Blogiloma

Huomenaamusta lähtien olen kaukana kaikesta; Ykkösmiehestä (joka saapui sopivasti työkomennukseltaan kaksi päivää ennen lähtöäni), töistä, koirasta, Puusepästä, T:stä ja blogistani.

Puuseppä “tapailee varovasti” jotain uskonnollisen yhteisönsä tyttöä; hän on löytänyt sopunsa ja päättänyt jäädä. Olen onnellinen hänen puolestaan ja toivon, että tämä tyttö tajuaa, mitä Puusepässä saa, eikä jätä häntä kuten kaikki muut ovat tehneet tähän mennessä. Haluan vetäytyä takavasemmalle, mutta ehdin tehdä sen lomani jälkeenkin. Ja aion tehdä sen niin, että Puuseppä luulee olevansa se, joka ehdottaa suhteemme lopettamista, sillä en halua olla taas yksi, joka jättää. Hän haluaisi vielä jatkaa, ainakin toistaiseksi

T aikoo muuttaa omaan asuntoonsa tämän viikon lopulla; hän ei siis palatessani ole enää naapurini. Hän sanoi, että haluaa taas pian tavata; ja että hän kuulemma pitää minusta enemmän kuin todennäköisesti olisi viisasta. Ja minäkin pidän hänestä. 

Huomenaamusta lähtien vaihdan ykkösvaihteelle, ehkä annan rullata vapaallakin. Aion nauttia auringon lämpimästä hyväilystä kehollani cocktaileja siemaillen ja kävellä liian hitaasti varvastossuissani. Aion lukea hävyttömän monta kirjaa uuden aurinkohattuni varjostaessa kasvojani ja tähyillä salaa vähäpukeisia miehiä rannalla aurinkolasieni suojasta.

Matkalla vietän myös syntymäpäivääni. En tiedä, olenko taas vuotta viisaampi, mutta ainakin olen taas kasvanut ihmisenä, itsenäni.

Wifi on lomakohteessa kuulemma ärsyttävän hidas. Ehkä se ei ole paha asia. 

loma.jpg

Suhteet Oma elämä Matkat

Ne erilaiset perjantaitreffit

Kello oli jo melkein kahdeksan perjantai-iltana, kun puhelin värisi viestin merkiksi.

“Mulla menee tässä muutossa vielä, kaveri tuli kipeäksi joten roudaan nyt yksin tavaroita.”

Mitä tekee (jo hepenöitynyt) Naapurin Puumarouva? Tarjoutuu auttamaan muutossa ja vetää lenkkarit ja verkkarit silkki-ihmeen päälle. T hakee vanhempiensa täyteen lastatulla autolla, ja pääsen ihailemaan hänen uutta asuntoaan.

Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin särkevin hauiksin sohvallani, T popsauttaa luvatun shampanjapullon auki kurkun kostukkeeksi ja vetää minut kainaloonsa. Suutelemme, mutta minua väsyttää ihan älyttömästi kiireisen työviikon jälkeen; painavien muuttolaatikoiden kantaminen ei  myöskään edesauttanut asiaa.

T on myöskin väsynyt, tunnen sen jo hänen kehonsa liikkeistä.

Päädymme olemaan harrastamatta seksiä (!!) ja istumme sen sijaan muutaman tunnin sohvalla lähekkäin ja paijailemme toisiamme, kuuntelemme musiikkia ja juttelemme laiskasti.

“Anteeksi, etten jaksa pitää hyvänä siten kun varmaan odotit.”

Kiirehdin vakuuttelemaan T:lle, että tämä on ihan hyvä näin; että itselläkään ei oikein olisi rahkeet riittäneet, ja että on kivaa viettää aikaa hänen kanssaan ihan ilman seksiäkin.

“Kiitos, kun puit tuon sanoiksi. Mulle on tärkeää, että pidät minusta muutenkin kuin vaan fyysisen suorituksen tasolla.”

T suukottaa päälakeani ja alkaa juttelemaan viereisessä kaupungissa olevasta ravintolasta, josta minäkin tykkään, mutta joka on minulle enemmän kesäravintola ihanine terasseineen veden ääressä.

“Ehkä voin viedä sinut sinne sitten, kun tulee lämpimämpää. Vietetään kiireetön ilta, varataan pöytä terassilta, syödään pitkän kaavan kautta ja juodaan paljon viiniä, lähdetään vasta auringonlaskun jälkeen.“

Käännyn kurkistamaan T:tä vinkeästi.

“Ehdotitko juuri treffejä?“

T katsoo minua kuin vajaamielistä.

“No kai mä nyt sut saan joskus uloskin viedä.“

Mitäpä siihen enää oli sanomista. 

Suhteet Oma elämä