Sinkkudesta ja krapuloista

Kaipaan kahta asiaa “aikaisemmasta” elämästäni: sinkkuaikoja ja krapuloita.

Tai tarkennettuna: sinkkuaikojen krapuloita – niitä, jotka vietettiin yhdessä BFF:n kanssa nuppi vielä edellisillasta turvoksissa, liian lyhyiden yöunien jälkeen tukka pystyssä vielä puolijuovuksissa edellisen illan toilailuille hihitellen.

Noina krapula-aamuina iltapäivinä nappailtiin särkylääkkeitä ennaltaehkäisevästi, tilattiin pizzaa ja katseltiin AbFabbeja samalla, kun pikkuhiljaa alettiin ihmistyä tulevan illan koitoksia varten ja varovasti sekoitella coctaileja.

Oli ihanaa, kun sai vain olla ja mennä miten halusi ja naida kenen kanssa halusi. Tai olla naimattakin, jos siltä tuntui. Kävimme Kallion silloisella lesboklubilla tanssimassa, koska siellä sai vaan tanssia. Ja niissä muissa baareissa sen tunnelman vuoksi. Yksi baari oli aina niin täynnä tupakansavua, että sitä sai melkein veitsellä leikata.  

Jokainen viikonloppu oli täynnä juhlia, kaupunki oli kuuma ja täynnä hormoneja. Ex tempore – nurtsipiknikki sunnuntai-iltapäivänä johti monen skumppapullon jälkeen toikkarointiin Bottalle ja illan päätteeksi Manalaan poropizzalle.

Tapasimme teekkareita, ekonomeja, taiteilijoita, vinyylilevyjen keräilijöitä, puuseppiä, tähtitieteilijöitä, ratikankuljettajia, muusikoita, näyttelijöitä ja opiskelijoita. Tupakoimme sisätiloissa – silloin ihan baareissakin – ja lauloimme tuhannen päreissä Aikuista Naista.

Jatkoille mentiin lähes poikkeuksetta. Eräällä kerralla nuorien poikien luo; pojat kutsuivat itseään Majavaksi ja Piisamiksi.

MAJAVA JA PIISAMI!

Kertonee meidän mielentilastamme tarpeeksi, että ylipäätään lähdimme heidän luokseen jatkoille.

Elämä oli yhtä juhlaa. Aina oli VIP-juhlia, lanseerausbileitä, palkintojenjakotilaisuuksia. Naamavipillä pääsi jonojen ohi tippaamattakin, tuttu DJ kutsui yksityispuolelle bilettämään yhdessä rapakon takaa tulleen supertähden kanssa. Kaivolla oli aina vähintäänkin Teemu Selänne.

Yhtenä iltana väänsin Tony Halmeen kanssa kättä ja Pertti Koivulan kanssa Koillismaan murretta. Toisena iltana Kauko Röyhkä sätti minua siitä, että kävin miesten vessassa pissillä. Yhden kostean illan jälkeen herättiin Salkkaritähden vierestä, joskus toiste sai kyydin kotiin Formulamiehen Ferrarilla.

Jätin tämän kaiken taakseni, kun tapasin Ykkösmiehen. Tulin paikkakunnalle, jossa naamavippejä ei edes ollut – kaikki tunsivat toisensa kuitenkin. Toisensa, mutta eivät minua.

Olin silloin 28-vuotias. Tuskin minulla olisi ollut enää montaa naamavippivuotta jäljellä. 

Artisti saattaa olla kiertoteitse mainittu ylläolevassa kirjoituksessa.