Pomo huppeliviestittelee (Whatsapp ja työelämä osa 2)

Aiemmin tällä viikolla Pomo lähti työmatkalle Ruotsiin päämääränään potentiaalisen asiakkaan vikittely ihan konkreettiseksi sellaiseksi. Minun oli tarkoitus mennä mukaan, koska hänen ruotsinsa on paljon ontuvampaa kuin minun (ja koska prospekti oli minun hankkimani); mutta työmatka osui samalle viikolle kuin Ykkösmiehen työkeikka, eli jouduin kieltäytymään kutsusta eläinhoidollisten velvollisuuksien vuoksi. Noh, puhuuhan ne siellä englantiakin, se pomolta sentään sujuu.

Työmatkan (sekä Pomon että Ykkösmiehen) ensimmäisen päivän iltana makoilin sohvalla, katselin puolella silmällä tv:n tarjontaa ja pohdin, pitäisikö startata Netflix; kanavien tarjonta oli kammottavaa. Sitten puhelin piippasi. Ykkösmies? Jej!

“Oon nyt täällä laivalla, seisovassa pöydässä. Hik.”

Pomohan se siellä, ilmeisesti tylsistynyt yksinmatkustamiseen. Whatsapp-tykitys jatkui.

“Aion nyt hommata sen firman X meidän asiakkaaksi hinnalla millä hyvänsä, ja tosiaan ensi kerralla järjestetään reissut niin että säkin pääset mukaan! Tää seisova pöytä on kyllä tosi jees. Hik!”

(En tosin ymmärrä, miksi minun tarvitsisi mennä mukaan enää siinä vaiheessa – käyntikortissani kun lukee “Business Development”, mikä meidän yrityksessä kääntyy lähinnä uusien asiakkaiden ja tavarantoimittajien hankinnaksi. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen tilaus on allekirjoitettu, luovutan asiakkaan/tavarantoimittajan eteenpäin joko kaupalliselle tai operationaaliselle puolelle. Mutta en toki aio kieltäytyä ilmaisesta matkasta Ruotsiin.)

Viinilasillisen mentävän tauon jälkeen Whatsapp lauloi taas.

“Ei hitto, täällähän on pelkkiä eläkeläisiä. Senioriristeily! Argh. Ei taida mennä myöhään. Toista olisi jos sinä olisit mukana.”

Toivottavasti Pomo oli seuraavana aamuna ajokunnossa. Whatsapp-viestien kirjoitusvirheistä (jotka oli pakko editoida) päätellen tosin epäilen syvästi.

Aamulla tuli vielä viesti.

“Ostin sulle taxfreestä Absolut-pullon.”

Minä en juo vodkaa. Mutta Ykkösmies ilahtuu varmasti.