Seksisuhteen tunnevuoristorata eli missä vaiheessa helposta tuli monimutkaista?

Ensi viikon tiistaina tulee kuluneeksi viisi kuukautta ensimmäisestä rendez-vouzistamme Nörttipojan kanssa. Uskomatonta. Kyllähän molemmat hakivat “sitä pidempiaikaista jotain”, mutta kumpikaan meistä ei olisi uskonut että “se pidempiaikainen jokin” kestäisi näinkin pitkään. Ehkä hieman naiivia, mutta jotenkin tämä Rouva ei tullut ajatelleeksi, että mitä kauemmin tunnemme, sitä monimutkaisemmaksi tilanteemme käy.

Olemme näitten viiden kuukauden aikana nähneet tasan 10 kertaa; ja viestitelleet lähes päivittäin – joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus viestit käsittelevät arkipäivän tapahtumia (“mitä, olet kipeänä vai – no juo paljon kuumaa ja lepää”), aika usein seksiä (“olisitpa täällä nyt niin…”), ja joskus, kuten eilen, viestit saavat omituisen käänteen ykskaks yllättäen – kun mainitsin että oloni alkaa olla taas aika “rauhaton”:

“No voithan yrittää vietellä miehesi.”

Nappasin täkyyn ja myönsin, että siinähän voisi olla ideaa, ja myönnän että tein sen tarkoituksenani provosoida. Mutta että eikö se ainakin jollain tasolla häiritsisi Nörttipoikaa?

“Ei, ei häiritsisi. Koska eihän minulla siihen mitään sanavaltaa ole; jos haluat sitä, teet sen joka tapauksessa välittämättä siitä miltä se minusta tuntuisi. Koko ajatus siitä että harrastaisit seksiä jonkun muun kanssa, vaikka se sitten olisikin miehesi, ei tunnu minusta ollenkaan hyvältä…mutta fakta on se, että olen sinun suhteesi kolmas osapuoli. Kunhan olet rehellinen ja kerrot jos niin käy ettei minun tarvitse arvailla.”

Hetkinen. Lähtötilanteesta “etsin varattua naista koska se kiihottaa ja estää suhteen etenemisen koska en halua muuta kuin seksiä” nykytilanteeseen “en haluaisi että harrastaisit seksiä muitten kanssa”? Meilasin hieman hämmentyneenä takaisin:

“Missä vaihessa tätä järjestelyämme muutit mieltäsi pelisääntöjemme suhteen – olin siinä uskossa että ymmärsit että avioliitossa oleva seksipartnerisi saattaisi saada joskus kotonakin, fakta joka sinun tulisi omien sääntöjesi mukaan hyväksyä luonnollisena osana järjestelyämme? Logiikka ontuu nyt.”

Kerroin samassa hengenvedossa, että itseasiassa meidän “suhteemme” aikana myös aviovuoteessa on heiluteltu peittoa; en sitä aikaisemmin ollut kertonut (osaksi koska en tiennyt miten avata kyseinen keskustelu – “Moi, mitä kuuluu? Hei sain muuten mieheltäni seksiä eilen, jee jee, oli aika hauskaa” – mutta osaksi myös koska jotenkin aavistin jo jotain…) Vastauksen ei olisi siis pitänyt yllättää, mutta olinpa silti aika kiitollinen että istuin lukiessani tämän:

“Luulen, että se johtuu siitä, mitä tunnen sinua kohtaan. Kun aloitimme suhteemme, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan että se kestäisi näinkin pitkään, olisi näin intensiivistä. En ole rakastunut sinuun, mutta minulla on erittäin vahvoja tunteita sinua kohtaan; haluan olla rehellinen, haluan että tiedät. Ja siksi pelkkä idea siitä, että rakastelet toisen kanssa, satuttaa. En itse voisi kuvitellakaan makaavani jonkun toisen kanssa niin kauan kuin me olemme yhdessä. Ehkä se johtuu myös siitä, että sinä olet ensimmäinen henkilö, jonka kanssa olen harrastanut seksiä näin pitkän aikaa – ja määrällisesti eniten. En jotenkin edes ajatellut että tähän meidän maailmaamme mahtuu muitakin, ja että niitten muitten kanssa rakastellaankin…vaan että jotenkin seksi olisi vain meidän kahden juttu. Typerää, tiedän.”

Ensireaktioni päästessäni meilinsä loppuun oli erittäinkin lyyrinen voi v*ttu.

“En ole rakastunut sinuun, mutta minulla on erittäin vahvoja tunteita sinua kohtaan.”

Jos tehtäisiin jana, jonka toisessa päässä olisi täydellinen välinpitämättömyys, ja toisessa rakastuminen, mihin väliin sijoittuisivat nuo loistavan epämääräisesti kuvaillut “erittäin vahvat tunteet”?

nile.jpgDe-Nile – not just a river in Egypt?

Olen nyt aika sanaton. Taidan mennä tupakalle. 

Kommentit (19)
  1. Tulipa mieleen
    21.9.2013, 22:19

    Minusta on ihan ilmiselvää, että ainakin toinen viisi kuukautta kestäneen seksisuhteen ospuoli vähintäänkin ihastuu rajusti tai rakastuu, miten sen nyt sitten haluaakin ilmaista. No, tuosta on jo monet kommenteissaan viestitelleet eikä siitä sen enempää.

    Mutta mietin vain sitä, kuinka tyypillistä on myös tarve kertoa itselle kehittyneistä vahvoista tunteista, kieltää kuitenkin rakastuneensa ja julistaa omaa itsenäisyyttä, henkistä voimaansa ja korostaa älyään, jos on rakastunut ja samalla tietää, että on tavallaan altavastaajana, koska rakkauden kohde on varattu ja tehnyt selväksi, ettei ole jutussa ns. tositarkoituksella liikkeellä. Mutta kun se rakkaus ei pahemmin älyltä lupia kysele…
    Nörttipojan puheet kuulostavat puoliksi uhoamiselta ja toisaalta vakuutteluilta, koska hän saattaa pelätä menettävänsä sinut kokonaan, jos tunnustaa todelliset tunteensa.

    Itse tajusin jo reilusti alle parikymppisenä, ettei toisten tunteilla saa leikkiä vaikka itsellä olisikin kivaa. Kyllä se omakin nautinto häviää, jos ja kun tajuaa, että hintana on toisen osapuolen sydämen särkyminen.
    Ehkä kannattaisi miettiä myös tätä. En ylimalkaan kannata epätasa-arvoisia ihmissuhteita. :-/

    Toivottavasti tilanne kuitenkin selkiää, ja mielelläni olisin väärässä tässä, eli pojan tunteet eivät ole niin vahvat kuin miltä kuulostaa!

    1. Kiitos kommentista, hyvää pohdintaa! 

      Olen myös itse miettinyt sitä, että joskus Nörttipoika korostaa tiettyjä asioita ehkä liikaakin; mutta en kai voi sanoa, että en usko, kuitenkin olet salaa rakastunut minuun? 😀 Luotan, että hän kuitenkin itse tietää ”todellisten tunteidensa” laadun ja myös että olemme sen verran läheisiä ettei hän pelkäisi tunnustaa mikäli olisi minuun ihan oikeasti rakastunut. 

      Minun mielestäni meidän suhteemme ei ole epätasa-arvoinen. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että pelisäännöt ovat kummankin tiedossa ja ihan samalla tavalla kuin että en eroaisi miehestäni Nörttipojan takia, ei tämäkään lähtisi minun kanssani ”oikeaan ihmissuhteeseen” vaikka aviomiestäni ei enää yhtälössä olisikaan. Olen hänelle liian vanha ihan senkin takia, että hän haluaa ehdottomasti lapsia tulevaisuudessa. 

      Aivan samalla laillahan minulla on vahvoja tunteita häntä kohtaan, voisin ehkä jopa rakastuakin. Mutta se ei muuttaisi meidän tilanteessa yhtään mitään

  2. No mutta minun harteillenihan se vastuu tässä ilmeisesti vieritetään? 😉

    Jospa ensin kuitenkin puhun tästä Nörttipojan kanssa.. 🙂

    1. Laitoinpa heti whatsappia kun jäi kaivelemaan. Kysyin yksinkertaisesti, että mikä on tunteittensa laatu, ja tulisiko minun alkaa huolestua siitä, että kiintyminen menee liian pitkälle hänen puoleltaan. Sanoin vielä, että blogissa tämä herättää keskustelua. Vastaus tuli saman tien:

      ”On tietysti imartelevaa, että sekä sinä että blogisi lukijat huolehditte minun hyvinvoinnistani. Väitän kuitenkin että olette unohtaneet jotain; nimittäin että minäkin osaan ajatella, minulla on oma tahto. 

      Ja seuraava appi heti perään:

      ”Tietysti suhteemme on tunnepitoinen mutta sinun ei koskaan tarvitse ottaa vastuuta minun tunteistani. Kerron kyllä jos tunteeni käyvät ylivoimaisiksi! :-*”

      Nörttipoikaa parhaimmillaan – suorasukainen, ehkä hieman ironinenkin, jalat maassa – vastaus? 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *