Lapsi kuin lottovoitto
Minä en lottoa. Ikinä. Tai no, lottoanpas: kerran kahdessa vuodessa, jos on oikein ylisuuri jättipotti, käyn Ykkösmieheltä varkain täyttämässä yhden rivin maagisia numeroita; syntymäpäivät, vuosi- ja hääpäivän, naapurin kissan nimipäivän. Ihailen koneesta ulos rullannutta kuponkia; tässä se nyt on, avain vaurauden tuomaan onneen. Sitten istun pää täristen ja kädet hioten televisiovastaanottimen edessä niin lähellä, että […]