Rajojen rikkomista, paljastuksia ja syvällistä kikkailua
Juttuja, joita olen tehnyt Muusikon kanssa kahden viikon sisällä ensimmäisestä yhteydenotosta:
- Olen harrastanut puhelinseksiä. Kahdesti.
- Olen lähettänyt kuvan alastomasta rinnastani.
- Olen hyväksynyt Muusikon fetissin, ja jopa osallistunut siihen siitä nauttien.*)
- Olen lähettänyt kuvan alapäästäni.
- Olen sanoittanut elämäni ensimmäisen biisin.
- Olen lähettänyt videon.
- Olen hurahtanut meditaatioon.
- Olen alkanut kyseenalaistaa nykyistä suhdettani.
- Olen vastaanottanut peeniskuvia niistä jopa kiihottuen.
- Olen saanut elämäni mahtavimpia orgasmeja, sekä puhelimessa että livenä.
- Olen jakanut hänelle blogipostaukseni tapaamisestamme.
- Olen jakanut hänelle blogipostaukseni tapaamisestamme.
Muusikko kärtti ja pinkutti, rukoili ja aneli, että saisi lukea siitä, miten minä meidän ensikohtaamisemme koin. Lopulta annoin periksi; mutta koska en halunnut päästää häntä blogiini – vaikka hän tietää Nörttipojasta ja Ykkösmiehestä, en halunnut, että hän lukisi myös kaikki yksityiskohdat – näin jumalattoman vaivan ja käänsin postauksen englanniksi muutellen sen yksityiskohtia hieman; kuitenkin niin, etteivät perusasiat kärsineet.
Mietin kauan, ennen kuin lähetin meilin. Kärvistelin odottaessani Muusikon vastausta.
Wuut-wuut (KIK ilmoitti tärinällä uudesta viestistä).
”Mieletön kirjoitus, niin täynnä tunnetta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun uskallat paljastaa itsesi minulle kokonaan (enkä tarkoita nyt vain fyysisesti..) Kirjoitat kauniisti, liikutuin oikeasti – minä, iso mies…heh, no mähän nyt olenkin vähän tämmöinen Nancy-boy. :D”
Wuut-wuut.
”Vahvistit muuten juuri omankin pelkoni…että tästä voisi seurata jotain muutakin.”
Wuut-wuut.
”Arvostan rehellisyyttäsi, mutta samalla se pelottaa. Mihin me ollaan ajautumassa? Oletko rakastumassa minuun, tai voisiko se olla mahdollisuus?”
Kävimme varmaan KIKin historian syvällisintä ja tunteellisinta keskustelua ikinä. Myönsin – joskin hieman vastentahtoisesti – että se ei ole ollenkaan poissuljettu mahdollisuus; mutta että en ikinä vaatisi häneltä yhtään sen enempää, kuin mitä hän olisi minulle valmis antamaan.
Wuut-wuut.
”En kai vaan satuta sua? En halua satuttaa sua ikinä!!”
Kerroin, että asia on juurikin päinvastoin…että mahdolliset tunteet, olivatpa ne sitten mitä tahansa, eivät missään nimessä ole negatiivisia. Ja että meidän ei tulisi pelätä niitä.
”Olet aika viisas noin nuoreksi naiseksi ;) Siksi tykkäänkin susta niin paljon, Sherlock ;) Ja olen tosi onnellinen, että olet mun elämässä nyt. Haluaisin pitää sua sylissä nyt…suudella sua!”
Wuut-wuut.
”Mä menin hakemaan [Pettäjäsivuilta] pelkkää seksiä, ja sitten löysinkin sinut. En tiedä enää mitä mun pitäisi ajatella, mun sydän on nyt aika pahasti solmussa. Mutta en mä välitä siitä, mä haluan vaan elää tätä tunnetta sun kanssa! Ollaanko vaan näin, välittämättä siitä, miten pitäisi olla?”
Sanoin, että ollaan vaan.
—
*) Ja ei, Muusikon fetissi ei ole se, että minun tulee konkata takaperin karhunaskelilla Nokian kumisaappaat jalassa persaus pystyssä ympäri kämppää alasti ja laulaa Nälkämaan laulua falsetissa. Muusikon fetissi on aika harmiton ja pieni; jotain sellaista, josta itsekin nautin ja jota mielelläni toteutan. Mutta jätän (anonymiteetin säilyttämiseksi) kertomatta, mikä fetissi on kyseessä.