Sinne meni se zen sitten (ja Mossekin siinä sivussa)

Viimeinen keskustelu Mossen kanssa Messengerin kautta eilen meni jotakuinkin näin (en voi ottaa screenshotteja, sillä poistin koko keskustelun – mutta nytpä voin suomentaa):

P: Nyt on sitten lennot varattu ja majoitus ja kielikurssi maksettu – lähtövalmiina siis! Jej!

M: Siis oikeasti olet menossa sinne potentiaalisia terroristeja auttamaan vai?

(Mitä mä just luin – momentti)

M: Eikö millään, mitä olen sanonut sun sinne menosta, ollut mitään painoarvoa?

P: En mä sinne mitään potentiaalisia terroristeja auttamaan mene, vaan ihmisiä.

M: Ne mitään ihmisiä ole, ne on arabeja ja potentiaalisia terroristeja kaikki.

P: No mä en nyt vaan ajattele noin. Ei kaikki arabit ole pahoja.

M: Just joo, kaikki arabit ei ole terroristeja, mutta kaikki terroristit on kyllä arabeja. Sä et nähtävästi tunne arabeja ollenkaan kun olet noin naiivi. ISIS, Hizbollah, PLO, Al-Qaida…jatkanko listaa vielä?

(Tässä vaiheessa vitutuskäyrä alkoi olla jo aika korkealla)

P: Mä en luokittele ihmisiä uskonnon tai rodun mukaan, mulle ne on vaan ihmisiä. Vai luuletko sä, että mä ajattelen sua ensisijaisesti jonain vitun juutalaisena?

M: Mulle ihan vitun sama, minä sä mua ajattelet…

M: Aiotko siis oikeasti lähteä sinne?

P: Kyllä, kuten sanoin, kaikki on maksettu. Olen siis oikeasti menossa.

(Viiden minuutin tauko)

M: Olen just poistanut kaikki meidän keskustelut, sun kuvat ja videot ja sun puhelinnumeron. Toivon, että teet samoin. Älä enää ikinä ota muhun yhteyttä.

(Mitä mä just luin, osa 2)

P: Well shalom fucking aleichem to you too, motherfucker!!!!

(Poistan keskuskelun ja blokkaan Mossen Messengeristä, ennen kuin tyyppi edes ehtii lukea kommenttini)

Olen aina tiennyt, että Mosse on…noh, sanotaanko, että vähemmän suvaitsevainen nimenomaan arabimuslimeja kohtaan. Mutta ennen onnistuin sivuuttamaan sen, ymmärtämään, että ehkä tämä suvaitsemattomuus johtuu hänen armeijatraumoistaan.

Ylläolevan keskustelun aikana tuli kuitenkin oikeasti fyysisesti paha olo, ja tajusin, etten oikeasti voi olla enää ikinä missään tekemisissä kyseisen tyypin kanssa.

Loppukommenttini olisi tosin voinut olla vähän enemmän aikuismaisempi. Sinne meni mun zen. 

byebye.jpg

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Välitilassa

CC on ollut viimeiset kaksi päivää jumissa Ras Al Khaimahin lentokentällä. Viisumin uusimista varten hänen tuli poistua maasta; ja palatessa viisumin toimittaminen Emiraattien viranomaisille viivästyi. 

Hän ei ole nukkunut näiden kahden päivän aikana ollenkaan, eikä hänellä ole aavistustakaan, kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin hänelle viisumin saapumisen myötä myönnetään maahan pääsy. 

Ruokatarjoilu ei tietenkään myöskään kuulu tähän terminaalivaiheeseen, ja itse kentällä on kallista. 

CC on väsynyt ja vittuuntunut, mutta jaksaa silti söpöstellä Whatsapissa. Minä en jaksaisi. Mutta enpä jaksaisi CC:n elämän mitään puolta; en seitsemänkymmenen tunnin työviikkoja, en epävarmuutta siitä, että potkut saattaa saada koska vaan ilman mitään irtisanomisaikaa, enkä sitä, että tänään ei välttämättä tiedä, missä huominen majapaikka on. 

Jos minä eläisin CC:n elämää, en varmaankaan tekisi mitään muuta kuin valittaisi; mutta hän ei valita, sillä siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä. Parempi keskittyä elämän positiivisiin asioihin, ja olla kiitollinen siitä, mitä on saanut. Muilla on paljon huonommin. (CC on varmaan pikkuvanhin tuntemani parikymppinen, ja keskusteluissamme käy useinkin niin, että muna opettaa kanaa – ei kuitenkaan kirjaimellisesti hahahaha!) 

Valittamisen sijaan CC lähettelee minulle kliseisiä vessaselfieitä, ja hymyilee veikeästi joka kuvassa. Toivon, että osaan itsekin jonain päivänä asennoitua vastoinkäymisiin yhtä positiivisesti.

 

cc.jpg

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä