Vaihto lennosta ja väärinymmärrys
No, ei nyt ihan lennosta kuitenkaan, mutta aika ykskaks-yllättäen tuli Ykkösmiehen seuraava työmatka; palasi viime viikon perjantaina ja lähti taas keskiviikkoiltana. Kuulimme asiasta maanantaina.
Otin keskiviikon vapaaksi ja vietimme laiskan keskiviikkopäivän, jonka aloitimme brunssilla (vastapuristettua appelsiinituoremehua ja uunituoreita sämpylöitä). Jatkoimme saunoen, ja sitten olikin jo aika heittää mies asemalle. Kurkussa kuristi ikävä jo jäähyväishalatessa – tuntui siltä, että nuo pari päivää yhdessä eivät olleet läheskään riittävästi.
Puuseppä tulee lauantaina yökylään. Vaihto lennosta.
Olin muutama viikko sitten homostellessani lähettänyt Puusepälle krapulaisen aamuviestin vielä sängyssä makoillessani; etten ollut herännyt siihen sunnuntaihin yksin. Tarkoituksena oli lähettää viestin perään varta vasten ottamani kuva minusta ja koirasta, joka oli aamuyön tunteina ryöminyt salaa kainalooni kylkeäni lämmittämään (ja johon en tietenkään ollut känniunesta syvästä unesta herännyt).
Enpä sitten vissiin unenpöpperöissäni kyseistä kuvaa ollut koskaan lähettänyt, sillä eilen Puuseppä aloitti varovasti.
”Yksi asia mua on kyllä vaivannut, mutta en oikein tiedä onko sitä sopivaa kysyä…”
(Huom – asia on vaivannut siis jo liki kolme viikkoa.)
Sanoin, että Puuseppä on hyvä ja kysyy vaan, että kyllä minulta voi aina kysyä.
”Kun sä silloin yksi sunnuntai laitoit että et herännyt yksin, niin mitä sä sillä oikein tarkoitit?”
Minä, autuaan tietämättömänä etten tosiaan ollutkaan lähettänyt sitä kuvaa, olin hoomoilasena. Että en nyt oikein tajua että mitä ajat takaa; että jäikö siitä jotain epäselvyyksiä vai?
(Näin kaivetaan itseä vielä syvemmälle kuoppaan – itse sitä kuitenkaan tiedostamatta.)
”Niin no ei kai siinä mitään epäselvää sitten, aattelin vaan että miksi sun piti siitä mulle kertoa?”
”Kun siis että kyllähän sä saat muittenkin kanssa olla, en mä sitä sulta voi kieltääkään, mutta en mä siitä hirveän mielelläni olis halunnut tietää, tai en ainakaan noin.”
Tässä vaiheessa tipahti (se ruosteinen!) kolikko täälläkin päässä.
Siis heeeetkinen…luulitsä että mä
Tai siis enkö mä lähettänyt sulle sitä kuvaa mikä kuului siihen viestiin?!
”Ömmm…kuuluiko siihen ihan kuvakin?! En tiiä haluanko nähä… :(”
Ääääähhh. Tässä vaiheessa tuli kiire hakea kännykän muistista kuva, jossa hauveli köllii kainalossa suupielet hymyntapaiseen kaartuneena, kaikki neljä tassua ilmassa.
TÄTÄ mä tarkoitin kun sanoin etten herännyt yksin – se oli niinku muka vitsi. Mä oikeesti luulin että lähetin tän…anteeksi anteeksi anteeksi!!!
Hävetti ja nolotti. Olin antanut Puusepän ajatella melkein kolme viikkoa, että ensinnäkin a) olisin bongannut jonkun baarirandomin, ja b) että olisin vielä sillä kehuskellut hänelle.
Puuseppä reagoi tyyliinsä kuuluen rennosti – mitenkäs muutenkaan.
”No mä jo aattelinkin että et sä ole semmoinen tyyppi joka tuommoisen viestin olis laittanut. Mutta ajattelin nyt tarkistaa kuitenkin. Älä turhaan pyytele anteeksi, viaton väärinymmärryshän tää vaan. Pus!”
”Mut oon mä kyllä salaa vähän ilonen että se oli vaan sun koira…”
Itse olisin varmaan saanut paskahalvauksen. Toisaalta – en tosin olisi viikkotolkulla odotellutkaan asian oikean laidan selville saamista.
Kinkkisenhän asiasta tekee sen, että meillä ei ole mitään eksklusiviteettisopimuksia. Itse asiassa – meillä ei ole oikein mitään sopimuksia, paitsi se, että kondomia käytetään. Ja nähdään silloin kun molemmille sopii, sen enempiä suunnittelematta. Nyt siis vain luovitaan ilman navigaatiota, ja näköjään vastaan tulee odottamatta joitain pieniä karikoitakin, joille ei onneksi jäädä jumittamaan.
Mutta kyllä täytyy myöntää että olin vähän mielissäni, että asia jäi kaihertamaan Puusepän mielessä – olkoonkin että ehkä vain siksi, että epäili minua tökerömmäksi, kuin mitä oli minun ajatellut olevan.