Päiväkahvihehkuttelua

Argh, viimeisestä tapaamisesta Nörttipojan kanssa on kulunut aivan liian pitkä aika, kiitos naisen fysiologian ja henkilökohtaisesti huonon resistanssin flunssaviruksia kohtaan.

Viimeisen kymmenen kuukauden aikana pidin vain yhden tauon pillereissä, joka sitten kostautui tammikussa kahden viikon Niagaratyyppisenä vuotona (joka muuten alkoi ennen kuin pillerilaatta loppui – kehon tapa sanoa että pidä nyt ääliö tauko?). Sen jälkeen otin ja sairastuin viimeisetkin mehut vievään flunssaan ja ärtsyilin yksin kotona koko viikon pää täynnä räkää.

Tammikuu oli töissäkin kiireistä aikaa, ja olin ns. tien päällä tavallista enemmän – mikä puolestaan jätti vähemmän aikaa suorittaa normaalit työrutiinit (viikon sairaslomakaan ei auttanut asiaa). Näppis ja pää sauhusivat, välipalahedelmät jäivät syömättä, kytkinjalka kramppasi aamuruuhkissa eikä ollut puhettakaan että olisi ollut aikaa ottaa ylimääräinen vapaapäivä vaakamambon harrastukseen. Iltaisin kaaduin suorin vartaloin sänkyyn ja nukuin zombie-unta herätyskellon huutoon asti.

Mutta nyt! Vihdoin! Jes!

Ensi keskiviikolle on sovittu päiväkahvitapaaminen. Nörttipoika otti varta vasten koko päivän töistä vapaaksi; minä tein samoin. Menen heti aamusta luokseen ja tavoitteena on viettää koko päivä alasti yhdessä; rakastella kiireellä ja kiireettä, rajusti ja hellästi, nauttia toisen kehon kosketuksesta  ja lämmöstä.

Lähes kaksi viikkoa sitten aloitettu “elämäntaparemontti” (hieno nimi laihdutuskuurille) alkaa jo kantaa hedelmiä; säännöllinen liikunta yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon on saanut energiatasot huippuunsa. Epäilen, ettei Nörttipojasta jää mitään jäljelle. Aion paiskata hänet sänkyynsä, repiä vaatteensa pois ja ottaa hänet seksuaalisesti turhautuneen amatsonin raivolla; ratsastaa hänellä kuin Teksasin rodeossa. Aion viedä ja antaa hänen vikistä; naida häntä kuin riivattu kunnes pääsen purkautumaan kuukauden kyteneeseen kliimaksiin.

tulivuori.jpgEi, tällä kertaa ei aloitella hempeästi, ei pusutella niskaa ja kuiskailla helliä sanoja. Tällä kertaa mennään eikä meinata. Nörttipojalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sulkea silmänsä ja surffata hekuman hyökyaalloilla tahdotta; luonnonvoimien armoilla, kunnes eroottinen eruptio tyynnyttelee suvantoon, hivelee lempeästi jälkimainingeillaan.

Ja sitten otetaan uusiksi. 

Kommentit (3)
  1. Sisar Hento
    14.2.2014, 15:47

    JA muista käyttää kortsua jos tähän matkamulkkuun sorrut…
    http://100naistako.blogspot.fi/2014/02/jatkoa-pukkaa.html

    1. En ajatellut sortua, vaikka Kristian ihan hauska tyyppi onkin 😉

  2. eiks olekin ihanaa, kun on mitä odottaa?…

    (voi Nörde-parka…) 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *