Moi! 

Ajattelin, että nyt käytän hetkisen uuden postauksen kirjottamiseen, kun viime aikoina on ollu niin kiirettä, että hyvä et on ehtiny istua alas ja hengähtää.. Pahottelen jo heti alkuun, jos tekstiin tulee isoja kirjotusvirheitä, enkä huomaa korjata niitä. Ensimmäisen lauseen sain kirjottaa aika monesti uudelleen, kun puhelimella oli joku ongelma ja se halus kirjottaa sanojen alut kaksi kertaa. 

Mä nautin talvesta, lumesta ja näistä kauniista keleistä, joita on ollu paljon. Puhdas valkonen lumi on jotain aivain ihanaa, niinkun sopivan raikas pakkassää ja aurinkokin. Tässä pari maisemakuvaa täältä Kymenlaakson lumisista maisemista. Nautin tästä kauneudesta oikeen kunnolla. 

Tällä hetkellä hyvin alkanut kirjojen lukeminen on jääny tauolle tässä tän hetkisessä sähellyksessä ja kiiressä. Tänään on ehkä vihdoin hetki omaa aikaa huokasta ja rauhottua hyvän kirjan parissa. Nyt jos tän kuukauden viimeset päivät sais iltaisin olla rauhassa ja lukea, niin tammikuun saldo vois olla jopa viisi kirjaa. Tosin neljäänkin oon tyytyväinen, koska moneen vuoteen en oo tainnu niin paljon lukea edes vuoden aikana yhteensä. 

Elokuvia on tullu kateltua jonkin verran, lähinnä joulun aikana tehtyjä nauhotuksia ja telkkarista torstai-iltasin tulevia länkkäreitä. Pitkä lista on viel nauhotuksia odottamassa ja muitakin elokuvia mitä haluisin ja pitäis katsoo. Ja leffateatteriinkin ois mukava lähteä, jos siellä vaan täl hetkellä on valikoimissa joku, mikä kiinnostaa. Oisko kellään mitään suosituksia? 

Kodin pikkunen remontointi on edenny hyvälle mallille nyt tammikuun aikana, seuraavaan postaukseen voisin sujauttaa siitä muutaman kuvan ja jutun 🙂 Jos siiheksi ehtis vaikka viimeistellä kaiken ja ottaa kuvat siitä, millanen lopputulos on.. Eikä pelkkiä kuvia siitä, miltä näyttää kun hommista on osa tehty ja loput tekemättä. 

Seuraavaan postaukseen lupaan enemmän asiaa, ja jotain ihanaa sisältöä 🙂 Tän postauksen ideana oli lähinnä jakaa muillekin sitä iloa, mitä tää kaunis talvi mulle tuo 🙂 

”Tuutikki hieroi nenäänsä ja mietti. – Katsos, on niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään eikä kevääseen eikä syksyyn, hän sanoi. – Kaikki hieman arat ja kummalliset. Muutamat yöeläimet ja oliot, joita ei huolita mihinkään ja joihin kukaan ei usko. Ne pysyvät piilossa koko vuoden. Ja sitten kun on rauhallista ja valkeaa ja yöt tulevat pitkiksi ja kaikki ovat nukahtaneet talviuneen – silloin ne tulevat esille”. (Taikatalvi -kirjasta)

-Posliinienkeli