Return of Turkish

Turkish on palannut lauteille.

Koko meidän yli-intensiivinen kommunikaatio katkesi yhtäkkiä kuin seinään vähän sen jälkeen, kun olin erittäin lapsellisesti sylkenyt virtuaalisappea.

Ja sitten yhtäkkiä, Turkish palasi. Kysyi, mitä kuuluu.

Minä olin vihainen, loukattu, turhaantunut ja pettynyt. Äyskin takaisin välimerkittömiä, lyhyitä lauseita. En kysynyt mitään takaisin, raportoin vain omiani.

Turkish oli sinnikäs, yritti leperrelläkin.

”I bet you look really cute when you’re angry, like you are now.”

Minä sähisin sisäisesti; luuletko, että minä tuommoisesta lepyn – sehän olisi peräti amatöörimäistä! Minä olen nyt aikuisena ja kokeneena naisena se, joka ei päästä toista niin helpolla pälkähästä; minä kerron tunteistani – tällä kertaa rationaalisesti – ja selitän kuin pikkulapselle, miksi äiti on nyt vähän näreissään ja miksi ei ole oikein heittää litran maitoa lattialle.

Ajattelin, että olen nyt kerrankin kylmä; että kerrankin en heittäydy tunteitteni vietäväksi, pelaan nyt vähän viileämpää peliä.

Turkish jatkoi pehmittämistäni sinnikkyydellä, joka jo sinällään oli palkitsemisen arvoista; hermostumatta, “kuunnellen”, myötäillen, ymmärtäen. Ja minä jatkoin äksyilyä, sähinääni ja puhinaani.

Sitten Turkish kysyi – ehkä jo vähän voipuneesti – saako lähettää minulle videon.

Minä vastasin napakasti, etten halua mitään seksuaalisesti implisiittistä materiaalia.

Turkish kysyi, miksi luulin, että kyseessä olisi semmoinen video. Ja lähetti videonsa.

Minä lepyin välittömästi; sulin kuin jääpala kiukaalla, hymyilin irvikissahymyä ja unohdin heti, miksi oikeastaan edes olin vihainen.

En tietenkään voi yksityisyyssyistä julkaista videota. Mutta voin kertoa, että videolla siniseen t-paitaan pukeutunut partamies seisoo valkoista taustaa vasten ja jonglööraa kolmella appelsiinilla.

That’s it.

Tuosta videosta on nyt kolme päivää, ja edelleen, joka kerta kun katson sitä, minua hymyilyttää. Koko tilanne on niin absurdin koominen; mies tekee kaikkensa saadakseen minut leppymään – ja kun kaikki, oikeasti kaikki muut keinot on käytetty, tyyppi ottaa kolme appelsiinia ja alkaa jonglöörata.

Ja helvetti se jopa toimii.

Nyt kyllä aikuista naista vähän hävettää. 

Kommentit (12)
  1. Tietääkö Mosse Turkishista? Hänelle viestittely näyttäytyisi ehkä uuden rakastajan etsimisenä.

    1. Variaatio teemasta ”tietääkö ykkösmies”

      1. 😀 On aina yhtä kiva vastata – ehkä vastoin oletusta – myöntävästi. 

    2. Tietysti tietää. Eikä näyttäydy. 🙂

  2. Turkish on varmaan ikäisekseen kypsä, mutta ihmetyttää silti hiukan, että jaksat viestitellä poikasen kanssa. Varsinkin sellaisen, jota ei liene koskaan aikomustakaan tavata. Liikaa luppoaikaa töissä?

    1. Aloitteleva puuma
      31.8.2016, 13:33

      Oletko kuullut puhuttavan PUUMISTA?
      Vähän niinkuin homomieheltä kysyis, miten jaksaa kiinnostua miehistä.

      1. Aika tyly – nauroin silti. :’D 

    2. Olihan Puuseppäkin vasta 23.. 😉 

      Mutta joo, liikaa luppoaikaa töissä myös välillä. 😀

      Tuosta ”jaksamisesta” viestitellä: ei kaikkien kohtaamisten tarvitse aina edetä fyysiseen tapaamiseen asti. Mutta saattaapa olla, että ensi kevään lomamatka suuntautuu Turkkiin (jos tilanne sallii). We’ll see. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *