Se hetki, kun rakastuu

Kun ampiainen pistää tai kun potkaiset varpaasi tuolin kulmaan. Kun vahingossa lyöt kyynärpääsi ovenpieleen, juuri siihen hermokohtaan; tai kopsautat pääsi unohtaessasi aitan matalalle asetetun kattopalkin. Kun puraiset syödessäsi vahingossa kieleen tai poskeen, tai kun juot liian kylmää liian nopeasti niin, että päässä vihlaisee varoittamatta.

Lauantai-iltana – tai ehkä jo aamuyöstä, festareitten jälkeen. Olemme tehneet sohvalle pesän ja siemailemme Mr. Mossadin mukanaantuomaa pehmeää punaviiniä. Hän on vetänyt minut syliinsä, ja silittelee paljasta käsivarttani samalla, kun juttelemme ja soitamme musiikkia Youtubesta.

Minua väsyttää jo, silmäni ovat lupsahtaa umpeen raukeasta silittelystä ja kaikesta siitä viinistä. On vain ihanaa olla lämpimässä sylissä, nojata päätään pehmeään rintakarvoitukseen ja poltella laiskasti savukkeita.

Mr. Mossad on vastuussa musiikista ja päättää, että on kuunneltu ihan tarpeeksi raskaampaa vääntöä tälle päivälle. Laittaa kappaleen, joka ei ole minulle ennestään tuttu; vetää minut tiukemmin itseään vasten ja alkaa laulaa mukana; puhtaasti ja pehmeästi, mutta kuitenkin rosoisesti.

Kuuntelen kappaletta, Mr. Mossadin ääntä ja lausuntaa kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä, mutta joka kuulostaa siltä, että se voisi ollakin. Sanat soljuvat pehmeästi ja tuntuvat osuvan suoraan sieluun vaikka en kyseistä kieltä puhukaan; saavat silmät kostumaan.

Jossain kappaleen keskivaiheella se vihlaisee; niin yllättäen, että hätkähdän. Siinä hetkessä, Mr. Mossadin sylissä, pienessä viinihiprakassa, minä kiroan pääni sisällä kun tajuan, että taisin juuri rakastua; tunne on niin voimakas, äkkinäinen ja konkreettinen, että olisin aivan yhtä hyvin voinut kävellä päin seinää.

Kappaleen haikeus, epätoivo ja surumielisyys tuntuvat saavan sydämen pakahtumaan; Mr. Mossad nojaa poskeaan päätäni vasten ja rutistaa lujasti. Mietin, mitä hän mahtaa ajatella ja tuntea – vihlaiseeko hänenkin sieluaan se ajatus, että meidän tarinallamme ei tule olemaan onnellista loppua?

Seuraavana aamuna herään siihen, että minulla on kuuma. Mr. Mossad on vetänyt minut unissaan niin lähelle itseään ja pitelee minua niin tiukasti, että minun on vaikeaa hengittää. En kuitenkaan halua liikkua; haluan hetken piirtyvän ihomuistiini niin, että se lämmittää minua niinäkin öinä, kun nukun yksin.

Kuulen, että hän herää; hänen hengityksensä rytmi muuttuu, ja hän kiemurtelee entistäkin lähemmäksi. Nostaa leukaani ja antaa pehmeän suukon suulleni, kietoo säärensä ympärilleni.

“I love waking up like this.”

Kommentit (16)
  1. Kiitos, että avullasi löytyi noin upea, sydämeenkäyvä musiikkikappale, jota kuunnellessa rakastuisi vaikka lumiukkoon! Päätin heti etsiä itselleni rakastajan.

  2. Mihin se ympärileikkauspostaus katosi? Kiinnosteli aihe ja tulin tsekkaamaan kommentit, mutta koko postausta ei löytynyt, vai oonko sokea 😀

    1. En mä mitään postauksia ole poistellut, kyllä sen pitäisi olla siellä 🙂 Tosin yksi postaus pomppasi eiliselle kun poistin kuvan, eli kronologia tökkii siinä kohtaa. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *