Ykkösmiehen paluu

Tämä tuleva viikonloppu mukaanlukien viimeiset kolme ovat olleet (ja tulevat olemaan) suhteellisen erilaisia keskenään; ensin oli seksiviikonloppu Puusepän kanssa, joka oli…noh, tajunnanräjäyttävä kokemus. 

Seuraavana viikonloppuna homostelin kaupungin yössä (lue: olin radalla kahden homoystäväni kanssa ja huom – termi on heidän; vastaanotetussa whatsapp-viestissä luki, kuten tavallista, että lähdetkö homostelemaan meidän kanssa baariin illalla), ja tämä viikonloppu…

Ykkösmies tulee tänään kotiin oltuaan työreissussa tammikuun alusta asti.

Minä olen häärännyt kotona ja käynyt kaupasta kaikkia Ykkösmiehen herkkuja ja kivoja pikkunaposteltavia sekä olutta; lähden tänään aikaisemmin töistä (Ykkösmies kotiutuu jo puoliltapäivin) ja tarkoituksena on viettää pitkästä aikaa iltaa vain toistemme seurasta nauttien.

Ikävä on ollut, tietysti. On ihanaa, kun saa taas höpötellä ja kuulla uusimmat reissukommellukset, kulttuurien yhteentörmäykset ja kollegojen kämmäykset. Halia ja pusia ja olla toista lähellä. 

Olen myös varannut jääkaapin täyteen kotimaisia ruoka-aineita; veikkaan, ettei Ykkösmiehelle tarvitse edes ehdottaa lähtemistä ulos syömään (liki kolme viikkoa kaikki ruuat ravintoloista on varmaan toistaiseksi tarpeeksi), ja “retroperinneruoka” kuten makaronilaatikko tai lihapullat muusilla saattavat maistua pitkästä aikaa yllättävän hyvältä.

Aasialaista ruokaa menussa ei hetkeen nähdä, luulen. Tietyistä syistä.

Vaikka Ykkösmiestä onkin aina ikävä tämän ollessa reissussa, on yhdessä asumiseen aina eron jälkeen pieni totuttelu.

Että nyt se vessanpöntön renkaan asento pitää taas tarkastaa, ennen kuin käy pöntölle pissimään keskellä yötä ja unenpöpperössä.

Että ne korvatulpat ovat taas tarpeen, koska Ykkösmies kuorsaa niin hirmuisella voimalla, että jos makuuhuoneessamme olisi verhot, hän imuroisi ne kitusiinsa pelkällä sisäänhengityksellään.

Että pyykkikori on taas heti täynnä. Siinä, missä mina käytän skaalaa valkoinen on puhdas, kymmenen harmaan sävyä siltä väliltä (sama kuin ruuan kanssa: voi vielä käyttää ellei haise pahalle), ja musta on likainen, Ykkösmies käyttää t-paitaa kaksi tuntia ja heittää sen sen jälkeen surutta pyykkikoriin. Onpahan vaimollakin tekemistä.

 Mutta.

En tiedä mitään mukavampaa kuin perjantaina töitten jälkeen käpertyä sohvalle Ykkösmiehen viereen takkatulen loimuun, kattaa pöytään suupaloja ja korkata perjantaipullo yhdessä. Kuunnella hyvää musiikkia ja nauraa toistemme jutuille.

Ja jos mopo lähtee keulimaan, niin sitten YouTubekaraokea. Yhdessä.

Mun mies tulee kotiin – tuskin maltan odottaa! 

missed_you.gif

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Ärsyttävän onnellinen

Se tuli kuin varkain; huomaamatta. Hiipi sieluun ja supsutti korvaan hassuja juttuja. Pisti suupielet vetäytymään ylöspäin ja silmät tuikkimaan, posket punottamaan. Pisti viheltelemään huomaamatta, rallattelemaan laulunpätkiä kodin askareitten lomassa tai koiraa taluttaessa.

Yhtäkkiä pienet tai isotkaan vastoinkäymiset eivät jaksa hetkauttaa. Ei jaksa valittaa että on kylmä, pukee mieluummin vain enemmän päälle. Jos myöhästyy sovitusta tapaamisesta tai unohtaa jonkun työasian, maailma ei pysähdy; se rullaa eteenpäin vaikka olisinkin vähemmän täydellinen.

En edes jaksa murehtia siitä, että täytän kohta neljäkymmentäyksi. Aion viettää syntymäpäiväni jossain lämpimässä (en tosin vielä tiedä missä, sillä ajattelin ottaa äidin kanssa äkkilähdön) ja antaa hiekan soljua varpaitteni lomasta. Lukea paljon kirjoja ja juoda paljon luonnottoman värisiä cocktaileja, joissa on sateenvarjo. Yrittää olla polttamatta nahkaani (note to self: aloita solariumkuuri).

Miinusasteita oli kiitettävä määrä, kun talutin hytisevää koiraa eilisaamuna kello kuusi. Ulkona oli sysipimeää ja hiljaista; vain tähdet tuikkivat pakkastaivaalla. Ihanan rauhallista ja kaunista, varhaisen pakkasaamun hiljaisuus kun vain lumi narskuu talvikenkien alla. Itse kudotut villasukat jalassa varpaitakaan ei palellut, vaikka suun edestä huivi huurtui hengityksestä. Sain vihdoinkin pukea mummuni vanhan krimiturkin ilman, että se päällä tuli ulkona kuuma.

Havahduin siihen, että olen vihdoinkin onnellinen. Minulla on ihana aviomies ja loistava nuori rakastaja; hyvä työpaikka lähellä ja kivat työkaverit. Mukavia harrastuksia ja sosiaalinen kalenteri toisaalta tarpeeksi täynnä, ettei tule tylsää, mutta toisaalta myös tarpeeksi tyhjä, ettei mene veren maku suussa suorittamiseksi.

Tällä hetkellä elämästäni ei puutu yhtään mitään; minä olen tyytyväinen. Tämä ei tahdo sanoa, että näin olisi huomennakin; tai ensi viikolla – tai ensi vuonna. Mutta minä olen onnellinen nyt, tässä hetkessä, enkä viitsi murehtia tulevaa. Se on minulle uusi taito.

Ystävätär tuli kahvittelemaan. Katsoi kahvikupin yli silmiini ja hymyili.

”Sä olet nykyään melkeinpä ärsyttävän onnellinen.”

Niin kai minä sitten olen. 

https://www.youtube.com/watch?v=y6Sxv-sUYtM 

Suhteet Oma elämä Rakkaus