Ystävälleni

Olen mielettömän onnellinen ja loputtoman kiitollinen siitä, että minulla on ystävä, jolle voin kertoa kaiken.

Ystävä, joka ei tuomitse tekojani siitäkään huolimatta, että on itse joutunut petetyksi; ja jopa elää sen jälkimainingeissa parhaillaan.

Ystävä, joka ymmärtää, että teen mitä teen, koska minulla ei tällä hetkellä ole vaihtoehtoa.

Ystävä, joka jaksaa kuunnella ja antaa neuvoja pyydettäessä.

Olen samaan aikaan vähän häpeissäni siitä, ettei ystäväni ehkä tiedä, miten kiitollinen olen; ja miten arvostan hänen tuomitsemattomuuttaan, vaikka ymmärrän, että se saattaa olla hankalaa on varmasti hankalaa.

Sitä perussuomalaisuutta (ei poliittisesti, vaan emotionaalisella tasolla) puhumattomuutta; selvin päin ei kehtaa, ja humalassa ei viitsi, koska juopumus vesittää (!) viestin, tekee siitä jotain, jota voi jälkeenpäin analysoida: sanoikohan se noin vain siksi, että oli alkoholin vaikutuksen alaisena.

Minä sanon sen nyt, kirjoitan sen tänne (selvin päin!) siinä toivossa, että ystäväni lukee tämän.

Kiitos ystävyydestäsi. Kiitos loputtomasta tuestasi, ja siitä, että välität vaikka et välttämättä hyväksykään tekojani – ja ellet hyväksy, kiitos, ettet tuo sitä julki.

Kiitos, että jaksat kuunnella suu vaahdossa jauhantaani kärsivällisesti ja osallistuen. Minä arvostan ystävyyttämme niin suuresti, etten osaa sitä edes sanoiksi pukea.

Ja anteeksi, etten aina muista kysyä, mitä sinulle kuuluu. Tiedän, mitä hektiseen arkeesi kuuluu; ja tiedän, minkälaisessa tilanteessa itse avioliittoasi elät. Minä kunnioitan sinua ja sitä, että olet tavallaan valinnut perheesi osittain oman onnesi kustannuksella. Joskus mietin, miten ylipäätään jaksat sitä kaikkea. Toivoisin, että voisin jotenkin auttaa. 

Toivoisin, että minulla olisi sinulle valmiit vastaukset. Kun kerrot tilanteestasi, pystyn samastumaan sinun kipuihisi, vaikka itse olenkin aidan toisella puolella, yhdessä sinun miehesi kanssa. (Siis – en nyt tarkoita että olen fyysisesti yhdessä…no joo, ehkä tajuat.) Sinun miehesi tekee sinulle sitä, mitä minä teen omalle puolisolleni. Ja silti sinä olet minun ystäväni. En voi käsittää, miten empaattinen sinä osaat olla.

Sinä olet mieletön tyyppi. Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on sinun ystävyytesi. Toivon, että tiedät, että voit aina – aina! puhua minulle, jos siltä tuntuu. Mutta että voidaan olla puhumattakin ja vain kuunnella Type O Negativea kaikessa rauhassa, viiniä kaksin käsin siemaillen ja sitä legendaarisen isomunaista laulajaa (RIP) kuolaten.  

friendship.gif

Kommentit (21)
  1. Eivät Suomessakaan kaikki jurrikoita ole, on myös eläväistä ja vilkaskielistä väkeä. Jostain syystä tuota juroutta vain toistellaan ja sitten siitä tulee itseään toteuttava ilmiö. Tämä nuorin someen syntynyt sukupolvi saattaa kyllä vaikuttaa jonkinlaiseen kansanluonteen muutokseen…

