Salamaerosta

Silmiini sattui aamukahvia hörppiessä iltapäivälehden juttu, jossa aviomies niinsanotusti salamaerosi vaimostaan; ilmoitti tälle vain yhtenä kauniina päivänä, että meidän 25 vuoden avioliitto on ohi, minulla on ollut viimeisen puoli vuotta toinen suhde.

Luin juttua pala kurkussa; miten kukaan voi olla noin ilkeä.

Ja sitten tajusin. Minä olen ollut. Ykkösmieskin on. Ainoastaan sillä erotuksella, että me molemmat kipuilimme huonoissa suhteissamme pitkään ja myöskin toimme sen verbaalisesti julki yhä uudelleen. Turhaan. Silti se lopullinen ero tuli vastapuolille täytenä yllätyksenä ja puun takaa.

Olin ensimmäisessä pitkässä suhteessani, jonka aloitin 16-vuotiaana. Täysi-ikäistyttyämme menimme kihloihin, muutimme uuteen kaupungin vuokrakaksioon ja vietimme elämämme ensimmäisen viikonlopun avoparina kynttilänvalossa, sillä teinit eivät olleet ikinä kuulleetkaan sähkösopimuksesta.

Vähän päälle parikymppisenä kyllästyin välivuosijumitukseen ja menin opiskelemaan. Maailmani muuttui, avartui. Avomies istui kavereineen yhäkin välivuosiloukussa, teki kolmivuorotyötä ja pelasi kavereittensa kanssa illat läpensä tietokonepelejä. Minä kyllästyin, tuskastuin ja viehätyin muista ihmisistä. Yritin puhua, halusin että suhteemme muuttuu. Ei se mihinkään muuttunut. Olimme kasvaneet eroon toisistamme.

Yhtenä päivänä bussissa matkalla koulusta kotiin minä sen päätin. Soitin äidille ja kysyin, saanko tulla takaisin kotiin. Pakkasin muutaman matkalaukullisen vaatteita ja asetin ne kliseisesti eteiseen odottamaan kihlatun kotiinpalua.

“Oletko lähdössä matkalle?”

En, mä muutan takaisin mutsin luo asumaan. Meidän suhde on ohi. Mä jätän sut nyt.

Iso mies musertui, mutta en jäänyt lohduttamaan. Oli pakko päästä pois, heti. Myöhemmin sitten puhuttiin.

Ykkösmies soitti silloiselle avovaimolleen, jonka kanssa yhteistä taivalta oli takana jo 16 vuotta, Oslosta. Olimme siellä yhdessä viettämässä salaista viikonloppua miehen työkeikan päätteeksi. Mies ilmoitti puhelimitse, että on tulossa kahden päivän päästä kotiin uuden naisensa kanssa. Että on parasta alkaa etsiä uutta asuntoa.

Voin vain kuvitella, miltä naisesta tuntui.

Otin asian puheeksi Ykkösmiehen kanssa hiljattain; osaksi myös siksi, että alitajuisesti minua pelotti, voiko sama tapahtua minulle. Entä, jos työkeikan päätteeksi puhelin ei soikaan kuulumisien vaihtelun takia, vaan siksi, että minusta on viimeinen käyttöpäivä ohi?

Ykkösmies rauhoitteli. Me sovimme hyvin yhteen, eksän kanssa ei sovittu. Liian nuorina aloitettiin, eikä älytty lopettaa ajoissa, koska niin ei kuulunut tehdä. Mutta uusien työtehtävien myötä maailma avartui Ykkösmiehellekin, kodin seinät alkoivat kaatua päälle. Avovaimo ei halunnut muuttua miehen mukana, hänen maailmansa pysyi pienenä ja ahdasmielisenä.

Kysyin Ykkösmieheltä, että eikö ollut törkeää lopettaa niin pitkää liittoa puhelimitse. Ykkösmiehen mielestä ei ollut juurikaan eroa siinä, lopettiko jutun puhelimitse vai kasvotusten. Eron piti olla nopea ja kerrasta poikki, Ykkösmies selitti; sillä muuten elämästä olisi tullut yhtä helvettiä saman katon alla.

Meillä on mielikuvia siitä, miten ihanne-eron tulisi mennä; miten suhde tulisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan lopettaa niin, että kumpikin pystyisi käsittelemään asian mahdollisimman hyvin. Mutta harvoinpa se taitaa elämässä ihan noinkaan mennä. Ero on suurimmaksi osaksi ikävä asia, ja tulee varsin usein toiselle osapuolelle yllätyksenä, vaikka kuinka olisi sitä ennen puhuttu, että jompi kumpi ei ole onnellinen. Kai ne kumppanit sitten vaan luottavat siihen, että toinen ei viitsi eikä jaksa hakea aktiivista muutosta, ellei siihen akuuttia (fyysistä) tarvetta ole.

Ykkösmiehen tapauksessa eksä suivaantui niin, että jouduimme ensimmäiset puoli vuotta pysyttelemään poissa varjoisilta kujilta; hän oli alkanut levittää huhuja Ykkösmiehen väkivaltaisuudesta. Pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat toisensa, tämä tarkoitti sitä, että Ykkösmies oli fyysisen väkivallan uhkan alla; ja minä uutena naisena myös. 

Pohdin yhä, miten eron olisi voinut hoitaa eri tavalla. Ei ehkä mitenkään. 

Kommentit (14)
  1. Okei, mun edellinen suhde oli kaikella tavalla kammottava, samoin siitä lähteminen. Mä yritin pitkään sellaista järkevää eroa, että puhutaan, että se toinen ymmärtäisi sanoista, että mä en jaksa sitä enää, että siitä yhteisestä taipaleesta ei tule mitään, ettei tää voi enää jatkua. Mutta ei se ymmärtänyt puhetta, sanoi vain, että mun pitäisi yrittää enemmän. En mä tiedä kauanko yritin hoitaa eroa nätisti puhumalla, ehkä puoli vuotta, ehkä vuoden, muttei se onnistunut. Sen mielestä meidän ei pitänyt erota. Sitten yhtenä päivänä kun se oli töissä, mä pakkasin repun, otin koiran ja lähdin omasta kodistani. Illalla se laittoi viestin, että missä olen ja missä koira on ja vastasin, että poissa, etten ikinä enää halua kuulla siitä enkä nähdä, että älä yritä soittaa tai etsiä, hoidetaan käytännönasiat välikäden kautta.

    Ei se ollut kaunein ero eikä fiksuiten hoidettu, mutta mitenkään muuten mä en ikinä olisi päässyt pois. Joskus piuha pitää vetää seinästä kerralla.

  2. Miehesi toimintatapaa minun on vaikeaa ymmärtää, mutta salamaeron ymmärrän kyllä. Olen nyt jo monta vuotta ollut parisuhteessa, joka ei vain toimi. Aina välillä saan sen toimimaan, mutta sitten se palautuu samoihin uomiinsa. Menen eteenpäin niin paljon kovempaa. En ehkä kohta enää jaksa raahata häntä perässäni.

    Koska ei kuulu tapoihini maata laakereillani sosiaalisen ongelman päällä, on tästä puhuttu. Tästä on puhuttu niiiiin paljon, etten tiedä enää mitä jäisi jäljelle sanottavaa. Salamaero odottaa. Tarvittaisiin ensin vain se kipinä.

    1. Joo, ja joskus, vaikka kuinka puhuu, niin se toinen ei vaan kuuntele, ymmärrä tai halua tehdä kumpaakaan. Eipä siihen juuri muuta vaihtoehtoa sitten jää kuin se salamaero (joskin linkatusta artikkelista ymmärsin, että salamaero voidaan käsittää myös siten, että se todella tulee puun takaa, so. partnerille ei ole edes kerrottu omasta pahasta olosta, vaan lähdetään ykskaks yllättäen). 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *