Puhuttaisko epäseksistä?

Sunnuntain negatiivinen seksikokemus kummitteli sen verran, että päätin tarttua härkää sarvista, nostaa kissan pöydälle ja toimia, ennen kuin kärpäsestä tulee härkänen. Paradoksaalisesti päätöksen myötävaikuttajana oli (paitsi blogini lukijoitten kommentit, myöskin) Nörttipoika, jolle vuodatin pahaa oloani. Kyllä, purin siis rakastajalleni tuntojani myös tästä aiheesta.

Nörttipoika oli surullinen puolestani – siitä, miten onneton olen seksin suhteen kotioloissa. Ja oli sitä mieltä, että asiasta tulee ehdottomasti puhua, ettei näin voi jatkua: “Muuten sä menet ihan rikki sisältä.”

***

Istuimme siis olohuoneen pöydän ääreen – epävirallinen palaveripaikkamme, jossa usein myös ruodimme töissä sattuneita “haasteita” ja esitämme toisillemme parannusehdotuksia. Kaadoin itselleni lasin viiniä ja miehelle olutta. Aloitin kertomalla, että haluan puhua siitä, mitä tunteita sunnuntainen tulemattomuus minussa herättää.

Kyyneleet alkoivat välittömästi valua poskiani pitkin. Minä, joka en itke. Koskaan.

Kerroin, miten pahalta se tuntuu; olla se epäonnistunut vaimo, joka ei kykene edes omaa miestään tyydyttämään. Miten sattuu tuntea itsensä niin epähaluttavaksi, epäseksikkääksi, epävaimoksi. Sanoin, että puoliksi jo päätin itsekseni etten halua enää sunnuntain toisintoa, etten kestä sitä henkisesti. Sanoin, etten koskaan enää halua tuntea oloani niin surulliseksi, niin riittämättömäksi.

Mies selvästi järkyttyi. Jo kehonkielestä näki ettei hän ollut koskaan tullut ajatelleeksi, mitä tuntemuksia epäseksimme minussa herättää. Otti kädestä kiinni.

“Älä itke kulta.”

Siinä kyyneleitä nieleskellessäni sain kysyttyä, johtuuko se minusta, jostakin jota teen väärin, ehkä ulkonäöstäni? Siitä, minkälainen ihminen olen muuten suhteessamme?

“Ei se johdu sinusta, olet minulle täydellinen kumppani.”

Kerroin, että jos miehellä on “erilaisia” toiveita seksin suhteen, toivoisin että hän kykenisi kertomaan niistä minulle, luottamaan siihen että voin hyväksyä miehen sellaisena kuin hän on; että ei ole mitään sellaista, mistä hänen pitäisi vaieta. Vaikka sitten olisi kaappihomo tai että olisi joku toinen – että haluaisin vain löytää syyn, selityksen sille miksei homma suju.

Mistään tämmöisestä ei kuulemma ollut kysymys.

“Se tuntuu hyvältä, en tiedä itsekään miksi en pääse loppuun asti.” 

Lähdin poissulkemaan mahdollisia fysiologisia ongelmia; masturboiko mies ja jos, pääseekö silloin loppuun asti?

Miestä selkeästi hävetti. Laski katseensa ja myönsi, että tuleehan sitä harrastettua. Useinkinko? No ei, noin kerran viikossa. Ja kuulemma onnistuu ihan hyvin.

Valitettavasti en tajunnut kysyä ,mitä mies ajattelee masturboidessaan. Epäilen, että vastauksesta olisi saattanut selvitä yhtä sun toista.

***

Joka tapauksessa, tuntuu jo paremmalta. Tajusin, että aiemmissa keskusteluissamme olen lähinnä maukunut seksin vähyyttä ja “huonoutta”, enkä niinkään tuonut julki miksi mau’un, miksi asia koskettaa minua niin syvältä. Uskon, että tulevaisuudessa tulemme keskustelemaan asiasta enemmän ja avoimemmin. Olen toiveikas – ehkä tämä vielä tästä joskus; periksi ei anneta!

light_at_the_end_of_the_tunnel.jpg

Tunnelin päässä näkyy pieni valonpilkahdus. 

Kommentit (5)
  1. Oletko ajatellut että ehkä tulemisen vaikeus sinun kanssasi johtuukin vain siitä, että siitä on tullut niin iso juttu ja ongelma, että miehesi pelkää tulemattomuutta jo ennen kuin mitään tapahtuu? Että siksi ei uskalla edes yrittää, jos kuitenkin epäonnistuu, ja jos yrittää, yrittää sitten väkipakolla jyystää niin että tulisi, jolloin nautinto unohtuu, eikä tietenkään tule. Orgaamin saaminen on kuitenkin paljon kuin nukahtaminen, mitä vahvemmin olet petiin mennessä päättänyt nukahtaa heti ja mitä enemmän sitä ajattelet, sitä varmemmin valvot vielä parin tunnin päästäkin. Ehkä tärkeintä olisi nyt unohtaa suorituskeskeisyys ja nauttia seksistä rauhallisesti, nauttia hitaasta kiihottumisesta ja lähelläolosta. Vähän kuin seksiterapeutit pistää pariskunnat usein seksilakkoon, tekin (tai ainakin miehesi) voisi pistää orgasmilakkoon! Voitte sopia että puuhailette vain niin kauan kunnes miehestä alkaa tuntua että orgasmi lähenee ja silloin lopetatte. Kun tietää, ettei voi tulla, ei siitä tarvitse huolehtia ja voi keskittyä olennaisempaan, tulemisiin voi palata sitten tuonnempana. Itse kun olen näistä samoista asioista kärsinyt, olen huomannut kuinka paljon helpottaa, jos paineet saa poistettua, ja helpointa se on sillon kun ei tarvitse pelätä, että joutuu jälleen kerran sanomaan ei ja tuottamaan pettymyksen, vaan tilanne on jo etukäteen sovittu loppumaan ennen kuin suurempia tapahtuu.

  2. Hyvä että vihdoinkin saitte puhuttua asiasta kunnolla! Vaikka ongelmien syy ei ratkennutkaan, tiedät kuitenkin mistä se ei ainakaan johdu 🙂 Oletteko harkinneet jotain seksiterapeuttia ym?

    Ja ihan uteliaisuuttani kysyn, jos seksinne rupaisikin ihmeen kaupalla toimimaan: lopettaisitko nörttipojan kanssa panemisen? Puhe on enemmänkin ollut siitä, että nörttipoika alkaa seurustelemaan jolloin seksinne loppuu. Mutta entä jos teidän seksinne rupeaisikin toimimaan? Olet sanonut että varmasti olisitte vielä tekemisissä, mutta vain sähköpostin välitykselläkö?

    1. Seksiterapeuttia on ehdotettu (lue: olen ehdottanut), mutta mies ei halua. Vissiin joku hullun leiman pelko kummittelee taustalla. 

      Itseasiassa – Nörttipoikahan on elämässäni vain paikkaamassa läheisyydenkaipuutani, eli jos kotona homma alkaisi skulata määrällisesti ja laadullisesti, lopettaisin seksisuhteemme. Varmaan pitäisimme sen jälkeenkin yhteyttä ns. kavereina, mutta epäilen että ajan kanssa yhteydenotto väljähtyisi. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *