Työpajan suunnittelua ja angstausta

Ensi viikon tiistai-iltana alkaa sitten se kauan odotettu Työpaja. Tarkoitus on tällä kertaa omia Nörttipoika kahdeksi yöksi peräkkäin!

Jännittää – mitenköhän “kestämme” toisiamme niin pitkän ajan yhtäjaksoisesti? Kuinkakohan monta kertaa voi harrastaa seksiä kahden vuorokauden sisällä? Kun kiima on tyydytetty, alkaako tympiä? Vai sulaudummeko yhdeksi ja vietämme koko ajan toisiamme kosketellen? Päädymmekö jossain vaiheessa pelaamaan Trivial Pursuittia alasti ja/tai katsomaan Kaurismäen leffoja?

Muutamia käytännön ongelmia:

  • Omilla avaimilla keskellä päivää kutsumatta kotonamme käyvät appivanhemmat.
  • Siivoojamme, joka on aviomieheni sukua – minäköhän päivänä hän taas suunnittelikaan tulevansa ensi viikolla?
  • Lomapäiviä töistä jäljellä nolla – mennäkö miinuksille tai palkattomalle vai tekosairastua (josta viimeksi mainittua en koskaan tee)?
  • Mitä ruokaa laittaisin – tällä hetkellä pähkäilen simppelin pekonipastan ja malesialaisen curryn välillä. 

Näh, pikkuongelmia. Kyllähän näistä tehokkaalla organisoinnilla, kieroilulla ja luovuudeella selvitään.

Ei tämä aina ihan ongelmatonta tosiaan ole. Nörttipojan visiitin jälkeen täytyy olla tarpeaksi aikaa pestä “Nörttipoikaseksilakanat” ja asettaa ne tismalleen samalla tavalla vaatekaappiin, ja vaihtaa tietysti omat pesemättömät lakanat takaisin (pesemättömät, koska puhtaat voisivat herättää epäluuloja). Samoin Nörttipojan käyttämät pyyhkeet ja aamutakki täytyy ehtiä pestä. Luojalle kiitos kuivausrummusta.

Astianpesukone täytyy ehtiä pyöräyttää ja laittaa astiat paikalleen ennen kuin Ykkösmies ilmaantuu laskemaan käytettyjen lautasten ja aterimien määrää ja ynnäilemään, montako ihmistä meillä on syönyt illallista ja juonut aamukahvia (no ei se kyllä tietääkseni niitä mitenkään laske, kunhan olen paranoidi). Ostan myöskin aina Nörttipojalle omat oluet, sillä hän juo eri merkkiä kuin mitä meillä kotona yleensä juodaan. Tyhjät tölkit annan pojan mukaan – miten ne muuten selittäisin? 

Ja kyllähän se vainoharhakin joskus saa ylivallan. Etsin viime kerralla ennen Nörttipojan saapumista valehtelematta melkein puoli tuntia spy-cameja. Kas kun aviomies vitsaili (!!) lähtiessään että varustaa nuoremman koiramme sellaisella, jotta näkee pidänkö siitä hyvää huolta hänen poissaollessaan. Nörttipojan lähdettyä saatan kävellä koko talon päästä päähän läpi useampaan otteeseen (mukaanluettuna huoneet, joita emme edes ole käyttäneet) vain ollakseni varma, että missään ei loju orpoa, vierasta sukkaa tai oudonmerkkisiä kalsareita. Minä jopa valokuvaan liinavaatteiden paikat, että osaan laittaa ne takaisin juuri samoin.

Onko se sitten sen kaiken tuon arvoista? Heh, arvatkaapa…  

***
Edit: Mä muuten ihan oikeasti haluaisin pelata Trivial Pursuittia ja katsoa Kaurismäkiä sen kanssa 😀

Kommentit (10)
  1. Hui! Mä en ikinä missään tapauksessa uskaltaisi edes kuvitella tapaavani omaa rakastajaani kummankaan meidän kodeissa. Tai siis.. ei siinä varsinaisesti uskaltamisesta ole kyse vaan jotenkin se tuntuisi liian intiimiltä ja toisaalta julkealta omia kumppanejamme kohtaan. Me siis tapaamme vain ja ainoastaan hotelleissa. Näitä tilaisuuksia tulee kuitenkin eteen ihan harmittavan harvoin. Itse pystyisin järjestämään itseni reissuun oikeastaan koska vain ilman, että se herättäisi kotona minkäänlaista ihmetystä, mutta tuolla kakkosmiehelläni on vähän hankalampaa. Joten täällä sitä kärvistellään panetuksen kourissa ja pidetään peukkuja pystyssä, että taas pian menisi aikataulut ja reissut yksiin.

    1. Meillä ei oikein ole mahdollista tavata hotelleissa yön yli, kotona 2 koiraa ja erinäisiä muita lemmikkejä joista pitää huolehtia. Nörttipoika on jo kuin kotonaan meillä, ihme kyllä se tuntuu ihan luontevalta. 

  2. Empä kyllä usko että toisiinne kylästytte, luultavasti kiehnäätte toisissanne koko ajan 😀 itse ainakin tekisin niin jos voisin.. Tulette juttuun hyvin, juttelette muutenkin paljon niin miksi kyllästyisitte toisiinne? 😀

    ja hyi, itse vihaan jo ajatusta että joku tulisi talooni omilla avaimilla lupaa kysymättä. Käskisin luultavasti painua helvettiin parin kerran jälkeen. Teillähän voi olla vaikka mitä kesken siellä ja joku vaan pamahtaa paikalle?? Aivan kauheaa..

    Jotta homma pysyy salassa, kannattaa olla vähän vainoharhainen. Kyllä se mies voi ne lakanat huomata… Ja oluttölkit ym.. 🙂 parempi pelata varman päälle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *