Lähiaikoina pohdittiin työkavereiden kanssa mitä kaikkea matkavakuutus korvaa ja mietittiin mm. omia sairastumisia reissun päällä. Onneksi yllättävän vähillä katastrofeilla ollaan selvitty, mutta ainahan reissatessa kaikkea pientä sattuu ja tapahtuu.. Tässä mieleen tulleet top 5 viiden vuoden sisään: 

1. Verenmyrkytyskauhistus. Mies oli ihmetellyt pitkää punaista naarmua käsivarressaan edellisenä päivänä ja oletin raahkaumaksi, kunnes seuraavana iltana tajusin että juova on kasvanut tasaisen paksuna jo yli kyynärtaipeen. Samantien iski muistikuvat verenmyrkytystarinoista. Mies googletti juova + verenmyrkytys ja säikähti itsekin. Asunnon vuokraaja ohjasi ensiapuun Positanossa, mutta se muistutti enemmän festareiden ensiaputelttaa laastareineen. Kello tuli jo iltayhdeksän ja mistään ei löydy päivystävää lääkäriä. Eri vaiheiden jälkeen mies päätyi Sorrentoon sairaalaan, jossa tätä ei otettu vastaan ja ohjattiin turisteja hoitavaan osoitteeseen, jonne ei kuitenkaan saatu edes puhelinyhteyttä ja sijainti oli ties missä. Lopulta hän keksi kysyä viiden tähden hotellin vastaanotossa tietäisivätkö päivystävää lääkäriä, joka lopulta määräsi tehokkaat antibiootit. Tässä välissä olin jo onneksi löytänyt kotilääkärinä Googlesta, että oikea termi lienee ennemminkin imusuonitulehdus, joka voi toki johtaa verenmyrkytykseenkin hoitamattomana. Ehkä pimeässä vuoristotietä ajellessa tämä tieto olisi ollut miehelle ihan olennainen..

2. Yöllinen autosäätö osa 2. Piti lähteä ajamaan Portugalista Sintrasta Lissabonin lentokentälle joskus neljän jälkeen aamuyöstä lasten kanssa. Oli marraskuu ja pilkkopimeää. Käy ilmi että auton takaluukku on totaalisesti jumittunut ja meillä oli aivan jättimäiset matkalaukut. Siinä unenpöpperössä sihistiin plan b, että tungetaan kaikki kamat roskapusseihin.. Lopulta onneksi mies sai survottua kamat auton sisätiloihin ja isoimman matkalaukun jotenkin yläkautta tavaratilaan vähän purkamalla eli lopulta ei tarvinnut kassialmailla 😀

3. Ovi lukossa, meillä ei rahaa eikä vaatteita. Italiassa jälleen. Tultiin altaalta lasten kanssa pikaiselta iltapulahdukselta, mutta palatessamme loma-asunnon ovi ei aukeakaan. Meillä oli yksi pyyhe, alkaa olla vilu ja lapsilla kamala nälkä eikä tietenkään rahaa löydy. Onneksi yksi kännykkä oli ollut mukana ja sillä saatiin hälyytettyä asunnon vuokraisäntä pitkän odottelun jälkeen. Lopulta asuntomme ovea rönkläsi kolme italialaista, joista kukaan ei juuri puhunut englantia. Paljon käsien huitomista. Siinä tuoksinassa hajottivat ulkovalonkin.. Lopulta isäntä pääsi asuntoomme sisään viereisen asunnon makkarin ikkunan kautta, en halua edes tietää miten, koska lukossahan ne kaikki olivat. 

4. Ei ällötä, jos ei tiedä. Espanjan lomareissulla ihmettelin miten tuntuu että villan pyykkikone ei pese kaikkia vaatteita ehkä täysin puhtaaksi. Jotain tahroja tuntui jäävän usein, mutta mietimme vaan että kone ei ole kovin hyvä. Kovaa ääntä se kyllä piti. Yli viikko siinä pidettiin aina niitä ”puhtaita” vaatteita, kunnes tajusimme tarkastella että eihän se pirun kone edes ikinä pyörinyt, äänestä huolimatta.. Että vähän mietytti ne alkkarit ja muut siinä vaiheessa..

5. Kaikki ilmastointeihin liittyvät ”pikku viat”. Ilmastointi on aika oleellinen lomailtaessa Etelä-Euroopassa kesäaikaan. Kokemuksesta oppineena viimeksi tarkistettiin kyllä etukäteen että villassa on varmasti hyvä ilmastointi. Jep, olihan siellä, mutta alakerrassa eli yläkerran makkarit olivat iltaisin kuin saunat. Piti valita kastellaanko lakanat vedellä pitkin yötä vai pidetäänkö ikkunaluukut auki, joista hyvällä säkällä saattaisi virrata vähän viileää ilmaa. Samoin kuin itikoita..  

Eräällä muuten ihastuttavalla B&B maatilalla ilmastointi tarkoitti pyörötuuletinta katossa, jota ei saanut laittaa täysille. Siellä oli myöskin jättimäisiä reikiä itikkaverkossa, mutta kun pyysin teippiä paikatakseni ne, saksalainen tomera isäntä kertoi että hän on tutkinut ja ei ne itikat (jotka olivat purreet meidät paukamille) kuulema tulleet sieltä rei’istä.. En tiedä mistä sitten ne pirulaiset ilmestyivät 😀 

Samainen isäntä muuten vaati 5 euron ”korkkimaksun”, jos hänen maatilallaan joi joskus jotain muuta kuin häneltä ostettuja paikalliseen tasoon hinnakkaita viinejä. Pah, eihän suomalainen sellaiseen mukisematta suostu. 

Mutta aika pienellä ollaan selvitty, sanon minä. 

ps) Jos joku tätä sattuu lukemaan, olispa hauska kuulla vastaavia tarinoita!