen keskustelu – “Moi, mitä kuuluu? Hei sain muuten mieheltäni seksiä eilen, jee jee, oli aika hauskaa” – mutta osaksi myös koska jotenkin aavistin jo jotain…) Vastauksen ei olisi siis pitänyt yllättää, mutta olinpa silti aika kiitollinen että istuin lukiessani tämän:

“Luulen, että se johtuu siitä, mitä tunnen sinua kohtaan. Kun aloitimme suhteemme, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan että se kestäisi näinkin pitkään, olisi näin intensiivistä. En ole rakastunut sinuun, mutta minulla on erittäin vahvoja tunteita sinua kohtaan; haluan olla rehellinen, haluan että tiedät. Ja siksi pelkkä idea siitä, että rakastelet toisen kanssa, satuttaa. En itse voisi kuvitellakaan makaavani jonkun toisen kanssa niin kauan kuin me olemme yhdessä. Ehkä se johtuu myös siitä, että sinä olet ensimmäinen henkilö, jonka kanssa olen harrastanut seksiä näin pitkän aikaa – ja määrällisesti eniten. En jotenkin edes ajatellut että tähän meidän maailmaamme mahtuu muitakin, ja että niitten muitten kanssa rakastellaankin…vaan että jotenkin seksi olisi vain meidän kahden juttu. Typerää, tiedän.”

Ensireaktioni päästessäni meilinsä loppuun oli erittäinkin lyyrinen voi v*ttu.

“En ole rakastunut sinuun, mutta minulla on erittäin vahvoja tunteita sinua kohtaan.”

Jos tehtäisiin jana, jonka toisessa päässä olisi täydellinen välinpitämättömyys, ja toisessa rakastuminen, mihin väliin sijoittuisivat nuo loistavan epämääräisesti kuvaillut “erittäin vahvat tunteet”?

De-Nile – not just a river in Egypt?

Olen nyt aika sanaton. Taidan mennä tupakalle.