Lomavalmisteluja (ja vähän T:stäkin)
Disclaimer: First World Problems
Is it just me, vai onko kaikilla muillakin lomavalmisteluista enemmän stressiä kuin leipätyöstä? Ensi viikolla olisi tarkoitus suihkaista aurinkoon sataprosenttisesti naisseurassa, ja ottaa irtiotto niin töistä, blogista kuin miehistäkin (no jaa, never say never…heh). Mutta ensin – ne lomavalmistelut.
Viimeisen viikon aikana olen hiki otsassa pyykännyt kesävaatteita, tehnyt listaa mukaan otettavista tavaroista (sekä karsinut mukaan otettavien korkokenkien määrästä) ja tarkistanut, että rokotukset ja matkavakuutus ovat kunnossa sekä passi vielä voimassa.
Olen selannut e- ja äänikirjavalikoimaani ja täydentänyt sitä tarpeen mukaan; mutta meinaan kyllä pakata ihan oikean kirjankin – mukaan valikoitui Johan Theorinin Sankta Psyko.
Keksin, että haluan uudet bikinit (kyllä, käytän bikineitä täysin surutta; minulle bikinikunto tarkoittaa sitä, että laitan biksut päälle, holvaan kehoni suojaavalla bronzerilla ja parkkeeraan itseni altaalle/rannalle hyvän kirjan ja vielä paremman cocktailin kanssa), joten nekin piti käydä shoppailemassa; ja huomasin (onneksi), että luottokorttini on, turhan useasti väärän tunnusluvun syötettyäni, blokattu. Pääsin siis myös käymään lounastunnilla pankissa. Samalla reissulla täydensin vitamiini- ja maitohappobakteerivarastonikin, kun kauppa sattui matkan varrelle.
Vakkarikosmetologini päätti ponkaista maailmaan potran poikavauvan viime viikon lopulla, joten minun tuli löytää tilapäinen korvike (en todellakaan lähde aurinkolomalle ilman pedikyyriä ja vasta lakattuja sormen- ja varpaankynsiä, siis oo-äm-gee!), joka täällä periferiassa oli aikamoinen saavutus. Tajusin myös lähettää kukkatervehdyksen tuoreille vanhemmille – Interfloran mukaan kimpun mukana tulee pieni pehmonalle <3
Kampaaja-aika oli jo onneksi skeduloitu; pääsen töistä suhaamaan tukka putkella suoraan värjäykseen ja leikkaukseen.
Sitten onkin aika suhata samalla vauhdilla kotiin, suihkutella ja sheivailla, ehostella ja föönailla, hepenöityä ja näyttää pirteältä T:tä varten. (Joka tosin ounasteli voivansa olla vähän nuutunut, sillä tulee tyyliin suoraan salilta, sillä “treeneistä ei jousteta”. Minun rivoriittamainen “mä sulle treenit näytän” ei jostain syystä ottanut vastakaikua.)
T aloittaa huomenna muuttonsa omaan asuntoonsa, ja aikoi sitä juhlistaakseen saapua shampanjapullon kanssa. Jej, shampanjaa! Jännittää myös, minkä sortin muita tuliaisia T:llä on mukanaan. Tällä en nyt viittaa sukupuolitauteihin (joka oli oma ensimmäinen assosiaationi tuon lauseen kirjoitettuani), mies selvisi testeistä puhtain paperein.
Yritin udella, minkälaiseen kämppään T nyt sitten oikeastaan muuttaakaan.
“Tulet sitten itse katsomaan.”
Voi toista kun toinen on niin ihq. Saatan ihan vähän salaa ikävöidä ajatella T:tä maatessani biitsillä ensi viikon loppupuolella.
Ja kyllä – Puuseppäkin on edelleen kuvioissa. Mutta nykyään vähän säästöliekillä. En ole häneen yhtään vähemmän viehtynyt, mutta kai sanonnassa “poissa silmistä, poissa mielestä” on sittenkin jotain perää.
Lopuksi kysymys, rakkaat blogini seuraajat, T:ltä, joka loukkaantui hieman kuullessaan, että häntä epäiltiin mielikuvitukseni tuotteeksi:
“Minkälaisia todisteita vaatisivat, jotta uskoisivat, että olen oikeasti olemassa?”
