Updeittiä, ei deittiä, deittiä…
Kylläpäs tuuletin ainakin vartin tuolle hassunhauskalle ja kryptiselle otsikolle! Nämä on niitä otsikkoja, joihin palataan vielä silloinkin, kun on saatu Pulitzer henkeäsalpaavasta ihmisoikeusraportista, joka pistää sielut vereslihalle ja sipulia kuorivat ninjat asialle.
Toissaviikonlopulle sovitut treffit Puusepän kanssa peruuntuivat, kun Ykkösmies pääsikin karkaamaan yllättävästi aikaisemmin viikonlopuksi kotiin asiakkaansa loistavan (?) suunnittelutaidon ansioista; tästä syystä suunniteltu überkiimapanopäivityskin loistaa poissaolollaan, ja varta vasten tilatut anaalitapitkin ovat vielä muovisuojuksissaan parempaa ajankohtaa odottamassa.
Helsingin-reissu on sen sijaan aikataulussa; vielä huominen töissä ja torstaina sitten julkisilla ytimeen, josta olen varannut kivan kesähintaisen hotellin*) itselleni ja seuralaiselleni.
Seuralaiselleni, jota siis en ole koskaan nähnyt livenä.
Seuralaiselleni, joka matkustaa varta vasten Helsinkiin Pohjanmaalta minua tapaamaan, ja herää rapsakasti neljältä aamulla, jotta ehtii minua vastaan.
Seuralaiselleni, jota jännittää tapaamisessamme eniten se, että joudunko minä hänen takiaan rasistisen huutelun kohteeksi. Todella surullista. Yritän lohduttaa, että Helsinki on ehkä vähän kansainvälisempi kuin hänen nykyinen kotikaupunkinsa; mutta toisaalta – salaa jännitän tätä myös. Mitä jos sieltä torppaisee joku Suomi ensin –rakki leukojansa louskuttelemaan, ja minä päädyn puremaan sitä verbaalisesti nilkkaan silleen, että se hermostuu oikein kunnolla?
Yllä mainittua skenaariota lukuunottamatta (!) en ole oikein suunnitellut Helsingin-visiittiäni etukäteen. Vanha duunikaupunkini ottaa minut kyllä syleillen vastaan vähän spontaanimmallakin lähestymistavalla. En kuitenkaan malttanut olla ostamatta lippuja Scandinavian Music Groupin keikalle; luotan siihen, että jos Poeka lähtee maitujunalla takaisin kotiin, saan kyllä jonkun ostamaan extralippuni.
Haluan myös ihan oikeasti mennä Suomenlinnaan piknikille. Tiedän, että Helsinki on täynnä trendikkäitä terasseja, joilta saa tilata kohtuulliseen hintaan kaikkea mahdollista murkinaa kokoo itte ramenisi –konseptista perinteisiin suomalaisiin muikkuihin. Mutta kun mä haluan mennä Suomenlinnaan syömään jotain S-kaupan grillikanaa ja valmissalaattia ja juoda nostalgisesti lämmintä pussikaljaa like it’s 1995!
(Okei oikeesti, kertokaa mistä saa nopsat ja freesit piknik-eväät mukaan. En mä oikeasti ehkä halua sitä grillikanaa, jo pelkkä ajatus närästyttää. Enkä ehkä sitä pussikaljaakaan.)
Ai juu ja Julia – kyllä mä bongasin sun haasteen! Tulos vaan oli niin tylsä, ettei siitä omaa postausta saanut kirveelläkään (vähänkö olen kade tuolle sun huora joensuu -haulle); ilmeisesti mun blogin vierailijat hakevat enimmäkseen hyvinkin tarkoitusperäisesti (joskin tuo kansan viisaudet pistää vähän naurattamaan):
*) Melkein otin hotelliin yhteyttä tyrkyttäen yhteistyöpostausta; en sitten kuitenkaan kehdannut. Eri asia ehkä, jos kirjoittaisin jotain ravintola- ja/tai lomablogia; mutta onkohan hotellia, joka haluaisi minun mainostavan, miten mainiota siellä on viettää aikaa nuoren, itselle ennestään tuntemattoman rakastajan kanssa?