    Mä myös olin yllättynyt siitä, ettet muka ole ”tunneihminen”. Tietysti oot, kyllä se on tässä blogia lukiessa tullut selväksi! Nyt vain alat ilmaista niitä, nainen! Ei kannata jäädä sellaisten teini-iästä periytyvien roolien vangiksi: jos joskus oot ollut tosi cool, niin se oli silloin hienoa, mut onko se sitten edelleen hienoa? Millaisista ihmisistä itse tykkäät? Jos jotain ihmistä kovasti ihailee, niin sitä voi alkaa matkia sen käyttäytymistä ja pikku hiljaa muuttua samanlaiseksi. Eivät ihmiset siitä kovasti järkyty, jos ennen vaitonainen ihminen yhtäkkiä ilmaisee tunteitaan. Jos järkyttyvät, niin korkeintaan positiivisesti. Mieti miten paljon kaverisi arvostaisi tunnustustasi, etenkin jos tietää sen olevan sinulle harvinaista.

    Ihan vielä arkipäivän esimerkki mun elämästä: mä oon ite ahkera sanomaan ääneen mun miehelle, että rakastan sitä. Se sit taas on melko hiljainen kaveri. Sanoin sille just vähän aika sitten, että tää mun tunteiden julistus tuntuu tässä kontekstissa jotenkin hölmöltä – ehkä niin kuin itse sanoit, kornilta, vähän amerikkalaiselta. Mies vastasi, että höpsis pöpsis, hänestä on aina yhtä kiva kuulla ne sanat ja sit hän muistaa itekin sanoa sen edes joskus ääneen. Että ei ole yhtään kornia, kun hän tiettää mun tarkoittavan mitä sanon.

    Tää oli muuten niin hyvä teksti, että määkin saatan linkata tämän parhaalle ystävälle.

    1. Mä sanon lapselleni miltei päivittäin, että rakastan häntä. Ja miten hienoa on saada olla hänen äitinsä. Välillä hän sitten sanoo samalla lailla mulle. Ihan helppoa.
      Mun vanhemmat eivät ole koskaan sanoneet mitään tuollaista minulle. Päätin olla erilainen, ja olen. Näin on kivempaa.

    2. No joo, siis kyllähän minä parisuhteessa osaan ilmaista tunteitani – joskus jopa liiankin tehokkaasti. Mutta ystävyyssuhteet ovat jotenkin eri asia. 😀

      Mä ihailen tällä hetkellä tasan kahta ihmistä; Ykkösmiestä ja Valokuvaajaa. Ovat molemmat semmoisia, että tekevät ihan mitä haluavat, miettimättä mitä muut heistä ajattelevat. Ja Ykkösmieshän on jo vaikuttanut siihen, että osaan mennä ja tehdä miettimättä, vaikutanko jotenkin hullulta; että siinä mielessä olen ”rohkea”. En mä enää tosiaankaan mieti, että olenko ”cool” 😀 

      1. Miksi ystävyyssuhteet on eri asia? Eikö nekin ole elämän tärkeimpiä ihmissuhteita?

        Ja cooliudella tarkoitin tässä sellaista (usein teini-ikään liittyvää) viileää asennetta, jossa niin positiiviset kuin negatiiviset tunteet salataan, kätketään niin innostus kuin mielenpahoituskin. En mä tiedä, musta se on viehättävää, kun ihmiset on avoimia ja näyttävät herkkyytensä. Marilyn Monroe!

        Ekkö muka ihaile noiden lisäksi ketään julkkiksia? Pekka Haavistoa? Barack Obamaa? Anna Kontulaa? Katja Kettua?

         

         

        1. No en mä tiedä miksi, musta vaan tuntuu siltä 😀 Ja juu, ymmärsin cooliuden merkityksen. Epäilen, että siksi en myöskään pystynyt itkemään ainoan mummuni hautajaisissa, vaikka hän minut käytännössä kasvattikin. Toisaalta, ei kyllä itkettänytkään. 

          Öh, itseasiassa en. Mä en yleensä ihaile julkisuuden henkilöitä, vaan olen taipuvainen ihailemaan tyyppejä, jotka oikeasti tunnen (tai luulen ainakin tuntevani). 

          1. Ai juu ja Patsy Stonea näemmä ihailen kanssa. 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *