Tapaaminen #2

Tällä kertaa parkkimittarin syöttäminen onnistuu yhdellä kädellä, vaikka suuta kuivaakin ja vatsa on kipristynyt tiukaksi palloksi. Muusikko tulee taas vastaan leveä hymy kasvoillaan, pipo syvälle päähän vedettynä; halaa pitkään vetäen pääni rintakehäänsä vasten, suukottaa päälakeani, hengittää shampoontuoksuisia hiuksiani syvään. Jopa lähes kymmenen sentin koroillani olen häntä yhäkin päätä lyhyempi. 

Eteiseen päästyämme Muusikko vetää minut kärsimättömästi syleilyynsä ja painaa lantiotaan minua vasten samalla potkaisten huolimattomasti asuntonsa oven kiinni. Tunnen, että hän haluaa minua yhtä paljon kuin minä häntä, ja vastaan suudelmaansa koko keho himosta täristen. Muusikon kädet vaeltavat selkääni alas, ohittavat ristiselän ja hakeutuvat hameeni alle; löytäessään stay-up –sukkien verhoamat reiteni Muusikko vetää syvään henkeä ja voihkaisee hiljaa, painaa päänsä kaulakuoppaani ja näykkäisee kaulaani hellästi samalla, kun vahvat kätensä löytävät pakaroilleni.

Muusikon sängyllä hame lantiolle hiissautuneena, vielä korkokengät jalassa. Muusikko seisoo sängyn vieressä, himosta raskas katseensa tuntuu kehollani miltei fyysisenä kosketuksena. Kurottaudun vetämään hänet päälleni, haluan tuntea hänen koko painonsa. Muusikko painaa lantiotaan lantiotani vasten, tekee pyörivää liikettä. Erektionsa on niin kova, että se sattuu vähän; ehdin miettiä, aiheuttaakohan se mustelman.

En malta enää pitkittää, vaan pyöräytän Muusikon pois päältäni; riisun housunsa ja kurotan liukuvoiteen käsilaukustani, polvistun hänen jalkojensa väliin. Nyt en halua enää kiirehtiä, haluan kiusoitella suullani ja käsilläni. Muusikko makaa selällään kannatellen itseään kyynärpäihinsä, haluaa katsoa; hämmästyksekseni Muusikon katseessa häivähtää ujous, ikään kuin tilanne olisi hänelle uusi.  Minä katson häntä kiinteästi ja häpeilemättä takaisin; annan kieleni työskennellä samalla häntä käsilläni hyväillen.

Kliimaksinsa hetkellä Muusikko on äänekäs; hetkeä tuntuu jatkuvan loputtomiin, koko kehonsa jännittyy kaarelle. Tunnen hänen sykkeensä huulillani, syvällä suussani. Jälkeenpäin Muusikko nauraa syvältä kumpuavaa mielihyvän pehmeää naurua, vetää minut itseään vasten ja puristaa tiukasti. Tunnen hänen kiihtyneen sydämensä sykkeen korvaani vasten, silittelen kohoilevaa rintakehäänsä. Muusikon toipuessa makaamme pitkään sylikkäin, ja hän tunnustaa, ettei muista koskaan kokeneensa mitään yhtä intensiivistä.

“Tauolla” juomme vahvaa kahvia ja puhumme musiikista. Muusikko kysyy, tunnenko erään kappaleen, ja kun en ole varma, hän nappaa akustisen kitaran ja tapailee alkusäveliä; päätyy soittamaan koko kappaleen ja laulaa mukana. Minä käperryn sohvalle ja kuuntelen minulle esitettyä serenadia koko keho kihelmöiden odotuksesta ja siitä tietoisuudesta, että kohta on minun vuoroni nauttia.

Kappale päättyy, ja Muusikko johdattelee minut takaisin makuuhuoneeseen, riisuu paitani ja vapauttaa rintani rintaliiveistäni; suunsa supistuu lämpimänä ja kosteana nännilleni, kieli lipoo kiusoittelevasti. Kuuma aalto vyöryy läpi kehoni, kun kätensä etsiytyy alushousuilleni, vetää ne hellästi alas, hyväilee minua pehmeästi ja kiireettä kunnes tunnen tulevani hulluksi.

