Työpajan suunnittelua ja angstausta

Ensi viikon tiistai-iltana alkaa sitten se kauan odotettu Työpaja. Tarkoitus on tällä kertaa omia Nörttipoika kahdeksi yöksi peräkkäin!

Jännittää – mitenköhän “kestämme” toisiamme niin pitkän ajan yhtäjaksoisesti? Kuinkakohan monta kertaa voi harrastaa seksiä kahden vuorokauden sisällä? Kun kiima on tyydytetty, alkaako tympiä? Vai sulaudummeko yhdeksi ja vietämme koko ajan toisiamme kosketellen? Päädymmekö jossain vaiheessa pelaamaan Trivial Pursuittia alasti ja/tai katsomaan Kaurismäen leffoja?

Muutamia käytännön ongelmia:

• Omilla avaimilla keskellä päivää kutsumatta kotonamme käyvät appivanhemmat.
• Siivoojamme, joka on aviomieheni sukua – minäköhän päivänä hän taas suunnittelikaan tulevansa ensi viikolla?
• Lomapäiviä töistä jäljellä nolla – mennäkö miinuksille tai palkattomalle vai tekosairastua (josta viimeksi mainittua en koskaan tee)?
• Mitä ruokaa laittaisin – tällä hetkellä pähkäilen simppelin pekonipastan ja malesialaisen curryn välillä. 

Näh, pikkuongelmia. Kyllähän näistä tehokkaalla organisoinnilla, kieroilulla ja luovuudeella selvitään.

Ei tämä aina ihan ongelmatonta tosiaan ole. Nörttipojan visiitin jälkeen täytyy olla tarpeaksi aikaa pestä “Nörttipoikaseksilakanat” ja asettaa ne tismalleen samalla tavalla vaatekaappiin, ja vaihtaa tietysti omat pesemättömät lakanat takaisin (pesemättömät, koska puhtaat voisivat herättää epäluuloja). Samoin Nörttipojan käyttämät pyyhkeet ja aamutakki täytyy ehtiä pestä. Luojalle kiitos kuivausrummusta.

Astianpesukone täytyy ehtiä pyöräyttää ja laittaa astiat paikalleen ennen kuin Ykkösmies ilmaantuu laskemaan käytettyjen lautasten ja aterimien määrää ja ynnäilemään, montako ihmistä meillä on syönyt illallista ja juonut aamukahvia (no ei se kyllä tietääkseni niitä mitenkään laske, kunhan olen paranoidi). Ostan myöskin aina Nörttipojalle omat oluet, sillä hän juo eri merkkiä kuin mitä meillä kotona yleensä juodaan. Tyhjät tölkit annan pojan mukaan – miten ne muuten selittäisin? 

Ja kyllähän se vainoharhakin joskus saa ylivallan. Etsin viime kerralla ennen Nörttipojan saapumista valehtelematta melkein puoli tuntia spy-cameja. Kas kun aviomies vitsaili (!!) lähtiessään että varustaa nuoremman koiramme sellaisella, jotta näkee pidänkö siitä hyvää huolta hänen poissaollessaan. Nörttipojan lähdettyä saatan kävellä koko talon päästä päähän läpi useampaan otteeseen (mukaanluettuna huoneet, joita emme edes ole käyttäneet) vain ollakseni varma, että missään ei loju orpoa, vierasta sukkaa tai oudonmerkkisiä kalsareita. Minä jopa valokuvaan liinavaatteiden paikat, että osaan laittaa ne takaisin juuri samoin.

Onko se sitten sen kaiken tuon arvoista? Heh, arvatkaapa…  

***
Edit: Mä muuten ihan oikeasti haluaisin pelata Trivial Pursuittia ja katsoa Kaurismäkiä sen kanssa :D