Tag: Mosse

Jej, Ykkösmies sai töitä – ja itseasiassa ehti jo aloittaakin uudessa työpaikassaan. Ei valittamista: palkka on isompi kuin edellisessä työpaikassa (tästä vähän vitsailtiinkin; joka kerta, kun kriisi uhkaa erottamisen tai työsopimuksen pidentämättä jättämisen seurauksena, tyyppi scorettaa parempaa työtä paremmalla palkalla), työilmapiiri on huomattavasti mukavampi ja matkat ulkomaille jatkuvat entiseen tapaan. Ykkösmies ynnäili uuden palkkansa nettoansioita […]

Viimeinen keskustelu Mossen kanssa Messengerin kautta eilen meni jotakuinkin näin (en voi ottaa screenshotteja, sillä poistin koko keskustelun – mutta nytpä voin suomentaa): P: Nyt on sitten lennot varattu ja majoitus ja kielikurssi maksettu – lähtövalmiina siis! Jej! M: Siis oikeasti olet menossa sinne potentiaalisia terroristeja auttamaan vai? (Mitä mä just luin – momentti) M: […]

Amir pommittelee lähes päivittäin viesteillä – myös niillä himokkaammilla – ja kyselee, koska voidaan taas tavata. Minua ei kiinnosta vastata himokkaisiin viesteihin samalla mitalla, ja olen itseasiassa tyytyväinen, että Ykkösmies on toistaiseksi kotona, ettei minun tarvitse alkaa järjestellä tapaamistamme. Meh. T on myös viestitellyt suhteellisen paljon viime aikoina; kysynyt, saisiko viedä minut ulos syömään ja […]

Mosse on ehkä tulossa lauantaina yökylään. Ehkä, jos saa koiralle hoitajan ja sata muuta epämääräistä muuttujaa, joista ei ota hullukaan selvää; ja joka kuulostaa lähinnä siltä, että tyyppi ei halua sitoutua tapaamiseen, vaan mennä fiiliksen mukaan.  Amir ilmoitti yllättäen, että voisi mieluummin tullakin kyläilemään torstain asemesta lauantaina iltapäivästä, mikäli minulle vain suinkin sopii. En aio […]

Oih, mitkä lapsuuden flashbackit! Pentuina silloin, kun ei leikitty rofee ja polee (kasariversio tästä oli tietysti Miami Vice – muistan vieläkin, kun näytettiin bussikorttia ja huudettiin “Freeze! Miami Vice!”), opiskeltiin Sudenpentujen Käsikirjasta vakoiluniksejä ja vaklattiin vaikka jotain ihan randomia, tai oletettua Dingon roudaria, joka huhupuheitten mukaan joko asui – tai sitten ei todellakaan asunut – […]

Bändipojan keikka oli…ihana. Jo ennen keikkaa Bändipoika tuli nykimään hihasta, halattiin ja vaihdettiin poskisuudelmia. Juteltiin, ja huomasin taantuvani jonnekin teinibändärin tasolle; en ollut saada sanaa suustani, enkä tiennyt, miten päin minun olisi pitänyt olla. Bändipoika puhui pehmeästi lähellä korvaani; jouduin kumartumaan, sillä korkokenkieni kanssa olin Bändipoikaa varmastikin kymmenisen senttiä pidempi. “Off-stage” –versio oli lempeä, silmälasipäinen […]