Työpajafeedbackia #2
Paineitten purun Pitkän ja kiihkeän, molempia tyydyttävän ensimmäisen rakastelusession jälkeen kiehnäsimme toisissamme hyvän tovin. Nörttipoika livahti hakemaan liinavaatekaapista käsipyyhkeen ja kuivasi huolellisesti molempien erogeeniset alueet; rakastan sitä ettei meidän tarvitse käyttää kondomia, että saan tuntea hänen siemennesteensä sisälläni, että valun hänestä. Rakastan sitä että hän haluaa olla kiinni minussa jälkeenpäin, ettei häntä häiritse kehojemme kosteus. Että hän ei koskaan kyllästy suukottelemaan minua, silittelemään kehoani.
Muutaman tunnin jälkeen akuutti halipula oli hetkellisesti tyydytetty ja nousimme vastahakoisesti sängystä vaatteitamme keräilemään. Nörttipoika repesi sydämelliseen nauruun.
“Sulla on ihan mieletön panotukka!!”
Vilkaisin peiliin ja nauroin ääneen. Ei tosiaankaan ollut epäilystäkään siitä, mitä Rouva oli hetkeä aikaisemmin puuhastellut. Hukkaan meni sekin puolituntinen föönatessa ja frisyyriä tälläillessä ennen Nörttipojan näkemistä (joskin pidän kunnia-asianani olla aina viimeisen päälle kun taas näemme pitkästä aikaa – vaikka nyt vain sen viisitoistaminuuttisen ajan).
Siirryimme perinteisesti sohvalle; hain Nörttipojalle oluen ja itselleni lasin valkoviiniä. Pilkoin patonkia ja järjestelin pientä naposteltavaa. Istuin Nörttipojan kylkeen käpertyneenä, puhuimme taas paljon ja kaikesta. Suukottelimme jatkuvasti, Nörttipoika silitteli minua laiskasti. Molempia miellyttävä musiikki (lue: raskasta kitaraa ja matalaäänisiä miesvokalisteja) soi taustalla.
Yhtäkkiä, puolta viinipulloa ja kolmea keskiolutta myöhemmin (juu-u, meillä tosiaan otetaan “eurooppalaisittain”) kello oli taas viisi aamulla. Oli aika painua pehkuihin. Olin taas todella väsynyt, mielessä kävi että tuskin edes Nörttipoika minua enää saa sytytettyä. Ah, miten väärässä olinkaan.
Lusikka-asento, Nörttipojan kuuma alaston keho minua vasten, kätensä rinnoillani, huulensa niskassani. Ping – olin hereillä kuin kahvikupissa kylpenyt Karvinen. Rakastelimme ensin lusikassa, mutta halusin enemmän, syvemmälle, kovemmin. Asetuin nelinkontin, Nörttipoika tuli taakseni, työntyi syvälle sisääni. Painoi kädellään niskaani pakottaen rintakehääni kiinni sänkyyn, otti toisella kädellään tukea lantiostani. Herranjumala sentään, sehän on vahvempi kuin luulinkaan. En olisi pystynyt liikkumaan, vaikka olisin halunnutkin. Nörttipoika nopeutti tahtiaan ja tunsin hänen kovenevan sisälläni entisestään; hän saavutti huippunsa karjaisten ja lysähti koko (75 kilon, hih) painollaan päälleni. Rentoutin lihakseni ja nautin Nörttipojan painosta. Kohta hän kieräytti meidät takaisin alkuasentoomme, yhä sisälläni. Nukahdimme siten; lusikassa, sisäkkäin, sääret kietoutuneina toisiinsa.
Heräiltyämme (emme enää sisäkkäin, heh) rakastelimme vielä kerran. Kuten aina, aamuseksi oli raukeata, viivyttelevää, kiusoittelevaa; ja orgasmi kevyttä kutinaa vatsanpohjassa – kuin perhosten siipien lepattelua. Emme jääneet söpöstelemään kovin kauaksi aikaa, sillä molemmilla oli kiljuva nälkä – oli aamiaisen paikka.