Yhtäkkiä tunnen jotain viileää ja surisevaa; silmäni rävähtävät auki ja näen Muusikon hymyilevän minulle ilkikurisesti. Aikansa äärirajoillani leikiteltyään Muusikko enemmänkin komentaa kuin pyytää minua kääntymään ympäri, kontalleni; tulee syvälle minuun takaapäin, lelunsa hakeutuu hellästi ja varoen vielä vapaana olevaan aukkooni.   

Tunne on uskomaton.

Kun Muusikko sitten kiihdyttää tahtia, en ehdi edes varoittaa; syvältä sisältä purkautuva hyvän olon aalto iskee odottamatta, vyöryy ylitseni hallitsemattomasti. Menetän ajan ja paikan tajuni, annan tunteen viedä vailla kontrollia. Jälkeenpäin vain vapisen Muusikon sylissä, koko kehoni on yhtä suurta hermokimppua. Muusikko suutelee kasvojani, pitelee minusta kiinni, silittelee rauhoitellen; antaa minulle aikaa palautua. Kertoo pehmeästi nauraen, että olin pitänyt vähän meteliä. Takerrun häneen avuttomana, sielustani täysin paljaana – ensimmäisen kertani jälkeen.  

Emme enää palaa makuuhuoneeseen loppuvierailuni aikana; olemme molemmat täysin tyydyttyneitä. Sen sijaan istumme sohvalla lähekkäin, syömme Muusikon laittamia voileipiä, siemailemme vahvaa teetä. Muusikko opettaa minulle bassoa, ja yllättyy kun tajuaa, että osaan lukea nuotteja. Välillä suutelemme pitkään.

Kun kipitän kepein askelin korot kopsuen takaisin autolleni, kuulen vihellyksen. Katson parvekkeelle ja näen Muusikon nojaavan kaiteen yli leveä hymy kasvoillaan. Hän vilkuttaa minulle siihen asti, että autoni katoaa näkyvistään.  

Kommentit (43)
  1. Pettäminen vie Helvettiin. Helvetissä demonit syövät ihmisiä, polttavat tulessa. Vain usko Kristukseen pelastaa.

      1. Kristus jatkoi ”Älä tee ENÄÄ syntiä.”

  2. Kummelimies
    5.5.2015, 11:22

    En pysty enää kohta feikkaamaan itselleni, että tämä blogi perustuu tositapahtumiin ja sen kirjoittaja on oikeasti Ahvenanmaalla(?) asuva liikenainen. Tämä seksikohtaus meni vain niin överiksi. Yleensä kyllä pystyn (feikkaamaan itselleni).

    Apua! Palauta uskoni takaisin! En halua etsiä muuta luettavaa.

    1. Muusikon eksistenssistä tulee lähiaikoina hänen itsensä luoma todiste 😉 Just hang in there!! 😀

      1. Kummelimies
        5.5.2015, 12:43

        Mitä ihmettä tämäkin taas voi tarkoittaa?! Nyt on pakko jäädä…

    2. Överiksi? Eihän tuossa mitään kovin ihmeellistä tehty 🙂

      1. oceansoul / housuitta
        5.5.2015, 19:30

        Ei minunkaan mielestäni tässä mitään erikoista _tehty_ (ihan perusjuttuja), mutta kerrontahan oli toki vedetty vähän ’överiksi’ (tyyliin ”erektio oli niin kova, että aiheuttaakohan mustelman” jne.) ja tehty puolituhmaksi seksinovelliksi.

        Mutta että siis mitä väliä, vaikka tarinaa varmasti on vähän väritetty (kuka oikeasti näin tarkkaan muistaisi kaikki ujot katseet ja kiihtyvät sydämen sykkeet…). Hyvää seksiä on ilmeisesti harrastettu, mutta olisihan se vähän tylsää kirjoittaa tänne vain, että sain elämäni parasta seksiä. Ei kai se mitenkään mihinkään vaikuta, onko ne yksityiskohdat juuri näin mennyt vai ei. 😉

    3. Ai Ahvenanmaalla? Mä oon ajatellut ihan ruotsinkielistä pohjanmaata, Vaasan/Pietarsaaren seutua.

      1. Nääh, salapoliisi on selvittänyt, että Puuma asuu maassa, jossa puhutaan länsigermaanista kieltä. Hattua täytyy nostaa, jos olet sen kielen oppinut! (Oletko?)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *