Sairaalavisiitillä

Disclaimer: jos et kestä kuvailua verestä/muista eritteistä, älä lue. 

Kolmelta iltapäivällä tuli eilen soitto sairaalasta. Meinasin saada paskahalvauksen, sillä en tiennyt että vaimolle soitetaan joka tapauksessa leikkauksen jälkeen huolimatta siitä, miten leikkaus on mennyt. (Olin itse enemmän linjalla ”no news is good news”, joten kuullessani että soitto tuli sairaalasta, ehdin jo varautua pahimpaan.) 

Leikkaus oli kuitenkin mennyt hyvin. Menin illalla visiitille ja päädyin ensin väärälle osastolle; Ykkösmies oli leikkauksen jälkeen rullattu teho-osastolle tarkkailuun. 

Vihdoin sitten aikani yksin sairaalan kolkkoja käytäviä haahuiltuani löysin oikean osaston. Ensi töikseni sain kuulla, että joudun odottamaan sillä olivat ”siivoamassa Ykkösmiestä”, koska tämä oli juuri oksentanut. 

Eeeuuuggghhh. 

Olen vissiin asiasta aiemminkin maininnut, mutta minulla on siis oksennuskammo; jopa niin että jos ollaan yhdessä viihteellä ja Ykkösmies on selkeästi humalassa, en mene edes samaan sänkyyn nukkumaan koska pelkään että se saattaa oksentaa. 

Pääsin vihdoin sitten huoneeseen. Ei siellä onneksi ainakaan oksennus haissut. Pälyilin luppasilmäistä Ykkösmiestä huolestuneena; oksettaakohan sitä vieläkin? Kamalan hauraalta ja vanhalta se näytti kytkettynä monitoriin; tippa kädessä, kurkun poikki iso laastari ja joku letku joka näytti huolehtivan haavan verenpoistosta. Oli kuulemma oksentanutkin verta.

Viivyin osastolla ehkä maksimissaan kymmenen minuuttia. Ykkösmies oli väsynyt, kurkku oli turvoksissa ja puhe kuulosti puuroiselta. Silmät eivät tahtoneet pysyä auki. Sanoin, että haluat varmaan nukkua ja pakenin. 

”Kiitos että tulit käymään. Rakastan sinua.” 

Minun olisi ehkä pitänyt mennä luokseen, halata, antaa suukko. Mutta en pystynyt. En pystynyt edes menemään lähelle, niin paljon minua ällötti kaikki; huoneen kliinisyys, koneitten piippaus, se veriletku, oksentamisen uhka. Vilkutin pikaiset heipat ovelta ja kiirehdin ulos, kauas pois steriilistä sairaalamaailmasta, heikolta näyttävästä ja potentiaalisesti pahoinvoivasta Ykkösmiehestä. 

Kymmenen pistettä maailman parhaalle vaimolle. 

 

Kommentit (32)
  1. TylsäAvovaimo
    14.6.2014, 18:22

    Luin ihan ensimmäiset postauksesi ja olin ymmärtävinäni, että syy pettämiseesi on seksinpuute avioliitossasi. Ymmärrän kyllä, että seksittömyys varmasti houkuttelee hakemaan nautintoa muualta. Sehän on sangen hankala tilanne, kun pariskunnan osapuolilla eivät seksitarpeet kohtaa (been there, done that…)
    Olen kuullut pariskunnista, joilla on vastaavaa ongelma ja he ovat ratkaisseet asian niin, että se ei-haluava osapuoli ”sulkee silmänsä” ja antaa hiljaisen hyväksyntänsä kumppaninsa seksiseikkailulle, koska ei halua luopua muuten hyvästä parisuhteesta. Oletko varma, ettei ykkösmiehesi reagoisi samalla tavalla, jos tietäisi tarpeistasi ja seikkailuistasi?

    1. Jatka lukemista… 🙂 Asiasta on Puuma yrittänyt keskustella. 🙂

  2. TylsäAvovaimo
    14.6.2014, 16:02

    Luin blogiasi ensimmäistä kertaa. Olisi varmaan ollut järkevintä aloittaa vanhimmasta päästä, mutta kun sattumalta sivuillesi eksyin, niin aloin sitten lukea uusimmasta vanhimpiin päin.
    Ensinnäkin: Pikaista paranemista miehellesi!

    Sitten kysymys sinulle: Oletko ajatellut kertoa ykkösmiehellesi nörttimiehestäsi ja antaa siten ykkösmiehellesi mahdollisuuden päättää itse, haluaako jatkaa liittoaan naisen kanssa, jolle yksi mies ei riitä, vai haluaako ehkä lähteä etsimään onneaan muualta?
    Kaikkein itsekkäintä (avio)liiton ulkopuolisissa suhteissa on nimenomaan se ajatus kakun syömisestä ja säästämisestä.

    Ex-mieheni harrasti sivusuhteita. Tuskin olisi kertonut koskaan (vaihtanut vain naista), jollei olisi jäänyt kiinni.

    1. Kiitos! Hyvin toipuu ja on jo kotona ahmimassa mehujäitä 🙂

      En aio kertoa. Mikäli jaksat kahlata vanhat postaukset läpi, ymmärrät pettämiseni motiiveja ehkä hieman paremmin…

      1. 12.6. Teholla ja 14.6. kotona ahmimassa mehujäitä??? Ihmeparantuminen on tapahtunut…

        1. Jos ollut teholla seuranssa ensin, ja sieltä sitten päässyt nopeasti tavalliselle osastolle, josta kotiin kun kaikki ollut kunnossa…

          1. Juuri näin. Kiitos. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *