Pikapikapäivitys!

Muusikon kanssa oli ihanaa. Molemmipuolisesti ja absoluuttisesti yksinkertaisesti ihanaa.

Siinä vaiheessa, kun varttitunti (!) tapaamisesta maattiin sylikkäin sängyssä ja se suukotteli hiuksiani ja silitteli reittäni laiskasti jälkihuumassa tajusin, että oli ehkä liiankin ihanaa. 

Välillä vähän ”sävellettiin” (so. se hapuili melodiaa sanoitukselleni ja minä nyökyttelin hyväksyvästi) alasti ja juotiin kahvia sylikkäin, sitten taas palattiin sänkyyn. Ja vielä kerran. 

Oli, kuin niin olisi ollut aina. Kuin olisimme tunteneet toisemme aina. 

En tiedä, uskalletaanko me toista tapaamista. Molempia pelottaa, että nyt löytyi vähän liiankin hyvä mätsi. 

Kommentit (27)
  1. Kompaten tuota mitä Sinivaara tuolla puhui:

    Jotenkin haluaisin toivoa, että oman onnellisuutensa takia Puumis tietää sydämessään mikä on oikea vastaus. Ehkä Ykkösmies oli paras mahdollinen kumppani joskus, mutta onko hän todella sitä enää?

    Ymmärrän täysin, että Puumis rakastaa häntä (ja yhteiset muistot ja yhteinen elämä lämmittä jne.), mutta kyllä ainakin näin lukijana on tullut se fiilis, että jotain mitä suhteessa oli, ei ole enää. Seksi siis lähinnä puuttuu, mutta onhan täällä Puumis puhunut myös yleisen läheisyyden näivettymisestä sellaiseksi pikainen-aamupusu-kun-herätään-tyyliseksi. Käsi sydämelle, uskotko tilanteen muuttuvan, kun se ei ole nytkään vielä muuttunut (vaikka lääkäreilläkin käyty ja silleen)?

    Myös on vähän särähtänyt korvaan Puumiksen jutut siitä, ettei Ykkönen ole valmis tyydyttämään häntä edes muilla keinoin tai antanut siunausta avoimelle suhteelle. Se vaan kuulostaa omaan korvaan… noh, hirvittävän itsekkäältä. Hän ei halua antaa Puumikselle sitä, mikä monelle suhteessa olevalle olisi (edes joskus) tärkeä osa parisuhdetta – kumminkin kun fyysinen läheisyyshän se erottaa parisuhteen vaikkapa kaverisuhteesta. Mutta ei ole silti valmis joustamaan omasta kannastaan – menee siis täysin omilla peliehdoillaan, vaikka tietää miten se tappaa vaimoa henkisesti. Järki hoi? Unohtamatta Puumiksen toivetta vauvasta ja nelikymppisellä taitaa muutenkin olla aika jo kortilla sen asian suhteen, mutta Ykkösmies tuntuu haluavan vauvan vain teoriassa ja käytäntö uupuu.

    Äh en tiedä. Vähän surulliseksi vetää tämä. Toivon jotain ratkaisua ja onnellisuutta kaikin puolin.

  2. Ehkä en halua. Ehkä olen päättänyt, että nyt on aika olla itsekäs. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *