Amir vs. Mosse

Mosse on ehkä tulossa lauantaina yökylään. Ehkä, jos saa koiralle hoitajan ja sata muuta epämääräistä muuttujaa, joista ei ota hullukaan selvää; ja joka kuulostaa lähinnä siltä, että tyyppi ei halua sitoutua tapaamiseen, vaan mennä fiiliksen mukaan. 

Amir ilmoitti yllättäen, että voisi mieluummin tullakin kyläilemään torstain asemesta lauantaina iltapäivästä, mikäli minulle vain suinkin sopii.

En aio – enkä voi – laskea Mossen varaan, joten ilmoitin epäröimättä, että toki sopii ja tervetuloa.

Amir ei jää yöksi, mutta mietiskelen tällä hetkellä kuumeisesti, kauanko mies ajatteli viipyä; jälleen kerran ruokatarjottavapanikoinnit, sillä vieraanvarainen emäntä tarjoaa myös pientä tai suurta naposteltavaa visiitin kestosta riippuen, eikä jätä anniskeluja vain VÄLIpalaan (anteeksi, olen lukenut liikaa Rivo-Riittoja Fingerporista).

Mistä löydän halal-lihaa? Voinko leikata sitä samoilla veitsillä, joilla olen leikellyt Mosselle ribsejä? Voinko säilyttää tarjottaviani jääkaapissa, jossa sievässä rivissä napottavat niin pekonikuutiot kuin kinkkuviipaleetkin? Onko levitejuustoissa liivatetta?

Taidan tehdä lohiwrappejä ja säilöä ne vaikka ulkosaunaan.

Ja…ehkä täytyy sitten pistää lappu luukulle, mikäli Mossella sitten lauantaina välähtääkin, että hän voisi sittenkin tulla kylään. Torstain ja lauantain väli olisi vielä ollut tarpeeksi pitkä, mutta en taida taipua vastaanottamaan kahta miestä saman päivän aikana. Ei olisi halal eikä kosher tämä ollenkaan.

Toki vastaanottaisin mieluummin Mossen (Amir on vielä musta hevonen petipuuhissa, joskin suutelunsa on vähintäänkin lupaavaa), mutta otan mieluummin varman muuttujilla, kuin epävarman tyydytystakuulla. Yksi muuttuja tosin on, että emme ole Amirin kanssa itseasiassa edes keskustelleet siitä, mihin hänen visiittinsä tulisi (minun mielestäni) johtaa; mitä, jos tyyppi on tulossa vain teetä juomaan?

Viisas nainen kysyisi tätä ihan kylmästi whatsappissa; mutta minä olen jostain perhanan syystä, jota en itsekään täydellisesti tajua, ihan älyttömän ujo Amirin seurassa. (Juontanee juurensa niihin aikoihin, kun olin työni puolesta paljon tekemisissä yhden tosi-tosi pelottavan imamin kanssa. Mies oli oikeasti itse lempeys, mutta kokonsa ja äänensä volyymi sai nuoren naisen pelkäämään atavistisesti.)

Varaan varulta kondomeja, ja mikäli päädyn vain juomaan teetä, voin aina vastata myöntävästi Mosselle, mikäli tämä päättää ilmestyä paikalle. (Täytyy vain katsoa, että Amir on ensin kunnolla poistunut, Mosse ei valitettavasti jaa suopeuttani arabeja kohtaan…) Sitäpaitsi haluan oikeasti myös puhua Amirin kanssa, sillä näillä näkymin toukokuun vapaaehtoisprojektini suuntautuu muslimimaahan. 

Kommentit (8)
  1. Kunhan vain menevät halal ja kosher oikeisiin suihin. 🙂

  2. Onko mosse niinku rasisti? Ainiin, olihan se mahdollisesti israelin armeijan tiedustelupalvelussa tai pahempaa… Ja miten se voi olla häiritsemättä sua?

    1. Ööh, lyhyt vastaus olisi ehkä, että tietyssä mielessä on. 

      Pitkään vastaukseen sisältyvät syyt, miksi tämä ei ”häiritse” minua; tai pikemminkin: miksi ymmärrän häntä. En viitsi yksityisyyssyistä mennä tarkempiin yksityiskohtiin, mutta Mossen nykyiseen ajatusmaailmaan vaikuttavat jopa traumaattisen vahvasti hänen armeija-aikaiset kokemuksensa Palestiinan West Bankin alueella. Kuten viimeaikaiset tapahtumat Jerusalemissakin todistavat, Israelin armeijan pakollinen asepalvelus on himppasen verran rankempi kuin Suomessa. Mosse oireilee näistä ajoista edelleen. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *