Paluu arkeen (nyyh)
Palelen, vaikka lämpötilat heiluvatkin ihan siedettävissä suomalaisissa kesälukemissa. Kylmä tulee osittain sisältäpäin.
Useamman viikon seikkailuni tarkemmin määrittelemättömässä islaminuskoisessa maassa osoittautui odotuksia paremmaksi; kun kolmen viikon jälkeen makasin arabirakastajani kainalossa alasti – ties monennettako kertaa – jääkaappikylmän Carlsbergin kanssa maassa, jossa sekä esiaviollinen seksi että alkoholi ovat kiellettyjä, niin pohdiskelin että paikkakunnalla ei ole niin väliä, kunhan on suhteita. Ja niitä tällä 21-vuotiaalla yrittäjällä oli.
Suhteemme piti pitää erittäin salassa. Jos paikalliset olisivat saaneet tietää härväilyistämme, yrittäjän elämästä olisi voinut tulla yllättävän ankeaa hyvinkin lyhyessä ajassa (minun maineestani puhumattakaan, köhköh). Niinpä hän saattoi minua kotiin pimeän laskeuduttua turvallisen hajuraon päästä; minua varjoista tarkkaillen, valmiina puuttumaan asiaan, jos joku yli-innokas hengenheimolainen olisi bongannut vihreät silmäni huivin uumenista. Kertaakaan ei tarvinnut.
Ramadanin aikana yhdessä – ja porukassa – nautitut illalliset olivat yhtä tuskaa; piti varoa katsomasta silmiin liian pitkään, piti muistaa, että koskettaa ei saanut. Tyyppi lipesi tästä useammin kuin minä. Miten eroottinen voikaan olla kahden sekunnin huomaamaton, kevyt kosketus lapaluihin silloin, kun se on ehdottoman kiellettyä. Miten ehkä hieman liian pitkästä ja suorasta katseesta silmiin voi lukea lupauksen siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun muut vieraat ovat poistuneet.
Kaikki alkoi jo ensimmäisen viikon lopussa, kun meidät “paritettiin” yhteen erään hyväntekeväisyyskampanjan nimissä. Olin nähnyt tyypin jo aikaisemmin, mutta kääntänyt katseeni häveliäästi maahan; nyt meidät esiteltiin ja kättelimme länsimaiseen tapaan, katseemme kohtasivat ja kehoni läpi sävähti välittömästi. Mitkä silmät. Mikä hymy.
Myöhemmin kuulin, että sävähdys oli molemminpuolinen; että hän oli tiennyt siitä hetkestä lähtien, että haluaa minut.
Viikkoa myöhemmin makasin ensimmäistä kertaa hänen sängyllään pelkissä alusvaatteissani ja minua jännitti; hän makasi kyljellään vierelläni, silitti kylkiluitteni seutuvilta ja kumartui suutelemaan kiireettömästi, vaikka molempia halutti.
Hetkeä ennen kuin hän tuli sisääni, hän katsoi minua silmiin ja kuiskasi rakastavansa. Tunnelataus oli niin voimakas, että olisin varmasti purskahtanut itkuun, ellen olisi välittömästi saanut muuta ajateltavaa.
En tiedä, johtuiko se ilmassa leijuvasta kyynelkaasusta (!!) vai jostain muusta, mutta astuessani lähtöpäivänäni kuskini kyytiin, kun en voinut muuta kuin pikaisesti kätellä Tyyppiä (joka oli vaatimalla vaatinut että sai tulla sanomaan hyvästit pois lähtiessäni), vaikka mieleni olisi tehnyt halata pitkään ja lujasti, kurkkuani kuristi ja silmäni vettyivät.
Kun katsoin takaikkunasta hänen horisonttiin katoavaa hahmoaan seisomassa pölyisellä hiekkatiellä perääni katsoen, olin havaitsevinani hänen asennostaan, että ero teki yhtälailla kipeää molemmille. Kyynelkaasu taisi kutittaa hänenkin silmiään.