Polttarimurinaa

Olen tullut siihen tulokseen, että polttareitten järjestäminen on näköjään maailmankaikkeuden haastavin homma.

Kaikki lähti Whatsapp-ryhmästä. Kaasot ilmoittivat naisporukalle, että polttarit järjestetään silloin ja silloin, ja ohjelma on se-ja-se. Ensin syömään ja sitten eroottinen hieronta –työpaja, joka hyödyttänee enimmäkseen niitä, joita fellaatio ei kiinnosta, mutta jotka haluavat antaa miehelle siitä perinteisestä poikkeavaakin. Hieronta simuloidaan siis teko-objekteilla, ei vapaaehtoisvoimin.

Sen jälkeen tapahtunutta:

Osa porukasta on pudonnut pois joukosta, koska budjetti on liian iso. (50 euroa.)

Osa porukasta tulee vain syömään, koska työpaja järjestetään liian kaukana. (20 km ruokapaikasta.)

Osa porukasta vaatii, että järjestetään kimppataksi, koska ei halua tulla autolla. Bensa kun maksaa. 

Sama porukka napisee sitten, että viinatarjoilut – viiniä ja olutta – ovat liian suppeat, ja vaatii, että drinksuvalikoimaa laajennetaan.

Porukalle ilmoitetaan, että sekä kimppataksi että tarjoilujen laajentaminen on tietysti mahdollista, mutta että se maksaa lisää.

Porukka vaatii, että taksin ja ekstratarjoilun tulee sisältyä jo mainittuun budjettiin. Koska se mainittiin jo. Eikä tehtyjä suunnitelmia sovi muuttaa. (Tässä vaiheessa päästelin ilmoille itkunsekaista huutonaurua.)

Työpajan lokaatiota muutetaan siten, että se sijaitsee nyt kahden kilometrin päässä ruokapaikasta. (Lue: koko kööri änkeää allekirjoittaneen olohuoneeseen ja Ykkösmies lähtee evakkoon.)

Osa porukasta muistaa, että on allerginen ja/tai pelkää isoja koiria.

Koirat luvataan lukita erillisiin huoneisiin,ja  allergiakin katoaa kuin taikaiskusta.

Porukan luopio löytää sisäisen siveydensipulinsa ja istuttaa sen hedelmälliseen maaperään mennessään itkemään tulevalle morsiamelle, että ei voi osallistua koko polttareihin, koska “ohjelma on liian yksityisluontoinen, loukkaava ja mauton”. (Strippari sen sijaan tulisi oikein hyvin kyseeseen.)

Tuleva morsian tulee surulliseksi, pelkää että koko polttarit menevät pieleen, panikoi, hyperventiloi ja ottaa yhteyttä seremoniamestariinsa (arvatkaapa, kuka kyseinen onnekas henkilö on), jonka pitää puuttua polttarijärjestelyihin, joihin ei alun perin tarvinnut eikä saanut puuttua, ja pitää jöötä koko akkalaumalle perinpohjin vittuuntuneena koko polttareihin jo kaksi kuukautta etukäteen.

Tästä seuraa, että kaasot tulevat surullisiksi, panikoivat, hyperventiloivat, ja haluavat laittaa suunnitelmat kokonaan uusiksi, jotta jopa se luopiokin pääsisi mukaan. Asiaa pohditaan sadoilla Whatsapp-viesteillä, mieluiten seremoniamestarin nukkumaanmenoajan jälkeen, tai kesken asiakastapaamista. Ellei seremoniamestari vastaa nanosekunnin viiveellä, viestit toistetaan isoin kirjaimin; yksityisviestitkin otetaan käyttöön niin Whatsappin kuin Facebookinkin puolella.

Seremoniamestari ärähtää, että voidaanhan mennä koko porukalla vaikka pitsinnypläyskurssille ettei kenellekään tule paha mieli, ja muistuttaa, että polttareissa on kyse siitä, mikä morsiamen mielestä olisi hauskaa, eikä siitä, että jotakuta voi hävettää samassa huoneessa oleminen dildoparven kanssa.

Seremoniamestari, kaasot ja tuleva morsian sopivat, että tehdään polttareista morsiamen näköinen ja hänen toiveittensa mukainen, ja hyväksytään se tosiasia, ettei kaikkia voi miellyttää.

Lopputulos: polttarit pidetään juuri, kuten kaikkein-kaikkein ensimmäisessä viestissä on tiedotettu (poislukien työpajan sijainnin muutos).

Antakaa mun kaikki kestää.

Tuskin maltan odottaa itse hääpäivää. 

polttarit.jpg

Kommentit (27)
  1. Mun kamalin polttariosallistuminen oli polttareihin, johon kaaso keräsi liian vähän rahaa per osallistuja (20 €). Loppujen lopuksi sainkin osallistua kuluihin enemmän kuin kuvittelin, sillä tarjouduttuani majoittamaan morsiammen luokseni yöksi + halukkaat seuruelaiset päädyin ostamaan vara-ilmapatjan (50 €), ruokaa aamiaiselle (50 €) ja maksamaan  morsiammen drinkkejä baarissa, koska emme voineet parin muun kanssa antaa neidon maksaa niitä itse. Koska kaasosta ei tuntunut hyvältä idealta varata budettiin näihin rahaa.

    Itku tuli melkein siinä vaiheessa, kun kyysin kotiin luvannut seuruelainen sai kohtauksen baarissa, vaati aamiaisesta kanssani vastaavan ystävän luokseen yöksi lohduttelemaan häntä ja morsian ehdotti silmät kirkkaina että mennään 6 hengestä 3 kutistuneella joukolla luokseni yöksi taksilla (n. 50-70 €). Jouduin sanomaan ei ja että junalla pääsee ihan kivasti, koska mulla tai sillä toisellakaan kuka joutui jäämään viimeiseksi helsingin yöhön morsiammen kanssa ei kertakaikkisestikaan ollut enää rahaa maksaa taksia. 

    Jos ikinä menen itse naimisiin, niin en taida haluta polttareita. 

  2. Hmm. Toista kertaa elämässäni polttarit osumassa kohdalle ensi kesänä. Ekat sujui hyvin, kaasot ilmoitti päivän, ohjelman ja budjetin eikä kukaan rutissut – tosin budjetti oli aika maltillinen kun silloin sekä morsian, kaasot että 90 % vieraista oli opiskelijoita.

    Nyt on suunnittelun alla polttarit facebookryhmässä. Kaasot on ehdotellut muutaman päivämäärän, joista äänestettiin paras. Myös rahasumma äänestettiin, eikä kukaan tainnut edes ehdottaa äänestettyä pienempää summaa. Ohjelma on alkanut muotoutua sillä perusteella että aktiivisimmat ovat ehdotelleet mielestään morsiolle sopivia asioita ja muut ovat kuorossa hihkuneet että joo, hyvä idea, mahtavaa että joku keksii! Tietysti tässä seuraavan kolmen kuukauden aikana on mahdollista kehittää vaikka mitä ongelmia, mutta toistaiseksi näyttää aika hyvältä. Itseltä jää aika moneen ohjelmanumeroon osallistuminen väliin siksi, että polttarien aikana mennään raskauden kahdeksannella kuulla, mutta olen lupautunut sitten valokuvaamaan muiden touhuilua ja tietysti myös kuskiksi. Ja odotan ihan innoissani, koska kyseessä on nimenomaan rakkaan ystävän juhlat ja oon iloinen että jotenkin edes pääsen osallistumaan. (Tosin kaikki muut tietää raskaudesta ja ovat valmistautuneet siihen, että on mahdollista myös se, että oon tuossa kohtaa synnyttämässä/vuodelevossa/jossain muussa tilassa jossa osallistuminen on hiukan hankalaa.)

    Eli näiden kauhutarinoiden lukeminen saa aikaan järjettömän kiitollisuudentunteen omia ystäviä ja heidän järjellisyyttään sekä heidän ihania ystäviään kohtaan…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *