Revin kohtusi irti!
*Kuvakaappaukset ja lainaukset Hesarin jutusta, johon linkkaan alempana.
Netin vihapuheet. Ne ovat olleet tapetilla, niistä on puhuttu. Mutta tuskinpa kukaan on niitä viime aikoina konkreettisemmin kokenut kuin Emmi Nuorgam, joka “erehtyi” blogissaan kritisoimaan Anttilan lelujen tyttö/poikakategorisointia. (“Erehtyi” lainausmerkeissä, koska…no, lienee itsestäänselvää.)
Mitä hemmettiä Emmi teki väärin? Sanoi itseasiassa vaan, että kyllä tytötkin voi leikkiä autoilla ja pojat nukeilla. Ei Emmi ole ainoa, joka on tehnyt tämän huomion.
Mutta Emmi on ainoa minun tietämäni blogisti, jonka kohtu on uhattu repiä irti tämän johdosta. Ja epäilen vahvasti, että kaikki tuo vihapuhe, saatikka siitä puhuminen, olisi vain Emmin strategia saada lisää klikkauksia. Ennemminkin luulen, Emmiä sen enempää tuntematta, että Emmi on kuten niin monet muutkin: jossain vaiheessa on pakko nousta seisomaan ja huutaa, että JUMALAUTA NYT RIITTÄÄ. Siksi tästä puhutaan, siksi tästä ”pöyristytään”. Ei siksi, että saataisiin lisää lukijoita.
Ei Rizto, ei se noin mene. Miltäs tuntuisi, jos saisit vastaukseksi tähän mediaan kirjoitettuun kommenttiisi vaikkapa seuraavaa:
“Sinut pitäisi raiskata. Saastainen lutka, huora, paska, feministipelle, mielisairas, pedofiili.”
Ei se, että joku kirjoittaa – omalla nimellään tai anonyymisti – nettiin saa toimia tekosyynä sille, että kyseistä ihmistä saa herjata ja uhkailla; kikkelis-kokkelis-mitäs-läksit on argumenttina täysin naurettava.
Kenenkään ei pitäisi alistua siihen, että on jatkuvan vainon kohteena vain siksi, että haluaa ilmaista omia, asiallisia mielipiteitään.
Eikä sen pitäisi olla kenenkään mielestä hyväksyttävää.
Tässä Hesarin jutussa Emmi on mielestäni oikeassa muun muassa siinä, että (parafraseeraan) netissä anonyyminä huutelu saa absurdit mittasuhteet, koska se voi tapahtua anonyymisti, toista ihmistä kohtaamatta.
Olen itse pysähtynyt useasti oman blogini kommenttikentässä miettimään, mikä ihme ihmisiä inspiroi ilkeyteen; ja kuinka moni oikeasti viitsisi (tai uskaltaisi, haha) sanoa minulle päin naamaa sen, minkä kommenttikentässä sanoo.
En usko, että kovinkaan moni.
Miksi ihmiset eivät käsitä, mikä vaikutus vihapuheilla voi olla? Eivät blogistit mitään taruhahmoja ole; eikä heillä ole tavallista paksumpi nahka. Tappo- ja raiskausuhkaukset hätkäyttävät jo anonyymiäkin blogistia – uskokaa pois.
Miten sitten lienee laita ihmisen, joka käyttää omaa nimeään ja kertoo vielä, missä kaupungissa asuu? Mitä te, hyvät vihapuheen pitäjät, ajattelisitte, jos teille täysin tuntematon ihminen lähestyisi teitä pimeällä kujalla ja kuiskaisi korvaanne, että aikovat repiä kohtunne/kiveksenne irti?
Ai niin mutta eihän se ole sama asia. Toinen on vaan läpällä heitettyä herjaa netissä ja toinen konkreettista uhkailua. Vähänx tiukkis ketä tästä suuttuu.
Onko näin? Tuntuukohan se siitä blogistista myöskin siltä?
Ei Metha, tämmöistä ei tule koskaan ymmärtää.
Mun mielestä kaikkein pelottavin aspekti tässä koko vihapuhejutussa on se, että ihmiset oikeasti ovat sitä mieltä, että tätä millään tasolla pitäisi ymmärtää.
Mitäs, jos jatkossa pysähdyttäisiin hetkeksi miettimään ennen kuin se pikkurilli osuu siihen enteriin, että onko tämä nyt jotain, jota oikeasti haluan sanoa, ja jonka sanoisin myös kohdatessani tämän ihmisen kasvotusten?